Yksi viime aikojen kiinnostavimmista tuoreista kotimaisista bändeistä ei poikkeuksellisesti tule indiepopin tai kitarasurinan saralta. Rouhean vanhankantaista ja psykedeelisesti jyräävää bluesrockiaan veivaava Death Hawks on tehnyt debyyttilevynsä Death & Decay oheen kaksi hienoa musiikkivideota, jotka valottavat yhtyeen kummallista universumia visuaalisesti. Mistä videot kertovat, mitä ne tarkoittavat? Kertomassa ovat Death Hawksin Teemu Markkula sekä videot ohjanneet Juho Tanskanen ja Viika Sankila.
Teksti: Mikael Helenius, kuva: Ninni Luhtasaari
Epäkiitollinen musiikkitermi ”retro” ei pue Death Hawksia. Näin pitkälti sen vuoksi, ettei bändi ole useiden kollegoidensa lailla jo valmiiksi väljähtänyt ja konventioihin tukehtunut pastissiyhtye, vaan eläväinen ja jopa vaarallisen tuoreen kuuloinen yhtye.
Menneiltä ajoilta lainattu estetiikka näkyy musiikin lisäksi myös yhtyeen kansitaiteessa, joten ei ole ihme, että se näkyy myös musiikkivideoissa.
Death Hawks – Death Has No Reprieve (ohjaus Juho Tanskanen)
Levyn ensimmäinen video kuuluu kappaleelle Death Has No Reprieve. Kaksi miestä ajelee kuplalla maaseutumaisemissa, aurinkolasit jäyhillä kasvoilla. Kaurismäkeläisen asetelman rauha katkeaa, kun takapenkin pukuun sonnustautunut mies syöksähtää ulos autosta ja juoksee metsään. Siellä hän aikansa haahuiltuaan kohtaa kaapuihin pukeutuneita pelimanneja, jotka liikkuvat uhkaavan shamanistisesti.
”You better save your dirty souls / ’cause the end is getting near”, kuuluu laulu. Mies pakenee metsästä aamusumuun.
Kuolemasta ei ole armahdusta, sanoo kappaleen nimi. Kenties mies kohtaa metsässä juurikin kuoleman näyn lailla, ja ymmärtää parantaa tapansa ennen kuin kuolema vie mukaansa? Mikä on videon ohjaaja Juho Tanskasen tulkinta videosta?
”Videossa on kyse matkasta tuntemattomaan asiaan, paikkaan tai tilaan, ja ehkä sieltä pois”, Tanskanen tiivistää näkemyksensä.
Käsikirjoituksesta Tanskasen kanssa vastannut Death Hawksin keulahahmo Teemu Markkula suostui myös antamaan oman tulkintansa.
”Takapenkillä istuva mies matkustaa iltahämärissä kuoleman kyydissä, mistä hän pakenee metsään. Yön tultua harhailu on johtanut okkulttiseen kohtaamiseen. Nähdyt hahmot ovat todennäköisesti jonkin rajan takaa. Kuolemaa ei pääse pakoon. Mies löytää kuitenkin lopulta tiensä ulos pimeästä metsästä, ja juoksee pois kadoten”, Markkula muotoilee.
Tanskanen ja Markkula ovat vanhoja tuttuja, jotka ovat aikaisemmin tehneet yhteistyötä soittaessaan samoissa musiikkiprojekteissa. Ensimmäinen yhteinen videoprojekti syntyi, kun Tanskanen kuuli kappaleen ensimmäistä kertaa ja vaati oitis saada ohjata videon.
”Näin videon edessäni; tarinan runko ja videon maailma kuin tipahtivat valmiina syliini. Olen sitä mieltä, että video oli olemassa biisin sisällä jo ennen kuin siitä kirjoitettiin sanaakaan käsikirjoitukseen. Enkä tarkoita sanoituksista syntyviä mielikuvia, vaan jotain mystisempää, pinnan alla kytevää…” ohjaaja pohdiskelee.
”Lähdin visioimaan videota kuultuani Juhon ensimmäiset käsikirjoitusideat. Halusin tuoda esiin ajattomuuden ja toismaailmallisuuden. Mielessäni kävi suunnitteluvaiheessa jopa idea psykedeelisestä 1940-luvun Suomi-filmistä. Tarkoitus ei ollut itsearvoisesti retroilla, vaan videä katsoja toiseen aikaan ja paikkaan”, kertoo Markkula.
”Kun ilmassa leijui termejä kuten ’suomifilmi happotripillä’, tiesimme olevamme oikeilla jäljillä”, komppaa ohjaaja.
Videon harkittu puvustus syntyi, kun Markkula toi kuvauspaikalle mukanaan kattauksen videolla nähtäviä kaapuja ja haitareita. Pukumies voisikin olla suoraan Aki Kaurismäen rock-klassikosta Calamari Union tai roadtrip-helmestä Arvottomat (1981), jonka Markkula kertookin videon vaikutteeksi. Myöskin Ruotsin draamataituri Ingmar Bergmanin keskiaikaan sijoittuva Seitsemäs sinetti (1957) toimi miehelle vaikutteena.
Tanskanen mainitsee inspiraation lähteiksi Luis Buñuelin Viridianan (1961) ja Fritz Langin M – Kaupunki etsii murhaajaa (1931).
”Rakastan vanhoja elokuvia, ja koen ne usein paljon inspiroivimpana kuin uudet. Oma elokuvallinen ilmaisuni kumpuaa muun muassa näistä elokuvista, joten on kai luonnollista, että videossa on jotain menneeseen aikaan viittaavaa. Estetiikkaa ei kuitenkaan tietoisesti ammennettu vanhemmista elokuvista, vaan yritin tehdä vilpittömästi juuri sellaisen videon kuin koin kappaleelle olevan parhaaksi.”
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: