I Was a Teenage Satan Worshipperin viides albumi GTTHRGH sai ensi-iltansa eilen Rumban verkkosivuilla. Nyt orkesteri kertoo, mitä uusi levy on syönyt: avainsanat True Detective, David Cronenberg, 1980-luvun 4AD-levyt ja kraut-sävyt ainakin vilahtelevat tekstin seassa.
Kuuntele IWATSW:n uutuuslevy täällä. Kysymyksiin vastasi Pasi-Petteri Viitanen.
Tämä on jo viides albuminne ja kaikenkaikkiaan seitsemäs julkaisunne. Mistä lähtökohdista lähditte tekemään uutta levyä?
”Yleensä teen paljon konemusiikkia, mutta halusin uuden levyn olevan orgaaninen bändilevy. Halusin vaikutelman olevan, että se olisi ikään kuin roiskaistu kasaan.
Asetin tekovaiheessa itselleni kaikenlaisia rajoitteita. Biisit piti säveltää puolessa tunnissa, piti minimoida kaikenlainen liikaa mahdollisuuksia antava tietotekniikka eikä kaikkia ideoita saanut sulloa samaan pakettiin. Koetin kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä tapahtuu korvien välissä kuin mitä laitetta kulloinkin näpräsin. Periaatteet pitivät ehkä 90-prosenttisesti.
Teksteissä on väljä teema, kaikenlainen ylipääseminen ja läpilusiminen ja itsen muuttaminen. Albumin edetessä biisi biisiltä heitetään huonoja palasia pois ja korvataan ne uusilla paremmilla. Kuulostaa ehkä ns. diipiltä shitiltä, mutta se tosiaan oli aihe, jota halusin pyöritellä ja jota kautta löytyi motivaatiota.”
Mikä on merkittävin muutos, mitä on kymmenen vuoden aikana tapahtunut I Was a Teenage Satan Worshipperissa?
”Bändin keskeinen idea on ollut muuttua ajan mukana. Se on ainoa asia, joka säilyy ja punainen lanka, jonka kautta löydän perusteluja jatkamiselle. Konkreettista muutosta haettaessa sellainen oli ainakin kaupungin vaihtaminen Helsinkiin seitsemän vuotta sitten.”
Levy-yhtiön tiedotteessa tuoretta musiikkianne kuvaillaan kaikuisaksi ja sävykkääksi taidepopiksi. Kappaleissa voikin havaita kaikuja esimerkiksi kenties legendaarisimmista lenkkarintuijottajista eli My Bloody Valentinesta. Oliko teillä tiettyjä vaikutteita tai esikuvia säveltäessänne uutta levyä?
”Kuuntelin levyä tehdessä hyvin paljon 1980-luvun 4AD-levyjä. Luin samoihin aikoihin myös levy-yhtiön tarinan kertovan Facing the Other Way -kirjan, mikä sillä hetkellä vaikutti musiikin tekemiseen suhtautumiseen. My Bloody Valentine puolestaan on niin olennaisesti osa modernin vaihtoehtorockin perimää, että lähinnä olen pyrkinyt välttelemään siltä kuulostamista.
Loppupuolelle valikoitui hiukan kraut-sävyjä, koska ne edustavat minulle optimismia. Olen aina ollut vaikutteille yliherkkä, ja nyt koetin parhaani mukaan vältellä niitä ilmeisimpiä, enemmän tai vähemmän onnistuen. IWATSW:n levy on jonkin verran näitä esikuviaan rujompi.”
Mistä tulee lyhenne GTTHRGH?
”Get through. GTTHRGH oli levyn työnimi ja jäi myös lopulliseksi nimeksi, koska uuden nimen kehittäminen olisi tuntunut väkinäiseltä loppuvaiheessa.”
Millä kolmella sanalla kuvailisitte uutta levyänne?
”’Intensiivinen’, ’viimeistelemätön’ ja ’matka’.”
Levy-yhtiön tiedotteessa kerrotaan, että ”Uusi levy on hyvin vaistonvaraisesti ja spontaanisti tehty ja melko tummasävyinen. Angstauksen sijaan levyn teemana on silti huonoista asioista ulos pääseminen ja muutos. Mistä huonosta asiasta viimeksi pääsit ulos?
”Vaikea sanoa. Ainakin olen hiljalleen pääsemässä tästä levystä irti. Se oli huono asia pitää pään sisällä ja muuttui hyväksi vinyylille prässättynä.”
IWATSW sai alkunsa graafisen viestinnän opintojesi lopputyönä. Sitä kautta teidän jokaisella jäsenellä on sarjakuvahahmonimi. Mitä eroa on My Lovin’ Martianilla ja Pasi Viitasella?
