Britney-tuottaja Eric Gast kuunteli suomihitit – Mitä jenkki tykkäsi PMMP:stä?

16.07.2012

”Biisi on silkkaa korvakarkkia ja jää päähän soimaan, vaikkei sitä ymmärräkään” – onko nyt puhe Chisun, PMMP:n vai Tuulin biisistä?

Teksti: Oskari Onninen, kuva: Cocoa

Muun muassa Britney Spearsin, Peter Gabrielin ja A Tribe Called Questin kanssa työskennellyt yhdysvaltalaistuottaja Eric Gast vieraili kesäkuussa Suomessa. Soitatimme hänelle kahdeksaa suomalaista kappaletta populaarimusiikin eri kentiltä ja kysyimme mielipidettä. Miten toimivat Suomen suosikkiartistit ulkopuoliset korvissa? Lue tästä?

Kuuntele kappaleet niiden nimeä klikkaamalla.

Ronya: Hyperventilating
”Pidin artistin äänestä, ja miksauksesta kuuli kaiken selkeästi. Mielestäni biisin säkeistö on kuitenkin paljon vahvempi kuin kertosäe, mikä on pop-kaavan vastaista. Säkeistö on rytmeineen konventioiden vastainen ja toisaalta siksi erinomainen. Sen jälkeen kertosäe on pieni pettymys.
En hauku kertosäettä, mutta se on ongelma suurelle yleisölle, jos säkeistö ja kertsi ovat liian eri paria. Näiden kahden osan välillä ei ole hengähdystaukoa, mikä on outoa. Ne pitäisi sitoa yhteen joko väliosalla tai jollain tuotannollisella kikalla.
Molemmista osista löytää helposti koukun, mutta niitä ei yhdistä mikään. Lauluääni ja omaperäinen lähestymistapa lupailevat, että hän voisi menestyä. Tämä kappale voisi olla hitti, mutta sitä pitäisi fiksailla hieman. Suomen-markkinoista en tiedä, mutta maailmanlaajuisesti ajatellen rakenteen pitäisi olla yhtenäisempi.”


Rubik: World Around You
”Pidin tästä, mutta en tiedä sen kaupallisuudesta, koska en tiedä genrestä Suomessa. Kappale on hyvin kirjoitettu ja tuotettu, ja bändillä on myös innovatiivinen ja kekseliäs ote. Jos laulu olisi miksattu enemmän pintaan, se nostaisi biisin aivan uudelle tasolle. Tähän tartun usein varsinkin skandinaavisessa musiikissa. Vaikka laulu olisi enemmän pinnassa, se voi silti olla efektoitu.
Genressään tämä on onnistunut tuotos, ja potentiaalia menestykseen on missä tahansa. Indie-genressä voi olla avuksi, että bändi on Suomesta. Samalla tavalla kuin Pohjois-Amerikassa intoiltiin pitkään Islannin perään, myös Suomeen liittyy samaa eksotiikkaa. Sen lisäksi, että musiikki on oivaltavaa ja coolia, se on todella kaukaa jostain.”

PMMP: Heliumpallo
”Biisi on lauluvetoinen, joten minun on vaikea päästä siihen kiinni, kun en ymmärrä sanaakaan. Kertosäe ja tuotanto tuovat paljon mieleen t.A.T.u.:n, mutta biisi tuntui vähän pitkältä. Todennäköisesti siksi, etten ymmärrä, mitä he laulavat.
Jos teksti on hyvä, kappale voi menestyä, koska suuret anthemit toimivat aina erityisesti kotimaissaan. En ihmettelisi, jos biisi soisi urheilutapahtumissa. Mahdollisuuksia voisi olla Suomen lisäksi kenties Itä-Euroopassa, mutta läntisessä maailmassa ei. Tämä ei ole kuitenkaan Nenan 99 Luftballonsin tyyppinen kielimuurit rikkova megahitti. Jos mielii ulkomaille, suomeksi laulaminen rajoittaa liikaa: t.A.T.u.:nkin piti kääntää biisinsä englanniksi lyödäkseen läpi Englannissa ja Yhdysvalloissa.”


Gracias: Nightshift
”Onko tämä single? Olen tehnyt paljon räppiä, mutta tämä ei kuulosta minusta singleltä. Artistina hän vaikuttaa kiinnostavalta, mutta tämä kappale ei onnistu. Lopun melodisen osuuden pitäisi olla liitetty tiukemmin muuhun biisiin. Nyt tämä kuulostaa amerikkalaisen räppisinglen b-puolelta, joka on kuultu jo ennestään. Lopun melodia oli onnistunut, mutta sitä edeltänyt osio tuntui vain yhdeltä todella pitkältä säkeistöltä.
Kaksi ja puoli tai kolme minuuttia on pitkä aika odottaa, koska musiikin kuuntelijoiden keskittymiskyky on nykyään mitä on. Uudelleen tehtynä tästä saisi helposti onnistuneen biisin. Tuotannossa on yllättävän vähän dynamiikkaa, droppeja ja muuta ilmeikkyyttä voisi olla enemmän, jotta mielenkiinto pysyisi paremmin yllä. Nyt biisissä kestää liian kauan, että mikään muuttuu.”

