Haastattelussa IAMX:n Chris Corner: ”Tarkoitukseni on patistaa ihmisiä tutkimaan omaa seksuaalisuuttaan ja kyseenalaistamaan sitä”

Miten brittiläinen lähiölapsuus, kenkäaddiktio, seksi ja pankkijärjestelmä liittyvät Suomeen lauantaina saapuvaan IAMX-solistiin? Nyt sekin selviää.

Teksti: Verna Vuoripuro, kuva: IAMX

Triphop-yhtye Sneaker Pimpsissä aloittaneen brittiläisen Chris Cornerin oma projekti IAMX on julkaissut jo neljä elektropop-albumia. Viime viikon perjantaina Euroopassa päivänvalon nähnyt Volatile Times julkaistiin keskiviikkona 23. maaliskuuta myös Skandinaviassa, ja herra esiintyy nyt laualntaina (26.3.) retkueineen Helsingin Nosturissa.

IAMX:n edelliset levyt ovat toistaneet samaa junnaavan koukuttavaa elektrokaavaa, mutta muuttuneet albumi albumilta aggressiivisemmiksi ja kunnianhimoisemmiksi. Lehdistötiedotteessa kuvaillaan uutta Cornerin Berliinin-asunnossa työstettyä Volatile Timesia korkealentoisesti ”sosiaalis-poliittiseksi ja musiikilliseksi dekonstruktioksi sekä psykologiseksi ruumiinavaukseksi”.

Tiedustellessani tarkempaa selvitystä hieman kuorrutetulta kuulostavalle luonnehdinnalle Corner toteaa:

”Se on albumi siinä missä muutkin, ihmiset vain haluavat koristella sitä. Inhoan tuota osaa tästä alasta, hypetystä.”

Volatile Times on Chrisin mukaan syntynyt jonkin suuremman etsimisesta ja hänen omien musiikillisten rajojensa rikkomisesta. ”Heräsin eräänä aamuna ja tajusin, että elän ilman uskoa tai korkeampaa voimaa”, Corner sanailee.

Liekö sitten miehen oma kuvaus albumista yhtään vähemmän melodramaattinen kuin tiedotteen vastaava. Ainakin luvassa on IAMX:lle tuttua teatraalisuutta ja draamaa.

IAMX:n konsepti leikittelee kielletyllä ja soveliaalla ja pyrkii murtamaan raja-aitoja.

”Silmitöntä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä lukuun ottamatta maailmassani kaikki on hyväksyttyä, ja asioista pitäisi keskustella. 80 prosenttia ihmisistä on jumissa omassa oravanpyörässään ja liian sulkeutuneita kehittymään. En voi uskoa, kuinka paljon aikaa tuhlataan turhuuteen. Ollaan liian pelokkaita puhumaan ja liian heikkoja muuttumaan”, Chris valottaa näkemyksiään.

Kappaleiden lyriikat ja yhtyeen olemus harhailevat perinteisten sukupuoliroolien ulkopuolella ja ovat avoimen seksuaalisia ja provosoivia. ”Minulle seksuaalisuuden rajat eivät ole niin selkeitä. Olen kokeillut molempia puolia enkä koe olevani kytkettynä kumpaankaan. Nämä asiat tuntuvat merkitsevän enemmän perinteisille ihmisille. Sydämessäni olen psykologinen nomadi, enkä tunne olevani sidottuna mihinkään käsityksiin oikeasta ja väärästä”, Chris selventää ja jatkaa:

”Tarkoitukseni on patistaa ihmisiä tutkiskelemaan omaa seksuaalisuuttaan ja kyseenalaistamaan sitä samalla tavalla kuin heidän tulisi kyseenalaistaa uskontoa tai pankkijärjestelmää. Kyse on haastavammasta ajattelusta, ja jos se johtaa parempaan seksiin – kuten mielestäni tekee – niin loistavaa.”

Johtuuko Chris Cornerin kokeilunhalu ja kapinanhimo kenties nuoruusvuosista? ”Lapsuuteni oli hieman hämmentävä mutta kaiken kaikkiaan rakastava. Asuimme pohjoisenglantilaisessa kaupungissa, ja olimme työväenluokkaan kuuluva perhe”, Chris kertoo.

”Isoisäni on alunperin Seychelleiltä ja äitinikin on useampaa alkuperää. Emme siis olleet perinteinen perhe, ennemminkin paikallisia kummajaisia.”

Corner kertoo heidän olleen eristäytyneitä mutta silti jollakin tavalla onnellisia ”sekopäisessa köyhässä kaupunginosassaan”.

”Olen ylpeä itsestäni poikana. Olen tehnyt kovasti töitä vapauttaakseni itseni pikkukaupungin kauhuista ja onnistunut siinä”, Chris vakuuttaa.

Yhtyeen live-esiintymiset ovat hyvin visuaalisia. Corner kekkaloi lavalla usein koruilla päällystettynä, nahka-asusteissa, pvc:ssä ja korkeavartisissa saappaissa.

”Kunhan meillä on tarpeeksi materiaaleja, asusteita ja omituisia esineitä, tyylimme yleensä toimii”, Chris pohtii. ”Ehkäpä se näyttää uniikilta, koska se on niin huonosti suunniteltua. Enemmän taidetta kuin muotia.”

Tiedustellessani spandex- housujen kuumuutta lavan polttavien valojen alla Chris toteaa: ”Tykkään hikoilla ja urakoida. Ehkäpä se on keino piiskata itseäni. Pukeutuminen on myös paljon tyydyttävämpää, kun vaatteet voi repiä kappaleiksi julkisesti.” Herra tunnustaa myös olevansa addiktoitunut naisten saappaisiin.

Nähdessäni IAMX:n vuonna 2008 Nosturissa, yhtyeen lavapreesens oli hieman uuvahtanut ja rutinoitunut. Kiertue-elämä näytti tehneen tepposet bändin intohimolle. Onko tilanne yhä sama?

”Kyllä minä todella väsyn. Joskus tahtoisin vain nukkua vuoden ennen kuin nousen lavalle. Keikkailu on silti yksi ainoista jäljellä olevista tavoista tukea taloudellisesti projektiani ja lähestyä yleisöäni”, Chris sanoo.

Toivottavasti ensi lauantaina Suomessa nähdään räjäyttävä show. Ainakin Chris väittää odottavansa keikkaa kovin. IAMX:kin tosin kuulemma kaipaisi vaihtelua.

”Olisi ihanaa tehdä vaikkapa akustinen kiertue. Soittaa tuntemattomampia lauluja ja olla vähän rentoutuneempi. Toisaalta voin tehdä tuon kun olen 70. Katso vaikka Leonard Cohenia.”