Battle Bornin hölmöys vaikuttaa vilpittömän aidolta, ja siksi siitä on yhtä helppo pitää kuin 1980-luvun amerikkalaisista teinikomediaklassikoista”, kirjoittaa Marko Ylitalo arviossaan.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Torey Mundkowsky

The Killers
: Battle Born

Island

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Las Vegasin mormonit hyrräävät.

Vaikka laulaja Brandon Flowers, rumpali Ronnie Vanucci Jr. ja basisti Mark Stoermer julkaisivat kukin täysiveristä soolomateriaalia The Killersin parivuotisen tauon aikana, niin vasta live- ja joululevyjen ilmestyminen peräkkäin saivat pelkäämään Killersin kuolemaa.

Toisin kuitenkin kävi. Neljännellä studioalbumillaan yhtye palaa tiukkana kuin nuoren Bruce Springsteenin farkut. Yhdet hautajaiset piti silti järjestää, kun saksofonisti Tommy Marth tappoi itsensä.

Kun bändi oli valmis, se palasi studioon Steve Lillywhiten, Damian Taylorin, Brendan O’Brienin, Stuart Pricen ja Daniel Lanoisin kanssa. Jälkimmäisin osallistui myös Heart of a Girl -laulun kirjoittamiseen. Nimekkään tuottajakatraan jäsenten kättenjäljet eivät lopputuloksessa toisistaan erotu, mistä kiitos kuuluu miksaajakonkari Alan Moulderille. Hän oli vastuussa myös kahden ensimmäisen albumin (Hot Fuss, 2004 ja Sam’s Town, 2008) jäljestä, mutta Battle Born soi yhtenäisemmin kuin yksikään yhtyeen aiempi tuotos.

Jos joku luuli, että edellinen albumi Day & Age (2008) tyydytti Killersin julkaisu julkaisulta kasvaneet areenarock-ambitiot, oli hän tyystin väärässä. Nyt ylväs AOR-soundi kantaa Nevadan autiomaan ylle kuin valokylttien välke Las Vegasin hulppeista kasinoista – vieläkin kauemmas ja kirkkaammin. Tältä kuulostaa stadion-orgasmi.

Komeaa Flesh and Bone -aloitusta jatkaa Runaways-singlen marssikomppi ja The Way It Wasin avoautonostalgia. Here with Me soi isommin kuin Simple Minds suuruutensa päivinä, kun taas A Matter of Timen hoilauskuoro kumartaa syvään Bon Jovin kasarirockille. Synteettinen mahtiballadi Deadlines and Commitments puolestaan löytää Meat Loafista Alphavillen laulajan. Kauttaaltaan Flowers luo tulkinnoillaan uudet standardit sille, kuinka pateettiselta romanttinen mormoni voikaan kuulostaa. Tekstit valavat uskoa: vaikka liha olisi heikko, tahto kyllä kantaa.

Levynnimi viittaa Nevadan osavaltion historiaan, jota repivät sisällissodan taistelut. Flowersin mukaan vertauskuva pukee albumin vaativaa syntyprosessia. Battle Bornin hölmöys vaikuttaa vilpittömän aidolta, ja siksi siitä on yhtä helppo pitää kuin 1980-luvun amerikkalaisista teinikomediaklassikoista.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/12. Kuuntele levy Spotifyssa.