Grave Pleasures julkaisee pian uuden albumin – laulaja Mat McNerney kokosi Rumballe levyt, jotka hän ottaisi mukaan apokalypsia pakoon

Grave Pleasuresin Mat McNerney kasasi post-apokalyptisen maailman jälkeiset levynsä eri genreistä.

25.09.2017

Beastmilkin reinkarnaatio, helsinkiläinen gootti-post-punkyhtye Grave Pleasures on julkaisemassa ensi viikolla uuden studioalbumin. Motherbloodiksi ristityn kolmannen kokopitkän albumin raskaana teemana on ydintuhon jälkeinen maailma – juuri siksi se äänitettiin Iso-Britanniassa vanhan sotabunkkerin kupeessa.

Istutimme bändin laulajan Mat McNerneyn Rumban penkkiin, ja kysyimme, miksi sienipilvet ja totaalinen hävitys ovat osa uuden albumin teemaa. Samalla pyysimme McNerneytä listaamaan ne albumit, jotka hän pakkaisi laukkuunsa valmistautuessaan post-apokalyptiseen maailmaan.

”Kun maailma voi pahoin, punkkia tarvitaan”, McNerney aloittaa.

29. syyskuuta julkaistava kymmenen biisin Motherblood peilaa hänen mukaansa nykypäivän maailmaa – pelkoa väkivallasta, joukkotuhoaseista ja hirmuteoista. Nykyään pääuutiset koostuvat usein lähinnä katastrofeista, sodasta ja huonojen ihmisten huonoista päätöksistä.

”Maailman suurimpia ongelmia on kansakunnan sokeus nähdä, mitä olemme tekemässä itsellemme. Rakennamme, mutta myös tuhoamme”, McNerney selventää.

”Politiikan ei pitäisi olla mustavalkoista oikeaa ja vasenta, vaan keskittyä ihmisyyteen, ihmisiin ja terveeseen järkeen.”

McNerney kertoo apokalypsista päällään paita, jossa lukee ”no fun”. Viekö aihe jo yöunet?

”Päinvastoin. Tämä on vain tapa käsitellä vaikeita asioita. Turhautumisen purkaus.”

Samalla Motherbloodilla on tehtävä. McNerneyn mielestä artistilla on eräänlainen velvollisuus tuoda valoa pimeyteen silloin, kun aurinko ei paista.

”Ehkä joku voi samaistua sanoituksiin, vaikka ne ovatkin kärjistettyjä. Niistä voi löytää lohtua.”

Toivomme toki kaikki, ettei atomipommihävitystä koskaan tapahdu. Pyysimme McNerneytä kuitenkin valitsemaan ja esittelemään ne musiikkialbumit, jotka hän pitäisi post-apokalyptisessa maailmassa aina visusti mukana laukussaan.

McNerney on monipuolinen musiikin ystävä, joten hän valitsi seitsemän levyä kaikki eri genreistä. Lue laulajan ”ydinsodan jälkeiset levyt” alta.

Hip hop: Beastie BoysLiscensed to Ill

”Tämä oli ensimmäinen levy, joka ihastutti minut hiphoppiin. Olin noin 8-vuotias, katolisessa koulussa, ja kuulin tämän. Voitte kuvitella.”

Post-punk: The SoundJeopardy

”Hämärä, täydellinen timantti täynnä pelkästään loistavia biisejä. Bändin laulaja teki itsemurhan juna-asemalla, jonka vieressä asuin Lontoossa. Levy muistuu aina mieleen, kun vierailen siellä.”

Jazz: Miles DavisBitches Brew

”Tämä on vähän tyypillisempi klassikkovalinta. Näin Davisin Isle of Wight -festivaaleilla, enkä ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa. Hän on jazzin Jimi Hendrix. Pidän siitä, että jazzissa on tarinoita. Moderni bändimusiikki on yksi viihteen muoto, mutta jazz on spirituaalista taidetta. Arvostan jazzmuusikoita suuresti.”

Avant-garde: Dead Can DanceWithin the Realm of a Dying Sun

”Täydellinen maailmanlopun levyn nimi. Sen soundit ovat jo vanhentuneet, mutta kappaleet ovat ajattomia. Niissä on valtavasti voimaa ja tunnetta.”

Metal: DarkthroneUnder a Funeral Moon

”Kaikkein inspiroivin metallilevy. Niin lofi niin hämmentävän hifillä tavalla. Olikohan aikanaan maailman kallein black metal -albumi? Bändi meni Norjan kalleimpaan hifistudioon ja pyysi lofilevyn. Siitä syntyi jotain maagista. Ja maailman paras lattiatomisoundi.”

Rock: Patti SmithHorses

”Täydellinen rockalbumi. Olen ostanut tästä kaikki extraversiot, oheistuotteet ja kirjat. Tätä voi kuunnella milloin vain, missä vain. Jos kokee vaikeuksia levyn kuuntelussa, ei ole vain kuunnellut sitä tarpeeksi. Tämä on ehkäpä Pattin paras albumi.”

Klassinen: Krzysztof Penderecki – Threnody to the Victims of Hiroshima

”Tämän puolalaisneron sävellyksen voi kuulla myös Twin Peaksissa. Se on upea, mutta samalla todella, todella synkkä. Sopii tähän teemaan kuin nenä päähän. Pidän erityisesti modernista klassisesta musiikista.”

Ainoastaan reggaeta McNerneyn olisi vaikea kuvitella ottavansa laukkuunsa matkalle laskeumaa pakoon.

”On hienoa, että vaikeissa oloissa elävät ihmiset voivat luoda niin iloista ja huoletonta musiikkia. Itse kuitenkin tarvitsen musiikilta samaistuvuutta, enkä reggaesta sitä saa”, hän kertoo, hymy kuitenkin huulillaan.

Grave Pleasures keikkailee seuraavaksi Helsingin Kuudennella linjalla 30. syyskuuta.

Lisää luettavaa