Haastattelussa Nick Triani, osa 2: ”Suomalaiset muusikot ovat uskomattoman lahjakasta ja asiantuntevaa väkeä”

11.06.2011

Muusikoksi heittäytyneen ja pian myös levy-yhtiöpomoksi ryhtyvän Nick Trianin haastattelun toisessa osassa vertaillaan suomalaisia indiemuusikoita näiden brittikollegoihin ja pohditaan indiekulttuurin asemaa Suomessa.

Teksti: Saku Schildt, kuva: NT’s White Trash

Nick Triani näkee Suomen indieskenen hyvin sirpaleisena. Hän toivoo, että alan promoottorit, muusikot ja levy-yhtiöt vetäisivät vahvemmin yhtä köyttä ja tukisivat yksissä tuumin marginaalista genreä.

”Musiikillisestihan bändit ovat täällä ihan yhtä hyviä kuin missä tahansa muualla, mutta ilmiö on kokonaisuudessaan paljon pienimuotoisempi. Toisaalta indiemusiikin kysyntä näyttäisi olevan kasvussa. Asetelma ei kuitenkaan ole suotuisa alan bändeille, sillä yksikään iso yhtiö ei ota julkaisuissaan riskejä.”

Levy-yhtiöt pelaavat kenties liiaksi varman päälle, mutta Triani on ilahtunut siitä, kuinka ihmiset seuraavat entistä tiiviimmin blogosfääriä ja ovat siten tietoisia artisteista ja ilmiöistä, jotka eivät mahdu perusasioiden ääressä jumittavan musiikkiteollisuuden pirtaan.

”Kaiken kaikkiaan uskon, että suomalaisten muusikoiden kannattaa suunnata heti alusta asti rajojen tuolle puolen. Täällä mahdollisuudet kuivuvat käsiin. Tämä on siis oma henkilökohtainen näkemykseni, eikä varmaa faktaa!”

Suomalaiset ja englantilaiset muusikot eroavat Trianin mukaan toisistaan siinä, että Suomessa halutaan soittaa moitteettomasti ja tarkasti, mikä tekee bändien soitosta hieman jäykempää kuin saarivaltakunnassa.

”Suomalaiset muusikot ovat parhaita missään, he ovat uskomattoman lahjakasta ja asiantuntevaa väkeä. Ei kuitenkaan tarvitse olla uskomattoman taitava muusikko, jotta voisi tehdä uskomattoman hyvää musiikkia. Olen sanonut monesti ensimmäistä levyään tekeville bändeille, että joskus virheet tekevät musiikkiin sen taianomaisuuden. On ihan ok ottaa vähän rennommin.”

Entä Triani itse? Luulisi, että entisenä A&R-miehenä ja tuottajana hänen olisi vaikea saada aikaiseksi niin tyydyttävää jälkeä, että hentoisi päästää levyä kädestään.

”No, enpä minä ole ensimmäinen tuottaja, joka tekee musiikkia. Ihmiset ovat kyllä vähän kovempia omien tuotoksieni suhteen, koska minut tunnetaan parhaiten tuottajana eikä muusikkona. Mutta en minä suoraan sanoen juuri välitä, mitä ihmiset minulta odottavat. Itselleni minä tätä teen. Kompromissit ovat terapiaa massoille, ja kuka sellaista haluaa tehdä?”, Triani sanoo.

”On todella epä-rock’n’rollia tehdä laskelmoida musiikkia. Ja samoin ajattelen tuottajana. En tiedä, miten voi elää itsensä kanssa, jos tekee levystä tietyn kuuloisen vain siksi, että uskoo sen myyvän. Sellaisia levyjä on jo aivan tarpeeksi, tuo asenne tappaa kaiken. Se on ainakin varmaa, että minun levylläni ei virheettömiä suorituksia kuulla! Pikemminkin pyrkimyksenäni on tehdä musiikkia, joka kuulostaa joltain, mutta on loppujen lopuksi muuta. Tämä kaava toistuu kaikessa musiikissani.”

Lue haastattelun ensimmäinen osa tästä

Lisää luettavaa