Aftermath
26-vuotiaan Eminemin ensimmäinen täysmittainen julkaisu The Slim Shady LP oli julman erilainen, sairaan huumorin täyttämä merkkiteos. Miehen syntymänimeä kantava tuore levy tuo laajamittaisesta menestyksestä vastanneen Dr. Dren sanojen mukaan Detroitin verbaalisen murhaajan pimeän ja synkän puolen esiin. The Marshall Mathers LP vaatii vähintäänkin häiriintyneen mielentilan ja kieroutuneen mielen, jotta levystä voi nauttia täysin siemauksin.
Eminem on kuin rap-musiikin Quentin Tarantino. Hän mässäilee biiseissään väkivallalla,solvaa naisia, viiltelee ihmisiä ja sulloo tuttuun tapaan tyttöystävänsä ruumiin auton takakonttiin, ammentaa huumeista lisää intoa, haistattaa pitkät kaikille saamilleen palkinnoille ja sekoilee täysin mielipuolisesti kautta levyn. Kaiken lisäksi mies hyökkää lukemattomien pop-starojen ohella verisesti jokaisen poikabändin kimppuun luonnostaan ilkeässä ja provosoivassa nimikkokappaleessa Marshall Mathers.
Niin kohtalokkaista lento-onnettomuuksista ja sarjamurhaajista kuin presidentin häpäisemisestäkin nautintonsa saava Eminem liikkuu taitavasti kaamean moraalittoman mauttomuuden ja ihailtavan julkeuden rajoilla. Sen verran pahasti kaveri on mennyt sekaisin, että anteeksipyyntö ei näytä missään vaiheessa juolahtavan mieleenkään. Turha sitä kai on odottaakaan. Eminem ei ole kuitenkaan tyhmä – kertovathan siitä jo miehen kadehdittavat sanoittajantaidotkin – ja hän jaksaa monin paikoin kuittailla muun muassa jälkeenjääneistä skideistä, jotka luultavasti alkavat ammuskella kouluissaan tämän levyn inspiroimana.
Tuottajaguru Dr. Dren sekä Mel-Manin, F.B.T:n ja Eminemin loistelias tuotanto yhdistyy kappaleissa ilmiömäisen näppäriin ja ainutlaatuisen varmasti biitteihin sovitettuihin rappeihin. Musiikillisesti levy muistuttaa mataline bassokuvioineen, brutaalisti hakkaavine rytmikuvioineen ja kirkkaine soundeineen suurelta osin Dr. Dre 2001:n tarraavia ja tyylipuhtaita taustoja. Ilman tällaista tuotantoa tulos olisikin aivan toinen. Esimerkiksi järisyttävän täydellinen yhteisbiisi Bitch Please II vierailevien Dren, Snoop Doggin, Xzibitin ja laulaja Nate Doggin kanssa on g-funk-sävytteinen mestarillinen taidonnäyte näiltä länsirannikon superähdiltä.
Eminem sanoo ääneen kaiken sen, mitä jokainen vähänkin henkisesti sairas ja turhautunut yksilö on aina halunnut tuoda julki. Samaan aikaan The Marshall Mathers LP on sarkastinen kuvaus amerikkalaisten luomasta kipeästä maailmasta, jonka äärimmäiseksi edustajaksi Eminem sopii kuin pommi-isku Valkoiseen taloon. Muistaa sopii, että amerikkalaisten tekopyhässä ajatusmaailmassa Eminem todennäköisesti herättäisi moninkertaisen vastustusaallon, jos hän olisi musta. Mies ei onneksi ole myynyt millään tavoin sieluaan afroamerikkalaisen hiphop-yleisönkään edessä, mikä lienee tärkeämpiä piirteitä jo uskottavuudenkin kannalta.