En tiedä esiintyykö samaa ilmiötä muiden harrastusten piirissä, mutta bändeissä soittaessa tottuu siihen, että sähköpostiin tupsahtelee kaikenlaisia syyhkyjä ehdotuksia ja epämääräisiä tiedusteluja tuon tuostakin. Niin myös pari viikkoa sitten, kun bändin Facebook-tilille ilmestyi viesti: ”Kiinnostaako radiosoitto Tampereella?”
Ensimmäinen epäilys oli, että joku kuntavaaliehdokas kärttää ilmaista musiikkia paikallisradiomainokseensa (ei olisi ensimmäinen kerta). Kysyin kuitenkin, mistä on kyse.
Kysyjä oli tamperelaisen Pispalan radion Viikon promopaketti -ohjelman juontaja Lauri Nieminen. Lauri avasi ohjelmaideaansa:
”Kun isot radiot heittävät valtaosan levyistä roskiin, me emme. Sen sijaan lupaamme, että jokainen vastaanottamamme promolevy soi. Kaksi rajoitetta: ulkomaisia ei soiteta ja haluan fyysisen levyn. Muutoin ei rajoitteita.”
Jahah, asia selvä, onnea teille ja kaikkea hyvää jatkoon. Onneksi luin eteenpäin:
”Ohjelman kuuntelijoille asiaa ei kerrota, mutta fakta on, että en kuuntele MITÄÄN etukäteen. Avaan kyllä kirjeet kun ne saan, mutta en kuuntele. Jos kuuntelisin, iso osa lentäisi roskiin, sen verran on tullut soitettua umpisurkeaa iskelmää.”
No jopas! Laurin rehellisyys yllätti ja riemastutti.
”Loppuun vielä pyyntö: jakakaa tietoutta ohjelmasta, ettei minun tarvitse kaikkia promoja kysellä itse.”
Jumalauta, hävytönkin vielä! Aloin välittömästi haastatella Lauria, ennen kaikkea oli saatava tietää, miksi kukaan tekisi tuollaista vapaaehtoisesti. Eivät kai kenenkään vapaa-ajanviettomahdollisuudet voi niin kortilla olla, että ”umpisurkeiden” suomi-iskelmädemojen kuuntelu viikosta toiseen on ratkaisu?
”Ensinnäkin usko siihen, että muutkin ovat kyllästyneet isojen radioiden soittolistoihin. Toisekseen haluan tuoda julki uutta musiikkia ja murtaa ihmisten ’en tunne, ei voi olla hyvä’ -ajattelua. Olen vakuuttunut, että palvelen artistien lisäksi myös aktiivisia musiikin kuluttajia; toivon, että ihmiset löytävät formaatin kautta uusia suosikkeja, joita he kuuntelevat jatkossa esimerkiksi Spotifysta tai mikä vielä parempaa, hakevat oikeat levyt kotiin kaupasta tai lainaavat äänitteet kirjastosta. Uskon myös, että ihmiset löytävät tämän kautta artisteja, joita haluavat jatkossa nähdä livenä.”
Miksi ja miten päädyit tekemään radio-ohjelmaa? Eikö normaali ihminen tyytyisi hehkuttamaan uusia löytöjään kavereilleen kapakassa?
”Vuosia sitten kuuntelin paljon Mikseri.netin biisitarjontaa ja keräilin uusien bändien levyjä. Se innoitti perustamaan nettiradion, joka johti nykyiseen ohjelmakonseptiin yhden nettiradion, neljän eri FM-radion sekä vuosien periksiantamattomuuden ja ’tee, niin kehityt’ -ajattelun kautta. Aiemmin tein Finndietaivas-ohjelmaa, jota kuultiin vuosina 2011–14 Radio Moreenilla ja Oi FM:llä Joensuussa. Ohjelma keskittyi indiemusiikkiin, joten hevit, iskelmä ja räpit jäivät soittamatta. Viikon promopaketti on sama laajennettuna. Nyt soitetaan ihan kaikki, minkä posti tuo.”
Kai nyt jossain vaiheessa ovat sinullakin hermot menneet?
”Finndietaivas kaatui, kun väsyin kahteen seikkaan. Ensinnäkin siihen, että lukemattomista pyynnöistä huolimatta kukaan ei auttanut. Mainostuspyyntö tyrmättiin joka ikinen kerta ’ei ole aikaa, sori’ -mantralla. Toinen, suurempi ongelma oli, että monetkaan eivät ymmärtäneet lukemaansa. Pyysin levyä ja saatekirjettä, mutta usein sain cd:n vailla esittelyä. Pahimmillaan varastin esittelyn esimerkiksi Desibeli.netin tai vastaavan haastatteluista, ja monta kertaa levy jäi soittamatta, sillä en saanut tehtyä juontoa.”
Saatteettoman levyn ongelma on helppo toki ymmärtää, mutta miksi haluat fyysisen levyn?
”Periaatekysymys. Esimerkiksi Sony ja Universal tuuppaavat sellaisia määriä digipromoja sähköpostiin, että hukun niihin.”
Etkä siis todella tutustu materiaaliin millään lailla etukäteen?
”En. Totuus on, että jos kuuntelisin levyt, 80 prosenttia jäisi soittamatta. Eräiltä jakelufirmoilta tulee esimerkiksi niin paljon huonoa suomenkielistä iskelmää, että toisaalta en ihmettele, miksi isoilla radioilla on omat soittolistakäytäntönsä. On sekin käynyt mielessä, että äänittäisin promokirjeen avaamisesta lähtevät äänet ja lisäisin ne osaksi juontoa. Toistaiseksi idea on kuitenkin toteuttamatta. ”
Lauri Nieminen on siis mies, joka on kuunnellut vuosikaudet sysipaskoja demoja ja soittanut niitä radiossa silkasta idealismin palosta jaksaen uskoa siihen, että ehkä seuraava biisi on hyvä. Joten nyt, Lauri, saat kaipaamaasi apua. Kaikki te radiosoitosta haaveilevat helsinkiläispopparit, sudeettisavolaiset iskelmäprinssit, seinäjokelaiset grungetoivot ja muut tuhannet bändit ja artistit ympäri maan jotka haluatte äänenne kuuluviin, laittakaa cd-r:nne ja saatekirjeenne (!) osoitteeseen Lauri Nieminen, Rautavedenkatu 3 B 12, 38200 Sastamala, niin biisinne soi radiossa.
Sen on Lauri teille luvannut.
Ohjelma Facebookissa.