Vuonna 2012 laulaja-lauluntekijä Aurora kuuli, että kotimaisen rapin parissa kannuksensa kerännyt tuottaja Sakke Aalto etsii naispuolista reggaelaulajaa. Aurora työskenteli tuolloin MS-potilaan henkilökohtaisena avustajana. Hän oli valmistunut Pop & Jazz -konservatoriosta kolme vuotta aiemmin, mutta musiikin tekeminen oli jäänyt hetkeksi taka-alalle.
Aurora lähetti Aallolle demojaan, visiot osuivat yksiin ja yhteistyö alkoi. Alun perin tarkoitus oli tehdä puhdas reggaelevy, mutta hyvin pian mukaan tuli myös toisenlaisia sävyjä.
”Todettiin, ettei tehdäkään mitään konseptireggaeta vaan yksinkertaisesti vain hyvää musaa”, Aurora selittää.
Auroran tammikuun lopussa ilmestyneellä Kadotaan kaupunkiin -debyytillä onkin paljon muutakin kuin reggaeta. Naispuolisesta Jukka Pojasta puhuminen tuntuu turhan typistetyltä.
Levyn kokonaisvire on melankolinen ja kaihoisa, slaavilainenkin.
”Melankolisuus on perusvireeni. Elämä on kivaa, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Epävarmuus kiinnostaa minua. Koko ajan ollaan veitsenterällä.”
Osa levyn biiseistä on kokonaan Auroran käsialaa ja osan biiseistä on kaksikko on tehnyt yhdessä. Sakke Aallon aiempiin tekeleisiin kuuluu sellaisia yhteislauluhittejä kuin Cheekin Sokka irti, JVG:n Häissä ja Diandran Paha poika.
Kun biisejä alkoi valmistua, Aalto kiersi niiden kanssa levy-yhtiöitä. Sony ilmoitti kiinnostuksensa, ja ensisingle Eilisen aurinko ilmestyi vuosi sitten helmikuussa. Kappale menestyi hyvin, mutta vielä enemmän radiosoittoa sai sitä seurannut Se soi.
Studiossa Aalto on ”kerralla purkkiin” -miehiä. Kovin montaa uusintaottoa ei tehdä.
”Kadotaan kaupunkiin –biisiä tehdessä softaan tuli jotain häikkää enkä laulaessa kuullut itseäni kuulokkeista”, Aurora muistelee.
Sillä otolla kuitenkin mentiin. Mukaan haluttiin jättää inhimillisyyden jälki ja välttää liikaa kliinisyyttä.
”Levyllä on raa’ankin kuuloisia lauluosuuksia, mutta en jaksa pelätä sitä, että joku tulee sanomaan minua paskaksi laulajaksi. Tulee sitten keikalle kuuntelemaan, osaanko laulaa.”
Aurora kuvailee musiikillisten juuriensa olevan jazzissa, bluesissa ja klassisessa musiikissa. Vaikutteita hän hakee etnisestä musiikista ja bollywoodista. Muun muassa Erykah Badu, Ellie Goulding, Rihanna, Stevie Wonder, Emma Salokoski, Peter Tosh ja Damian Marley ovat Auroralle tärkeitä artisteja.
Solistina oleminen ei aina ole ollut Auroralle itsestäänselvyys. Konservatorioaikoinaan hän soitti pianoa ja teki englanninkielistä r&b:tä ja soulia eri bändeissä. Silloin hän ei vielä haaveillut soololevystä.
Vahvimman reggae-elämänvaiheensa 29-vuotias Aurora sanoo jo eläneensä, päädyttyään Savusound-systeemiin mikkinaiseksi.
”Ne soittivat seiskatuumaisia, ja keikoilla vedettiin omia biisejä siihen päälle. Kuuntelin niihin aikoihin pelkkää reggaeta.”
Tämä onkin Auroralle tapa ottaa jokin musiikkityyli haltuun: kuunnella aikansa ja alkaa kirjoittaa omia biisejä, sitä kautta ymmärtää musiikkia.
Vasta Savusoundiin lähdettyään Aurora sanoo löytäneensä laulamisen.
”Siinä on niin selkeänä elementtinä se, että syljetään riimejä mikkiin. Tajusin, etten ole freelancer-rivimuusikko vaan biisintekijä.”
Auroran kanssa samalla vuosikurssilla konservatoriossa opiskeli muun muassa Yona, joka hänkään ei tunnetusti halua rajoittaa itseään yhden genren artistiksi.
”Jos minua ruvetaan laittamaan liikaa johonkin tiettyyn lokeroon, minulle syntyy joku sisäinen vastustus ja tekee mieli laittaa kaikki ylösalaisin. Että ’haloo, kattokaa nyt, en mä oo tollanen’. Minusta on ihana sekoittaa reggaeta, pop-musaa, diskoa ja vaikka mitä. Olisi hirveää jäädä polkemaan paikalleen.”
Tulevaisuudessa hän toivoo tekevänsä biisejä myös muille artisteille. Teini-ikäisestä asti biisejä tehnyt Aurora on ehtinyt testata kaikenlaista ja on iloinen siitä, että debyyttilevy ilmestyi vasta nyt: kolmenkympin tienoilla, perheen perustamisen jälkeen.
”Vaistonvaraisesti uskoin, että nyt tämä juttu tulee toimimaan. Ajattelin, että olen tehnyt musiikkia jo niin pitkään, että ansaitsen onnistumisia.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 1/15.