Viimeistään Evil Urges -levyllään (2008) yhdysvaltalaisten rock-yhtyeiden kermaan noussut My Morning Jacket on palannut. Bändin kuudes studioalbumi Circuital julkaistaan Suomessa tänään. Rumba sai luurin päähän yhtyeen leppoisan rumpalin Patrick Hallahanin. Kotoaan Louisvillestä, Kentuckysta jutellut Hallahan kertoili uudesta albumista, yhtyeeseen liittymisestä ja yhtyeen kaipuusta Suomeen.

Teksti: Tommi Saarikoski, kuva: Sam Erickson

My Morning Jacketin uusi albumi Circuital julkaistaan Yhdysvalloissa tiistaina 31. toukokuuta. Mitkä ovat tunnelmasi albumista juuri nyt?

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Minulla on samanlainen olo kuin äidillä, joka valmistautuu lapsensa synnyttämiseen. Meillä on vauva, jota olemme hoivanneet ja jonka olemme nähneet varttuvan kohdussa, ja nyt olemme valmiit päästämään sen maailmaan.

Tiistai on meille hieno päivä, sillä olemme tehneet kovasti töitä saadaksemme levyn kuulostamaan mahdollisimman hyvältä ja rakentaneet näkyvän julkaisukampanjan saadaksemme levyn tosiaan kuulijoille asti.

Evil Urgesin julkaisusta on kulunut kolme vuotta. Kuinka pitkään Circuital on ollut työn alla?

Olemme tehneet levyä vain hieman alle vuoden hyvin keskittyneesti. Nauhoittaminen ja kirjoittaminen alkoivat viime vuoden heinäkuussa. Tämä on nopeiten tekemämme levy.

Sinne tänne kurotelleeseen Evil Urgesiin verrattuna uusi albumi vaikuttaa yhtenäisemmältä, rauhallisemmalta ja intiimimmältä. Oliko tämä tavoitteena levyä tehdessä?

Kyllä, se oli ehdottomasti tarkoitus. Olemme mielestäni paljon vapautuneempi yhtye kuin muutama vuosi sitten. Äänitimme levyn kotikaupungissamme, joten tunnelma oli rentoutuneempi kuin aiemmin. Myös kaikki yhtyeen jäsenet tuntuivat olevan nyt hyvässä elämäntilanteessa.

Saavutimme Evil Urgesilla jo sen mihin pyrimmekin – halusimme tutkia alueita, jonne My Morning Jacket ei ollut ennen astunut. Circuitalilla puolestaan halusimme vangita sen missä olemme parhaita, eli livenä soittamisen. Päätimme siis nauhoittaa myös levyn elävänä studiossa, mikä tuntui todella vaivattomalta. Päällekkäisäänityksiä albumilla on hyvin vähän.

Palataan hetkeksi noin 10 vuotta ajassa taaksepäin hetkeen, jolloin liityit yhtyeeseen. Sinä ja Jim James olette lapsuudenystäviä. Miltä tuntui, kun hän yhtäkkiä pyysi sinua astumaan My Morning Jacketin rumpujen taakse vuonna 2002?

Se oli erikoista, sillä olimme tehneet lupauksen, ettemme soittaisi samassa bändissä. Näimme hajoamisten tuhoavan myös ystävyyssuhteet, joten emme ikinä ajatelleet soittavamme yhdessä. Olin pitämässä Jimin sisarille 21-vuotissyntymäpäivän kunniaksi juhlia, kun hän pyysi minua yhtyeeseen. En osannut odottaa sitä ollenkaan.

Aluksi soittaminen tuntui hämmentävältä, mutta pian huomasin, että olen täysin oikeassa paikassa. Olin ollut kaikkien yhtyeen jäsenten ystävä jo pitkään, joten bändiin tulo oli lopulta vaivatonta. Matkani My Morning Jacketin kanssa on ollut mahtava, vaikkakin kiireinen.

Sanoitko Jimin pyyntöön heti myöntävästi?

En tosiaankaan sanonut heti kyllä, vaan pyysin miettimisaikaa. Olimme tosiaan sopineet, ettemme koskaan olisi yhdessä bändissä, ja yhtäkkiä Jim soittaa minulle ja pyytää minua bändiinsä! Vastasin lopulta myöntävästi, sillä se tuntui oikealta. Joskus täytyy vain seurata vaistojaan, ja ne sanoivat, että bändiin liittyminen on oikea ratkaisu. Aivoni sanoivat ei, mutta sisuskaluni kyllä.

Mistä nautit eniten yhtyeessä olemisessa? Oletko enemmän studio- vai live-miehiä?

Vaikea kysymys. Rehellisesti sanoen lempiasiani My Morning Jacketissa soittamisessa on yksinkertaisesti bändikavereiden kanssa oleminen. En ole nauranut kenenkään kanssa yhtä paljoa kuin näiden neljän kaverin seurassa. Me todella nautimme toistemme seurasta. Joten suosikkiasiani My Morning Jacketissa on veljeys.

