Vaikka uusi tanssimusiikki tiivistyy monien mielissä pariin pinnalla kuplivaan genreen, on virkistävää kohdata artisteja, jotka eivät raameista välitä. Diplo-nimellä paremmin tunnettu yhdysvaltalainen Thomas Wesley Pentz on napannut urallaan matkaansa tyylilajeja maailman joka kolkasta.

Teksti: Anton Vanha-Majamaa

Diplo on esitellyt maailmalle niin brasilialaista baile funkia, angolalaista kuduroa kuin louisinialaista bounceakin. Major Lazer -kokoonpanossa hän soittaa dancehallia, Diplona taas käytännössä mitä tahansa. Yhteen genreen jumittuminen ei ehkä kannata, kun suuren yleisön intressit vaihtuvat niin nopeasti. Näin tuntuu käyneen eräällekin bassomusiikin lajityypille.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Ketään ei nykyään kiinnosta rock-musiikki.

”Briteissä ei kuule dubstepiä juuri lainkaan. Skrillex on ehkä ainut, joka siellä pystyy tällä hetkellä kiertämään”, artisti toteaa Club Nokian takahuoneessa.

Hän kertoo, kuinka Yhdysvalloissa genre keskittyy lähinnä ”vastenmieliseen meluun”, ja esimerkiksi Ruskon kiertuetta piti lyhentää, kun lippuja ei myyty toivotulla tavalla.

”Hieno juttu dubstepissä on, että se saa enemmän nuoria ihmisiä tuottamaan, koska se on helppoa”, Pentz sanoo.

”Ja eihän sillä ole väliä, mikä heidät saa innostumaan. Dubstepin kautta he löytävät uusia juttuja, kun minun kaltaiseni tyypit pääsevät tarjoamaan heille uusia kokemuksia.”
Pentziä ei koko genre juuri kiinnosta.

”Dubstep on lähinnä ylipainoisia valkoisia skidejä lähiöissä leikkimässä läppäreillään. Harvoilla artisteilla on tarpeeksi vahva persoona. Skrillexillä on sellainen, samoin Justicella. Aviciillakin on, vaikka se on muiden rakentama.”

Tuntuu, että salaisuus kestävään uraan on vahvan persoonan ohella avoimuus uusille asioille. Tällä hetkellä Pentz työstää Snoop Doggin uutta levyä, ja hiljattain hän teki musiikkia Justin Bieberin uudelle albumille.

”Justin on hauska ja fiksu tyyppi. Hän oli ymmärtääkseni kuullut Climaxin, jonka tein Usherille, ja rakastanut sitä. Justin räppää paljon uudella levyllä, mikä on todella siistiä.”

Pentz kertoo Bieberin seuraavan aktiivisesti uutta musiikkia ja erityisesti räppiä. Tämä on tärkeää, jos haluaa pysyä relevanttina. Chris Brown ja Usher ovat muusikoita, jotka pysyttelevät kärryillä siitä, mitä pop-musiikissa tapahtuu.

”He eivät ole saavuttaneet asemaansa eristäytymällä muista.”

Tähän kaatui Pentzin mukaan esimerkiksi Justice. Yhtye teki hienon kakkosalbumin, mutta sillä ei ollut väliä, koska he eivät kiinnittäneet huomiota siihen, mitä heidän ympärillään tapahtui. Justice pysytteli täysin omassa kuplassaan, ja harva nykynuori enää edes tunnistaa Waters of Nazarethia.

”Justice on enemmänkin rock-yhtye, joka tekee tanssimusiikkia. Ja ketään ei nykyään kiinnosta rock-musiikki.”

Tämä voi hyvin olla totta. Pentz kertoo, kuinka Coachellan line-upista puolet on nykyään DJ-settejä. Suomessakin tanssimusiikkiin keskittyneiden tapahtumien määrä on noussut huomattavasti. Samaan aikaan rockin suhde pienenee.

”Metallicakin kuulostaa vain vanhalta. Miksi menisit katsomaan sitä, kun voit saada saman fiiliksen ja aggression Skrillexin keikalta? Skrillex kuulostaa minun musiikiltani, kun Metallica kuulostaa vaarini musiikilta. Kymmenen vuoden päästä Skrillex on tietenkin jo vaarini musaa. Niin se vaan menee.”

Artikkeli on julkaistu Rumbassa 7/12.