*KIERROKSEN VOITTAJA*
Zebra and Snake: Sweetest Treasure
”Kestikö tämä yli viisi minuuttia? Eipä tuntunut yhtään siltä. Pidin biisistä todella paljon, se tuntui kuin yhdeltä isolta koukulta. Bändi kuulosti siltä, kuin Iggy Pop ja Depeche Mode olisi sulatettu yhteen. Näin on tietty helppo sanoa, mutta yritäpä itse tehdä kappale, josta voi sanoa noin. Laulajan ääni on todella persoonallinen, mutta kuten Euroopassa aina, laulu voisi kuulua enemmän. Muuten tuotanto on todella tyylikäs.
Genressään biisi on erinomainen, haluaisin kuulla heitä enemmän. Bändissä on todellakin potentiaalia. Voin kuvitella yhtyeen soittamassa isoilla klubeilla New Yorkissa tai Chicagossa, ja ihmiset rakastaisivat heitä, vaikka he olisivat lämmittelybändi.”

Tuuli: Salaisuudet
”Tämä ei ollut lauluvetoinen kappale, joten sain siitä paljon enemmän otetta kuin aiemmista suomenkielisistä. Miksaus on myös onnistunut, ja tuotanto on kitschillä tavalla koukukas. Tämä rakentuu efektien, kellojen ja muiden vastaavien selvästi erottuvien koukkujen varaan. Siksi tämä kiinnostaa minua enemmän kuin muut soittamasi suomenkieliset. Biisi on silkkaa korvakarkkia ja jää päähän soimaan, vaikkei sanoja ymmärräkään.
Laulu muistuttaa minua japanilaisista biiseistä. Tämä voisi toimia lapsille myös Suomen ulkopuolella. Autotune ei häirinnyt, mutta ei tämä ollutkaan vielä mitään T-Painia. Ylikäytettynä autotune on minusta tapa antaa kenen tahansa laulaa ja tehdä laulusta puhtaasti instrumentti. Siinä vaiheessa laulaja ei ole enää artisti vaan soitin.”


Chisu: Kohtalon oma
”Kun en ymmärrä kieltä, käsillä on sama ongelma kuin PMMP:n kanssa. Jos työskentelen itselleni vieraskielisten artistien kanssa, haluan käännökset siitä, mitä he laulavat. Lauluvetoisen kappaleen on sanottava jotain. Jos laulat tällaista kappaletta, se ei voi kertoa kengistäsi tai muusta vastaavasta. Banaali tai epäonnistunut teksti ei iske ihmisiin. (Kun tässä välissä kerron, että biisi on radiohitti, jossa katkotaan sormia ja jonka teksti tuo eniten mieleen Nine Inch Nailsin, Gast nauraa kovaan ääneen. – toim. huom.)
Artistin ääni ja biisin tuotanto ovat ihan ok. Joissain kohdissa laulu nousee liikaa esiin eikä osu miksaukseen. Jälleen uskon, että biisi voisi pärjätä Itä-Euroopassa paremmin kuin englanninkielisessä maailmassa. Toki menestys riippuu myös videosta. Jos on kaksi tyttöä suutelemassa kuten t.A.T.u.:lla, yleisöä kiinnostaisi takuulla.”

Black Twig: Lake Song
”Saattaa hyvinkin olla, että kappale on miksattu tarkoituksella noin, mutta en pitänyt siitä. Säröä on käytetty liian yksipuolisesti, mikä saa biisin tuntumaan pitkältä. Jos kappale olisi kirjekuori, sen avaamiseen menisi kaksi tai kolme minuuttia aikaa. Laulajan ääni on todella siisti, mutta siinä vaiheessa kun alan päästä biisiin kiinni ja löytää kirkkautta, hän ei ole enää siellä, ja loppu on instrumentaalia.
Bändi yrittää olla epätuotettu, mutta vie lo-fi-estetiikan niin pitkälle, että onkin todella tuotettua. Nine Inch Nails ja Peter Gabriel tekevät mielestäni hyvällä tavalla säröistä musiikkia. Peter Gabrielin nerous tulee esille jo siinä, miten paljon säröä hän käyttää täysin huomaamatta. Säröistä ja kaikuisaa tuotantoa ei voi tehdä näin raskaalla kädellä, mukana pitäisi olla vastapainoksi jotain puhdasta.”

Arviot on julkaistu Rumbassa 7/12.

Lisää luettavaa