Punkbändeissä ei ole demokratiaa. Sen tietävät Kakka-hätä 77:n jäsenet, joista yksi määrää ja muita vituttaa. Näin homma toimii.

Teksti: Auroora Vihervalli, kuva: Santtu Särkäs

Tavastian takahuoneessa kaljapullot sihahtelevat auki tiuhaan tahtiin. Haisee vanhalta viinalta, tunkkaiselta ja pistävältä. Monen punkkarin hartaasti odottama toive täyttyy kohta: loppuunmyydyn Tavastian lavalle kapuaa illan päätteeksi nykypunkin esimarssibändi Kakka-hätä 77 ja punklegenda Lama. Lämppäribändi Kakka-hätä 77:n laulaja-kitaristi Teemu Bergman on tänä perjantai-iltana elämänviisauksia täynnä.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

”Sääntö numero yksi: vammaisuudesta sakotetaan. Ei tämä mitään tasa-arvoa ole. Sen on keksineet häviäjät. Jos sä oot voittaja, et sä ruikuta mistään tasa-arvosta. Kaikkihan peruskoulussa haluaa kympin, mutta harva sen saa. Paitsi mä en halunnut. Mä halusin ampua opettajaa ritsalla silmään. Mut miksi me puhutaan tasa-arvosta? Mikä se kysymys oli?”

Myönnettäköön, Bergmanilla on lieviä keskittymisvaikeuksia. Bändikaveri rumpali Mirko Metsola nauraa vieressä, pudistelee päätään ja hörppää kulauksen huuruista.

”Ei tässä voi muuta kuin tuntea itsensä aikuisemmaksi. Teemu on iso lapsi, jolla on elämänhallinta vähän nollissa”, insinööriksi valmistunut Metsola toteaa hymyillen. Yllättäen Bergman on samaa mieltä.

Lähes aina rumpalin sanoessa kyllä kitaristi sanoo ei. Kun rumpali sanoo ei, kitaristi sanoo kyllä. Heitä kuulee kuvattavan taistelupariksi. Se onkin toinen asia, josta miehet sattuvat olemaan samaa mieltä.

”Mun mielestä Mirko on hyvä tyyppi, mutta paska rumpali. Tietenkin mä tappelen eniten niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oon eniten tekemisissä. Me ei olla Mirkon kanssa mikään vitun dementikkopariskunta, jonka ympärillä lentää puuvillaa. Asioista pitää keskustella ja joskus niistä pitää olla jopa jotain mieltä. Mirko on usein väärässä ja mä olen usein oikeassa”, Bergman analysoi saaden rumpalin jälleen nauramaan.

”Tällaista tää on bändissä”, Metsola kuittaa. ”Mutta tästä kyllä puhutaan vielä.”

Mistä herrat sitten tappelevat?

”Kaikesta. Rahasta ainakin. Niistä, mitkä sä kusetat multa”, Bergman selventää ja röhähtää villiin nauruun.

Vaikka napit olisivatkin usein vastakkain, erimielisyydet eivät vaikuta bändin musiikkiin. Se on ”paskaa joka tapauksessa”. Bergmanin mukaan jokainen tietää paikkansa ja se riittää.

”Ei tässä bändissä soittaminen ole mitään vitun demokratiaa. Me nauhoitettiin kahdeksantoista biisiä meidän uudelle levylle, joista kaks heitettiin heti pois. Sitten jokainen meistä sai vielä äänestää, mitkä kolme biisiä pitäisi myös karsia. Kaikki äänesti niin päin vittua ja toisiaan vastaan, että mä ajattelin, että ihan sama, pidetään kaikki kuusitoista. Viime vaalitkin osoitti sen, kuinka toimiva systeemi joku demokratia on. Tietysti muita bändin jätkiä vituttaa tämä järjestys.”

”Mutta punkbändissä kuuluukin vituttaa”, Metsola toteaa.

Eivätkä miehet nyt loppujen lopuksi niin erilaisilta vaikuta. Samaa mieltä he eivät tahdo olla, mutta samanhenkisyys huokuu takahuoneen keinovalojen loisteessa. Metsolan mielestä he ovat persoonaltaan hyvinkin samanlaisia – ja juuri se taitaa olla syy parivaljakon erimielisyyksiin.

Metsola ja Bergman tapasivat viisi vuotta sitten. Pian sen jälkeen Kari Peitsamon keikalla huuruisen älynväläyksen saattelemana syntyi Kakka-hätä 77. Yhtyeen toinen albumi Huoltoasemalle unohdettu mies ilmestyy kesäkuun puolessavälissä. Odotusten mukaisesti Metsolan mielestä levy on hyvä, Bergmanin mielestä paska.

Miehet kertovat pistävänsä pystyyn vedonlyönnin: kuka löytää ensimmäisenä uuden levyn alelaarista, mieluiten vieläpä Anttilasta, voittaa. Bergman hellittää hetkeksi kaljanjuonnin ja esittelee vajaata hammasrivistöään, joka kuuluu samaan komeusluokkaan kuin Ossi Väänäsen purenta.

”Kyllähän mä voisin itkeä, että mulla on tämmöiset hampaat. Mutta en mä jaksa. Sen kanssa on vaan elettävä. Ei ne muuksi muutu, vaikka kuinka rukoilisi Jumalaa tai olisi pahoillaan. Toki joku runkku voi tulla ja vetää loputkin hampaat sisään. Se kyllä vähän haittaisi. Mitä musiikkiin tulee, me ei vaan olla taiteellisesti yhtään kunnianhimoisia. Meitä ei kiinnosta.”

Lue koko haastattelu Rumbasta 8/11. Hultoasemalle unohdettu mies arvioidaan Rumbassa 9/11 (ilm. 1.7.)