Jippu oli tentattavana uusimman Rumban Kysymys & vastaus -palstalla. Lue haastattelun lyhennelmä tästä.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Warner
Olet sanoituksissasi miltei pelottavan avoin ja dramaattinen. Etkö pelkää, että se kääntyy itseäsi vastaan?
”Enpä oikeastaan. Minut on jo syntyessä tuomittu syntisyyteen ja ahdistukseen, ja elämäni on ollut pelkkää tuomiota. Vaikka olen saanut kärsiä provokatiivisuudestani, valitsen silti mieluummin aidosti ristiriitaisen ja hullun persoonani kuin pihaa haravoivan tuulipukuemännän roolin. Toisaalta on pakko sanoa, että lähes kaikki muusikot ovat nykyisin vähän outoja, ellei sitten Katri Helenaa lasketa. Hänkin meni tosin ottamaan nuoren orin, ja kun kyntää peltoa, niin…”
Kirjoitat kaikki tekstisi minä-muodossa. Perustuvatko tarinat tositapahtumiin?
”Kyllä, mutta dramatisoin ne uudelleen. Jos esimerkiksi joku kundi on ruma, teen siitä vielä rumemman. Taistelen ikuisesti sellaista taiteilijuutta vastaan, jossa kirjoitetaan irrallisena omasta persoonasta. En halua kirjoittaa mitään paskariimejä tyyliin ’oodi, hiljainen tuonela, katson kaukaisuuteen’. Sen takia minua ei arvostetakaan missään runo- tai kirjailijapiireissä, koska niiden mielestä musani on napanöyhtäruikutusta, jollaista kuka tahansa osaisi tehdä. Mutta vittu, olen karaokefani ja teen karaokebiisejä Suomen kansalle! Yrjöän avantgardesta, ranskalaisista taideleffoista, elokuvafestivaaleista ja kaikesta, mikä liittyy Orionin elokuvateatteriin. Mieluummin kuulun samaan leiriin Kolmannen naisen, Dingon ja Yön kanssa.”
Onko elämässäsi mitään yksityistä?
”Ei ilmeisesti ole. Pitäisi kyllä olla, koska olen niin rajatilahäiriöinen. Tänäänkin avasin seksuaalisuuteni julkisuuteen Tuomas Enbuske Show’ssa, jossa multa kysyttiin, mikä on paras tapa tehdä syntiä. Vastasin, että pettäminen. Hyvin meni sekin vierailu.”
Kannattaako tunnustaa jos pettää?
”Ei. Joutuisin tunnustamaan niin monta kertaa, että parempi säästää puoliso kärsimykseltä. Pikemminkin suhteeni ovat kompastuneet siihen, että olen tehnyt niistä lauluja. Biiseilleni on tyypillistä, että ne alkavat elää omaa elämäänsä ja muuttuvat tosielämän lankeamismatkoiksi. Vähän kuin Iltalehden horoskoopit. Kun niitä lukee, niitä alkaa toteuttaa. Usein käy myös niin, että teen laulun ennen todellista tapahtumaa. Teen ikään kuin lihallisen profetian, jossa kutsun öistä keisarirakastajaa, ja parin päivän päästä se odottelee minua hevosen kanssa oven takana.”
Poseeraat uuden levysi kannessa kirkossa rintsikat esillä. Miksi?
”Siihen kiteytyy neljän vuoden kasvutarinani ydin. Halusin välittää kauniilla tavalla sen, että olen armon kerjäläisyyteen uskova väkevä kristitty mutta samalla myös paljas, lihallinen ja omissa seksuaalisissa kivuissani painiskeleva ihminen. Aina, kun kirkon synnintunnustuksessa sanotaan ’niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin’, minulla notkahtaa pää, aivan kuten vanhan sanonnan nyökkäilevällä huoralla. Olen saanut tuosta kannesta ihan hirveät nootit ja haukut, mutta ei se minun mielestä ollut mikään iso juttu.”
Lue koko artikkeli Rumbasta 5/12. Väärinpäin lentävät linnut -albumin arvion voit lukea tästä.