“Huomasin hiljattain, että ihoni menee edelleen kananlihalle Meroniaa kuunnellessa”, Kari Heikonen kirjoittaa Meronia-uudelleenjulkaisun saatekirjeessä.
”Ei vain siksi, että rakastan lähes jokaista levyn kappaletta, mutta myös koska se tuo mieleeni ne päivät, jolloin yritin löytää parhaan mahdollisen järjestyksen niille.”
Heikonen oli kiinnittänyt Circlen levy-yhtiölleen Bad Vugumille jo ennen debyyttialbumi Meroniaa. Point- ja Silver-seiskatuumaisten jälkeen sekä levymerkki että yhtye uskoivat olevansa valmiita pitkäsoitolle.
”Kun päästimme heidät irti studiossa, pääsimme kuulemaan näitä tyrmistyttäviä hitaampia kappaleita. Sitten niitä tuli lisää. Ja lisää. Ja lisää. Kävi nopeasti selväksi, että yksi lp ei riitä.”
Meronia täyttää neljä vinyylin poskea 16 biisillään. Heikonen kertoo tunteneensa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen auttaa bändejään löytämään albuminsa olennaisen ulottuvuuden, mikä se ikinä olikaan. Kasettisoittimen tuplapesät pyörivät, kun Meronian 16 kappaletta ja pitkät puhelut Jussi Lehtisalolle täyttivät Heikosen viikot hänen selvitellessään parasta mahdollista biisijärjestystä.
”Tuntui todella siltä, kuin olisin asunut Meronia-planeetalla.”
Meronia lukeutuu hypnorockin maailmanlaajuisten klassikoiden kastiin ja kotimaisiin kokeellisen rockin merkkipaaluihin. Hyväkuntoisesta Bad Vugumin alkuperäispainoksesta pyydetään Discogs-levymyyntisivustolla reilusti yli 100 euroa ja toteutuneita kauppoja listaava Popsike ilmoittaa keskihinnaksi 79 euroa. Vuonna 1994 julkaistusta tuplalevystä ei kuitenkaan ole otettu uutta vinyylipainosta ennen tätä.
Löytyykö vastaus kenties Meronia-kokoonpanosta ainoana edelleen Circlessä mukana olevan Jussi Lehtisalon perspektiivistä levyyn. Mikä on suhteesi Meroniaan ja miten se on muuttunut näiden 22 vuoden aikana?
”Meronia on alkupiste ja loppupiste. Se muistuttaa hiukan tornionjokilaaksolaisen kotiinpaluuta etelässä tuhlattujen vuosien jälkeen. Runollisesti ilmaistuna Meronia on mielentila kaiken audiovisuaalisen hömpötyksen ulkopuolella, jossain tiedostamattomassa kauneudessa”, Lehtisalo kertoo.
”Tosin tässä vuosien varrella, vouhotuksen keskellä, olen ehtinyt totaalisesti unohtaa mistä olinkaan kotoisin.”
Meronia teki ilmestyessään vaikutuksen niin zineissä, musiikkiaviiseissa kuin hieman yllättäen valtavirtaisemmassakin lehdistössä. Markku Halme paiskasi levyä lähes täydellä arvosanalla Rumbassa 14/94, kirjoittaen muun muassa, että “biisit voisi kirjoittaa yhdelle nuotiston riville toistomerkinnän kera, mutta eipä kukaan saisi pelkkien nuottien ohjastuksella moista apokalypsia aikaan”.
”Yllättävää kyllä, Meroniaa ei koskaan lisensoitu ulkomaille. Noina päivinä pienille lafkoille tuntui riittävän Circlen seiskatuumat. Täytyy muistaa, että se oli aikaa ennen maailmanlaajuista Circle-teollisuutta. Paljonko he ovat julkaisseet, yli 20 albumia, joista puolet ulkomaalaisien yhtiöiden kautta”, Heikonen pohtii.
”Ja aina kun juttelen Jussin kanssa, Circlellä on vähintään kolme albumia äänitettynä valmiina julkaistavaksi. He ovat onnistuneet luomaan kunnioitetun, mutta kapean markkinaraon itselleen, silti edelleen uutta kokeillen”, Heikonen nostaa hattua.
