Päämajakaupunki Mikkeli tunnetaan monista asioista. Esimerkiksi Visulahden vahakabinetista, jossa kuuleman mukaan kukaan ei näytä keltään, ja siitä kuuluisasta Mikkelin pamauksesta. Räppipiireissä tämä Saimaan helmi tiedetään myös omintakeisesta, vihaisen leppoisasta Ilkka Kalevi Tillasesta & Rantaremmistä, jonka levy Maailman paras maa julkaistiin hetki sitten.

Teksti: Teemu Purhonen, kuva: Henrik Mikander

Oli kesä vuonna 2001, kun internetin syövereitä alkoi kalvaa tietty biisi. Sillä ryhmä savolaisia nuorukaisia, Tillanen mukaan lukien, kertoo paksun dub-henkisen biitin päälle kotikaupungistaan Mikkelistä. Sen riimit ovat huvittavia, suoria ja mikä pahinta: totta. Mikkeli on näes samaan aikaan karmiva ja ihana paikka asua ja elää. Mikkelin valkoisen roskasakin Päämajakaupunki-biisistä tuli nopeasti koko kylän tunnuslaulu, jota käytettiin jopa kaupungin oman jääkiekkojoukkueen Jukureiden kannustusbiisinä.

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Sanakirjamääritelmä tälle toiminnalle lienee se Mikkelille ominainen hyväntuulinen ironia.

Takaisin tähän päivään, jossa Ilkka Kalevi Tillasen & Rantaremmin Joku Roti Recordsin tuotos Maailman paras maa on julkaistu viikko sitten. Kyseessä on Savon mannein, kuten miekkoset itseään nimittävät, ensimmäinen ulkopuolisen levy-yhtiön julkaisema äänite. Aiemmin retkueelta on tullut Painful Musicin kautta pari levyä: Mitä järkeä edes yrittää? (2007) ja Viidakon valkoinen Pongo (2009).

Erosin Vasemmistoliitosta viime kesän hallitusratkaisun jälkeen. Leikittelin hetken ajatuksella, että liittyisin SKP:hen.

Kuten jengin nimestä käy ilmi, Tillanen ei ole tälläkään kertaa yksin liikenteessä, vaan Rantaremmissä häärivät Isoi-E, dj Mesikon Miika ja biittimaakarit Wolfi Staudinger ja Johnny D. Kaikki ovat muuten mikkeliläisiä, totta kai.

Ilkka, mikä räpissä on hienointa?

”Kuuntelijana miuhun vetoaa räpissä se energia ja meininki. Pakko nyökyttää vaan päätä mukana! Lisäksi parhaat räppilyriikat sisältää aina niin monia tasoja, että niistä löytää uusia oivalluksia vielä kauan ensikuuntelun jälkeen. Rapin tekijänä miä taas lämpeän sille, että rap on niin matalan aloituskynnyksen musiikkia. Ei tarvitse muuta kuin jonkinlaisen rytmitajun, siistin räppinimen (ei välttämätöntä!) ja halun sanoa jotain.”

Maailman parhaasta maasta käy ilmi, että 31-vuotiaalla Turkuun muuttaneella Tillasella on sanottavaa – ja paljon. Levyn piti kertoa Suomesta ja suomalaisista, mutta lopputulos kertoo herran mukaan enemmän hänestä itsestään. Eli vihaisesta miehestä, joka ei kaikesta jurnutuksesta huolimatta juuri saarnaukseen sorru. Suora puhe on kuorrutettu juuri sopivasti huumorilla, joten ryppyotsaisuudesta Tillasta ei voi syyttää.

Kuuluuko räppiin politiikka?

”Räppiinhän kuuluu kaikki mikä räppäreitä kiinnostaa. Aseet, mimmit, kaman myynti tai politiikka on kaikki hyviä aiheita. Kunhan keskittyy asioihin joista piittaa, niin kyllä se toimii.”

Mikä on oma poliittinen kantasi, kenen riveissä seisot?

”Erosin Vasemmistoliitosta viime kesän hallitusratkaisun jälkeen, ja siitä lähtien olen ollut poliittisesti koditon. Leikittelin hetken ajatuksella, että liittyisin SKP:hen, mutta en ole kuitenkaan ihan niin rankka jätkä. Eli nyt olen vapaa vasemmistolainen ja poliittinen penkkiurheilija.”

Mutta politiikka sikseen, nyt puhutaan siitä mikä on tärkeää: räpistä. Kerropa mikä on hiphopin tila herran vuonna 2012?

Amerikkalainen räp voi kehnosti. Suomi-räpillä menee nyt paremmin kuin koskaan.

”Aika heikoltahan se ainakin Yhdysvaltojen osalta vaikuttaa. Uudet huippunimet ovat harvassa ja vanhat legendat jäävät uusilla julkaisuillaan kauas omalta tasoltaan. Poikkeuksia toki on, kuten Pharaohe Monchin viimevuotinen “paluulevy” W.A.R. sekä vuodesta toiseen erinomaisia levyjä tehtaileva Ghostface Killah, mutta kokonaisuutena Amerikkalainen rap tuntuu voivan kehnosti.”

No entäpä sitten kotimainen räppi, millaisena se näyttäytyy?

”Suomi-räpillä tuntuu menevän nyt paremmin kuin koskaan. Julkaisuja tulee todella paljon, ja taso on korkealla. Miä tykkään siitä että Suomi-räppi on niin monipuolista, löytyy niin yhdentekevää Corolla-räppiä kuin Jontin salaliittovouhkaustakin. Jokaiselle jotakin.”

Mikä oli ensimmäinen kuulemasi räppibiisi?

”Sen on täytynyt olla Public Enemyn It Takes a Nation of Millions to Hold Us Back -levyltä, mutta en millään muista kipaletta. Isot pojat luukutti sitä mankasta 4H-leirillä, ja miun korvaan se kuulosti vaan meteliltä. Menneisyyden Ilkalla oli huono musamaku.”

Mikä on kaikkien aikojen hienoin räppiriimi?


”Kaikkien aikojen riimiä miun on mahdotonta nimetä, mutta kesän Ruisrockin keikkaa odotellessa on tullut kuunneltua paljon Snoop Doggia. True Blood -tv-sarjan kuvitteelliselle päähenkilölle omistettu Oh Sookie on kokonaisuudessaan aika hillitön, mutta kertsi on jo nerokas: 

’Oh Sookie, let me get in your head,
Oh Sookie, we can lay in the bed
choose a player like me,
do it the daytime with the D-O-double G.‘”

Eroaako räppääjä Ilkka Kalevi Tillanen henkilöstä Ilkka Tillanen?


”En miä oikeassa elämässä ole ihan niin reteä kuin räpeissä, mutta aika lailla itsenäni miä yritän sanoittaa ja esiintyä. Biiseissä otan toki usein eri rooleja, mutta kyllä miut sieltä tunnistaa.”


Mitä mikkeliläisyys merkitsee sinulle?



”Korkeaa kipukynnystä ja kykyä aistia vaarat jo ennakkoon. Luulen, että mikkeliläisyys ilmenee ainakin miussa semmosena lesona asenteena, että käppäilee tuolla kaupungilla rinta rottingilla niin kuin olisi sodasta selvinnyt. Ja suurin osa kamuista on Mikkelistä, eli heimo elää ja voi hyvin, vaikka ollaankin vähän hajauduttu pitkin maata.”