Oliko Circuitalin nauhoittaminen sitten erityisen miellyttävä kokemus? Sanoit, että soititte suurimman osan levystä livenä. Tällöin yhteys jäseniin oli varmasti intiimimpi.

Kyllä. Minusta tuntuu, että tällä levyllä olemme todella vahvimmillamme. Albumin nauhoittaminen oli yhtä juhlaa. Ne hetket, jolloin olisimme olleet todella stressaantuneita, olivat hyvin vähissä. Teimme paljon töitä, mutta meillä oli todella hauskaa.

Jim James kirjoittaa lähes kaikki biisit. Mikä on sinun ja muun yhtyeen osuus kappaleiden rakentamisessa?

Jim kehittää aina kappaleen rungon ja perusidean. Me muut olemme enemmänkin sovittajia ja editoijia. Jim tulee useimmiten luoksemme riisutun version kanssa, ja me kaikki muokkaamme sitä, kunnes siitä tulee sellainen kappale kuin sen kuuluukin olla.

Albumin kappaleista esimerkiksi Wonderful (The Way I Feel) on jo vanha sävellys, jota Jim on soittanut livenä jo useamman vuoden ajan. Ovatko muut kappaleet tuoreempia?

Wonderfulin piti olla jo Evil Urgesilla, mutta emme saaneet sitä mielestämme oikeaan muotoon. Albumilla on myös muutama muu hieman vanhempi kappale. Osa taas on syntynyt aivan äskettäin. Kaikki biisit on kuitenkin kirjoitettu viiden vuoden sisällä.

Albumilla on kappale nimeltä Holdin’ on to Black Metal. Kappaleen takaa löytyy varmasti joku tarina?

Musiikillisesti Holdin’ on to Black Metal pohjaa kappaleeseen, jonka Jim löysi thaimaalaista pop-musiikkia esittelevältä kokoelmalta. Otimme siitä samplen ja soitimme sen uudestaan studiossa. Meistä tuntui pahalta, ettei niin hyvä kappale ollut koskaan nähnyt päivänvaloa, joten sovitimme sen uudestaan ja Jim kirjoitti siihen sanat.

Lyriikoista löytyy vakavampaa sanomaa sekä kieli poskessa -osastoa. Olimme kaikki teineinä kovia metallifaneja ennen kuin kasvoimme siitä ulos. Joten kappale viittaa nuoruudesta kiinni pitämiseen. Toisaalta kappaleessa on sellaista kuvastoa, jonka on pakko saada ihmiset nauramaan.

Holdin’ on to Black Metal on yksi esimerkki musiikissanne kukoistavasta huumorista ja kieli poskessa -asenteesta. Kuinka merkittävä osa huumorilla on mielestäsi musiikissanne?

Se riippuu täysin kappaleesta. Huumori on tiedon välityskeino siinä kuin mikä tahansa muukin. Meillä on vakavia kappaleita, mutta myös biisejä, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin saada nauramaan ja tanssimaan. Musiikki voi olla todella vakavaa tai kevyttä hermolomaa. Yritämme tarjota kumpaakin.

Minkälainen musiikki on inspiroinut sinua viime aikoina?

Olen kuunnellut paljon vanhaa countrya. Se inspiroi minua niin rumpalina, laulunkirjoittajana kuin sovittajanakin. Yleensäkin olen kuunnellut paljon vanhaa musiikkia. Uutta musiikkia on soittolistallani hyvin vähän. Vanhaa countrya, jazzia ja hieman hiphopia. Olen juuttunut tuohon maaperään tällä hetkellä.

Circuitalillakin on kuultavissa paljon country-sävyjä. Ovatko nämä vaikutteet lähtöisin sinulta?

Pidimme siitä tai emme, olemme kaikki oman syntymäalueemme tuotteita. Emme tarkoituksella kirjoita kappaleita, joissa on country-tunnelma. Luulen, että country on vain syvällä aivoissamme. Myös levyn nauhoituspaikka vaikutti tähän.

Minkälaiset ovat kesän ja syksyn kiertuesuunnitelmanne?

Suunnitelmissamme on tehdä kahden vuoden mittainen kattava kiertue Circuitalin tiimoilta. Aloitamme ensi viikolla Yhdysvalloista ja Kanadasta. Sen jälkeen teemme joitain Ison-Britannian-keikkoja. Palaamme Eurooppaan tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa.

On siis mahdollista, että My Morning Jacket nähdään myös Suomessa ensi kertaa?

Toivon todellakin niin. Olemme yrittäneet päästä Suomeen jo pitkän aikaa, mutta se ei ole koskaan onnistunut. Kiinnostusta ei ole ollut tarpeeksi, emmekä ole saaneet promoottoreita buukkaamaan meitä sinne. Joten levitä sanaa! Jos pääsemme Suomeen, me pysymme Suomessa. Teidän täytyy pakottaa meidät lähtemään! Yritän ehdottomasti henkilökohtaisesti saada Suomen kiertuekarttaamme, jos vain suostutte ottamaan meidät!

Kuuntele Circuital Spotifyssa.