Jo kertaalleen viitattu Discogs-musiikkitietokanta listaa Circlelle tasan 50 studio- ja livelevyä. Sen päälle voi laskea ainakin parikymmentä pienjulkaisua. Silti moni musiikin ystävä listaa Meronian suosikkilevykseen Circle-katalogista. Miltä moinen mahtaa tuntua artistista itsestään.
”Itse kärsin myös laiskuudesta ja varsinkin taiteen puolella tutustun moniin asioihin äärimmäisen pintapuolisesti. Rajattoman luovuuden edessä useasti läkähdyn ja mieluummin käännän selkäni kuin sukellan syvemmälle sisuksiin”, Lehtisalo mietiskelee.
”Meronia on tavallaan teoksena falski, koska se näyttää ainoastaan ylivoimaisen, kirkasotsaisen ja rajattomaan itseluottamukseen perustuvan nuorten miesten rock-albumin. Meronian jälkeen olemme uskaltaneet jättää ylivertaisen teeskentelyn taaksemme ja tarjoamaan huomattavasti ’todemman’ ja hauraamman kuvan itsestämme, tehden kaikesta inhimillisesti helpommin lähestyttävän”, hän paljastaa.
”Minäkin luin aikoinaan Andre Brétonin Nadjan, mutta nykyään keskittymiseni riittää lähinnä suoratoistopalveluihin. En tosin aio elää siinä rajatussa illuusiossa, että Nadja olisi ainoa lukemisen arvoinen kirja maailmassa.”
Rumbassa Circlen nimi alkoi toistua jo ennen Meroniaa keikkapalstalla. Kuvailut alkoivat lähes identtisesti: hälytyssireni soi, savu täyttää salin, äärimmäisen kovalla soitetut kitarat alkavat junnata ja miehet lavalla törmäillä. Mukaan tulivat myös pimeässä loistavat vartalomaalit ja tee-se-itse-lavasteet. Intensiivisiä ovat Circlen keikat nykyisinkin, mutta varmasti eri lailla.
Nyt kun Meroniasta saadaan viimein kuuntelukappale myös vinyylilevyihin viehtyneille, onko ohjelmassa toistaa 1990-luvun puolivälin tapahtumia myös konserteissa?
”Meronia-juhlakeikkoja ei tietääkseni ole tulossa, mutta mielessä on että voisimme soheltaa pari vanhaa biisiä kyseiseltä levyltä jollain keikalla, jos vain suinkin opimme niitä soittamaan”, kitaraa 1990-luvulla Circlessä soittanut, basson varteen vuosituhannen taitteessa siirtynyt Lehtisalo veistelee.
”Vapaasti lainaten elokuvaohjaaja John Watersin ajatusta, näyttää pahasti siltä, että saavutin elämäni huippukohdan vuonna 1994, jonka jälkeen alkoikin jo hillitön alamäki.”
Heikonen muistaa noilta ajoilta Bad Vugumille saapuneen faxin, jonka lähettäjä uskotteli yläotsakkeita ja logoja myöten olevansa David Geffen Companyn A&R.
”Hän pyysi promolevyä ja kirjoitti haluavansa tsekata Circlen albumipotentiaalin upeiden seiskatuumien jälkeen. Lähetin cd:n ja odotin vastausta. Kun sitä ei kuulunut, soitin annettuun numeroon, joka ei edes yhdistänyt. Miettikää, kuinka kekseliäitä Circle-fanit voivat olla metsästäessään puuttuvaa import-levyä!”
Lehtisalo päättää haastattelun Meronia-anekdoottiin, jota emme pysty ajan- ja tilanpuutteen vuoksi vahvistamaan tällä erää.
”Muistelisin, että jossain vanhassa 90-luvun Aku Ankka -lehdessä olisi ollut kuvitteellinen pankki nimeltään Meronia, jonka kuvitteellista rahaa Karhukopla taisi yrittää ryövätä. Juuri niihin aikoihin suurimmat pankkimme olivat nimeltään Merita ja Leonia eli Meronia. Itselleni ei ole koskaan tullut kotiin tilattuna Aku Ankkaa, ainoastaan 70-luvulla Maailman vahvin Nalle.”
Ektro ja Svart julkaisevat uudelleen Circlen debyyttialbumi Meronian heinäkuussa.