”Nimien tarkoitus oli olla naureskelua omalle ja muiden bändien turhantärkeydelle ja egonbuustaukselle, mutta se ei oikein välittynyt. Tein silloin alussakin biisejä täysin omana itsenäni ilman rooleja, mutta ujostelin kirjoittaa suoria tekstejä.
Nimien käyttö ja sarjakuvamaiset mielikuvat oli vähän kuin harhauttava käsi taikurilla; sain rauhassa tehdä biisejä omista fiiliksistä, kun verhosin biisit sopivaan höpöhöpöön.”
Olet kertonut yhtyeen nimen viittaavaan 1950–60-lukujen b-luokan elokuviin. Mitä leffoja katsoit tätä levyä tehdessä?
”Tätä levyä tehdessä katsoin ehkä enemmän tv-sarjoja, joista ainakin kaikkien hehkuttama True Detectiven eka kausi vaikutti epäsuorasti tunnelmiin, koska sen kautta uppouduin pitkän tauon jälkeen H.P. Lovecrafin Cthulhu-mytologiaan, Thomas Ligottin kauhunovelleihin ja Grant Morrisonin The Invisibles -sarjakuvaan. Myös David Cronenbergin Maps to the Stars teki vaikutuksen. Minulle tunnelma on usein paljon tärkeämpi kuin rationaalinen tarinankuljetus.”
Suosittelisitko levyä Luokkakokous-elokuvan ystäville?
”Meinasin ensin sanoa, että tietenkin, mutta pienen googlauksen jälkeen vastaus on: ’en vidus suosittele’.”
IWATSW on toiminut jo päälle kymmenen vuotta ja kerännyt oman fanikantansa, mutta ette ole vielä murtautuneet Suomen popskenen etulinjaan. Onko tämä ollut teille pettymys vai oletteko saavuttaneet sen, mitä alun perin tavoittelitte?
”Alun perin bändin tarkoitus oli olla lyhytaikainen siisti marginaalijuttu, joka sitten yllättäen herättikin hetkeksi laajempaa huomiota ja jäi elämään. Henkilökohtaisesti olen vain halunnut tuottaa mieleisiäni levyjä ja tehdä hyviä keikkoja aina kun mahdollista. Keikkailisin mielelläni kyllä paljon enemmän, mutta jonkinlaisen ’aseman’ saavuttaminen tuntuu oudolta ajatukselta. ”
Oletteko kotonanne vuoden 2015 musiikillisessa ilmapiirissä paremmin vai huonommin kuin vuoden 2004 vastaavassa?
”Nykyhetki on aina parempi kuin menneisyys. Internetin kaistanopeuksien kehittymisgraafi saa vaikuttaa tämän mielipiteen muodostumiseen.”
Mitä mieltä olette ylipäätään suomalaisen ja koko maailman pop- ja rock-musiikin kehityksestä viimeisen kymmenen vuoden aikana?
”Ulkomailla ilahduttavaa on ollut esimerkiksi Arcan kaltaisten tuottajien soundin nousu valtavirtaan. Melkein lensin kattoon FKA Twigsin levyn hienoudesta. On hienoa, jos uskalletaan olla myös kokeellisia ja abstrakteja eikä olla koko ajan kiinnostuneita vain siitä, kuinka saataisiin jengi yhteislaulamaan ja kreisibailaamaan. Paisuttelukertosäkeitä on nykyään vähemmän, mikä on minusta oikein hyvä asia. Kaiken taaksepäin haikailun lisäksi musiikkia pitää myös koettaa vielä eteenpäin.
Suomessa on paljon hienoja esiintyjiä, ja soittamisen taso on vain noussut. Itse olen tosi keskinkertainen soittaja ja kiinnitän paljon huomiota sävellyksiin. Musasisällön kehittyminen kotimaassa tuntuu korreloivan ehkä vähän tämän vaalituloksen kanssa, ollaan melko konservatiiveja ja enimmäkseen toistetaan tuttuja ideoita kekseliäämmän ja mielikuvituksellisemman materiaalin ollessa harvinaisempaa, mutta sitäkin onneksi on.
Keikoilla näkee hienoja uusia indiebändejä, viimeisimpinä esimerkkeinä vaikkapa Sofa Pets tai Cats of Transinistrian. Musiikin itse tekeminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, ja sitä luultavasti tuotetaan määrällisesti enemmän kuin ennen. En osaa sanoa, kiskooko iso massa tasoa alemmas vai lisääkö se todennäköisyyttä helmien esiin nousemiselle. Pääasia, että tehdään.”