Thomas Kirjonen aloitti rockbändin laulajana ja päätyi purkkasoulin sanansaattajaksi. Nyt hänet tunnetaan poplaulajana nimeltä Kasmir. Miten kaikki tapahtui ja miksi koko Suomi tuntuu seilaavan vadelmaveneellä?
Teksti: Anton Vanha-Majamaa
Musiikki tuli Thomas Kirjosen elämään teatterin kautta. Vanhemmat olivat aktiivisesti mukana Espoon Bembölessä toimivassa, musikaaleihin keskittyvässä Fallåker Teaterissa. Laulaminen ja esiintyminen tarttuivat, vaikka teatteri muuten ei kiinnostanut.
Seiskaluokalle asti Kirjonen soitti rumpuja, mutta Sibelius-Akatemian bändikurssilla tilanne muuttui. Laulajana toimineen opettajan äänirekisteri ei riittänyt Rage Against the Machinen kappaleisiin, joten hän passitti Kirjosen mikrofonin ääreen. Siitä asti hän on ollut laulaja.
Ensimmäinen bändi oli luokkakavereiden kanssa perustettu Barklay. Yhtyeen nimen tarina on katu-uskottava.
”Meidän basistilla oli röökimerkki Barclaysin liivi. Tussattiin c-kirjaimen tilalle k. Outkast oli silloin kovassa haipissa”, Kirjonen muistelee.
Riparilla Kirjonen tutustui Matti Piipposeen ja päätti perustaa ihan oikean bändin. Loput jäsenet Collarboneen etsittiin heti kesäloman jälkeen. Yhtye voitti Ääni ja vimma -bändikilpailun vuonna 2005 ja sai levydiilin Spinefarmilta. Ensimmäinen levy The Back of Beyond julkaistiin vuonna 2007.
”Se oli aika vaikeeta matskua. Rumban Viljami Puustinen kirjoitti siitä todella mukavan arvion, jossa taisi olla kaksi oksennuslätkää perässä”, Kirjonen nauraa.
Collarbone julkaisi lopulta kaksi albumia ja teki rundia Euroopassa. Suursuosio jäi uupumaan, ja kolmoslevyn sessioissa välit alkoivat rakoilla. Kirjonen halusi tehdä popimpaa kamaa. Hän arvosti laulajia, joiden ei tarvinnut huutaa huutamisen vuoksi.
Kirjonen myöntää, että paperilla siirtymä Collarbonesta ja punkpopia soittaneesta 15 Minutes Before the Divesta sooloartisti Kasmiriin on ”melko hapokas”. Sitä on myös vaikea selittää, vaikka prosessi omassa päässä tuntuu täysin luontevalta.
”Nyt olen ekaa kertaa elämässäni rehellinen itselleni ja saan tehdä sitä poppia, mitä olen aina halunnut tehdä. Ei tarvitse olla väkisin mitään särökitaroita mukana”, Kirjonen sanoo.
Luonnollisena siirtymän näkee myös Henri Salonen alias Hank Solo. Hän on Jonas W. Karlssonin ohella toinen Kasmirin debyyttilevyn tuottajista.
”Thomas on aina fiilistellyt poppia. Nyt se on vihdoin uskaltanut ottaa ohjakset omiin käsiinsä, ja on hienoa nähdä, että se saa myös tunnustusta osakseen”, Salonen kertoo puhelimitse.
Thomas ja Henri ovat tehneet musiikkia yhdessä jo kymmenen vuoden ajan. Yksi yhteisistä projekteista oli Verinen esinahka, jossa soitti kaksikon lisäksi Mitja Nylund. Bändin musiikkia Kirjonen kuvaa ”tosi levottomaksi bläkkis-speedmetal-dödikseksi”.
