Neljännen sooloalbuminsa Henget (viides täyspitkä, mikäli mukaan otetaan Aren kanssa tehty kimppalevy) ensi vuonna julkaiseva, sodankylästä lähtöisin oleva artisti Stepa on julkaissut uuden videon Töitä-nimiseen kappaleeseen.
Mainion kappaleen myötä otimme yhteyttä nykyään Oulussa vaikuttavaan räppäriin ja kyselimme mieheltä tämän näkemyksiä nykysuomesta ja työn merkityksestä suomalaisessa yhteiskunnassa.
Uuden videon näet haastattelun alta.
Olet aina ollut pohjoisen olojen ja elämän puolestapuhuja. Millaisena näet Pohjois-Suomen tilanteen tällä hetkellä? Muuttavatko ihmiset sieltä esimerkiksi etelään työn perässä?
”Asun nykyisin Oulussa, joka on iso paikka, jos miettii kuinka pieneltä paikkakunnalta olen lähtöisin. Minulla ei ole ehkä ajankohtaisinta kuvaa Lapin tilanteesta, mutta ainakin kulttuuritoiminnassa on tapahtunut muutosta parempaan. Inarin Papana-baari saa isot propsit siitä, että järjestävät keikkoja ja lennättävät ihmisiä ympäri Suomea esiintymään niinkin pohjoiseen. Eri hiihtokeskukset ovat myös hyviä paikkoja kulttuuritoiminnalle. Varmasti ihmiset muuttavat työn perässä sinne missä töitä on, oli paikka vaikka Hämeenlinna tai Sodankylä. Se on ihan normaalia ja mielestäni oikea tapa toimia.”
Uusin sinkkusi on nimeltään Töitä. Mitä työ merkitsee sinulle? Millainen rooli työllä on mielestäsi nyky-yhteiskunnassa Suomessa?
”Haluan alleviivata työn psykologisia vaikutuksia. Olkoon työ sitten yhdeksästä viiteen toimistossa tapahtuvaa tai likaisissa kellareissa tehtyä taidetta, niin se antaa tekijälleen tarkoituksen. Se on työn paras puoli. Nykyisin on mahdollisuus erikoistua mitä erikoisimpiin paikkoihin ja nimikkeisiin. Pätkätyö-sanalla on jotenkin negatiivinen kaiku, mutta en näe sitä kovinkaan negatiivisena, vaikka pitkään jatkuva työsuhde toisikin turvallisuutta. Pätkätyöt ovat sopineet minulle hyvin, sillä silloin voin työskennellä erilaisissa paikoissa ja kokea monipuolisesti asioita. Mikäli ihmisillä ei ole tekemistä, niin silloin he menevät kaduille. Siitä voi seurata jotain sellaista, mitä ei moni halua.”
Henget on viides pitkäsoittosi kahdeksaan vuoteen. Se on melkoinen tahti. Mikä motivoi sinua tekemään albumeita ja kappaleita – työtä – tällaisella syklillä?
”Kaipa se tuo elämään tasapainoa. Uusia kavereita myös! Nuorempana unelmoin keikoista, videoista ja levyjen tekemisestä. Nyt olen saanut aikaan levyjä, videoita ja keikkoja. Nykyisin minulla on jotenkin tosi vapautunut olo tehdä mitä ikinä haluankaan. On tosi mukavaa mennä illalla käymään treeniksellä ja tehdä ajatuksista asioita.”
Olet opiskellut yhteisöpedagogiksi. Millaisia neuvoja tuollaisena 28-vuotiaana vanhana miehenä antaisit nuorukaisille jotka miettivät, mitä tekevät peruskoulun jälkeen?
”Monia nuoria ei kiinnosta lueskella tai istua tunneilla, mutta laita levysoittimet tai mopo heidän eteensä, niin jo alkaa kiinnostamaan. Eli varmaankin ohjeeni olisi se, että pyrkikää kouluun, joka tarjoaa teille jotain tai opiskelkaa itse mitä tahansa, mikä teitä kiinnostaa. Opiskeluun ei vaadita superihmistä, vaan koulu myös auttaa siinä, että opiskelijat valmistuvat. Onnistumisia on tarjolla myös koulun ulkopuolella, joten koulutus on vain pieni osa elämää. Ei siihen kannata ainakaan taakkana suhtautua. Jos lopulta ei pidäkään koulusta, johon on hakeutunut, niin sen voi jättää kesken ja keksiä muuta tekemistä. Kaikki on mahdollista.”
Laineen Kaspereita -biisillä lauloit omista idoleistasi ja räppäreistä, joiden musaa kuunnellet kasvoit. Oletko huomannut, että olisit itse nykyään Laineen Kasperi jollekin nuoremmalle räppärille? Onko kukaan tullut nykimään hihasta ja kiittänyt siitä, että olet inspiroinut häntä räppäämään?
”Etenkin sosiaalisen median kautta saan yllättävistä paikoista tukea. Ihmisille haluan musiikkia tehdä ja itse viihdyn siinä samalla mainiosti. Mikäli inspiroin jotakuta, niin palaute inspiroi minua. Ja se jos mikä on ihan hiton siistiä!”