Kasmirin syyskuussa julkaistu debyyttilevy on jotain ihan muuta. Poppia, soulia ja hiphopista lainattuja biittejä hyödyntävä AMK Dropout alkoi hahmottua, kun Thomas ja Henri tutustuivat Elokuustakin tunnettuun Jonas W. Karlssoniin.
”Meille molemmille tuli siitä jäbästä sellainen olo, että olisi kiva tehdä kolmistaan jotain. Sitten palaset vain loksahtivat tosi nopeasti kohdilleen”, Salonen sanoo.
Kolmikon työnjako on kutakuinkin seuraava: Henri ja Jonas vastaavat yleensä biisin rungosta ja tuotannosta. Heistä ensimmäinen sparraa Thomasta, joka kirjoittaa melodiat, jälkimmäinen taas keskittyy soundiin ja biitteihin.
Teksteissä Kirjonen on saanut apua Universalin Mikko Kuoppalalta, tutummin Pyhimykseltä.
”En ole kauhean hyvä riimittelemään. Pyhimys on tehnyt pelkästään niitä viimeiset kymmenen vuotta, sen kautta olen saanut sitä puolta petrattua”, Kirjonen sanoo.
Making of Vesari EP from Verinen Esinahka on Myspace.
AMK Dropoutin ensimmäinen single, huhtikuussa julkaistu Vadelmavene, oli kesän isoimpia hittejä. Kappale lähti liikkeelle Kirjosen mukaan ”ihan normaalisti”, mutta asteittain hulluus sen ympärillä kasvoi. Lähempänä kesää kappale vain räjähti.
”Niin isoksi, ettei siinä ehtinyt ajatella oikein mitään.”
Sitä seurannut kakkossingle Wowwowwow soi sekin radiossa, mutta ei luonnollisesti ollut yhtä kolossaalinen ilmiö.
Kesähittiartistien track record on perinteisesti heikko. Kirjosta ei enää huoleta, koska koko levy on otettu hyvin vastaan.
”Kesällä mietin sitä paljon. Muut artistit, joiden kanssa juttelin, rauhoittelivat. Biisejä tulee ja biisejä menee. Minulla on hyvä luotto loppulevyn materiaaliin, ja uskon että yhden hitin ihme -puheet ropisevat kyllä lattialle”, Kirjonen miettii.
Suosiosta hän vakuuttaa nauttivansa, vaikka kyljessä tuleekin asioita, joihin ei ole osannut varautua. Perheenäidit tulevat maitokaupassa kyselemään nimmaria.
Kirjoselle on tullut yllätyksenä se, miten nuori yleisö on hänet löytänyt. Levy-yhtiön tekemät analyysit osoittavat, että merkittävä kohderyhmä on 13–19-vuotiaat.
”En olisi koskaan uskaltanut ajatella että tuo jengi löytäisi mut. Elämä on yllätyksiä täynnä. Haluan näyttää muille samasta haaveileville, ettei tarvitse olla lommoposkinen teinipoppari voidakseen laulaa poppia”, Kirjonen sanoo.
Isoimmiksi esikuvikseen hän mainitsee Bruno Marsin, Sian ja One Republic -yhtyeen Ryan Tedderin. Heistä jokainen kirjoittaa itse omat kappaleensa mutta tekee biisejä myös muille.
Kirjonen on itse kirjoittanut kappaleita muun muassa Anna Abreulle ja Robinille. Äskettäin yksi biisi meni yhdysvaltalaiselle a cappella -yhtye Pentatonixille. Kyselyitä tulee samalta suunnalta nyt paljon, ja tammikuun Kirjonen aikookin viettää Yhdysvalloissa biisejä kirjoittaen.
Tulevaisuudelta Kirjonen toivoo lisää samaa.
”Toisen levyn tekeminen täytyy aloittaa ajoissa, oma rimani on aika korkealla. Hyviä keikkoja toivon. Minulle riittää, että jengi tulee katsomaan ja saa hyviä fiiliksiä.”
Kasmir haluaisi tehdä jatkossa enemmän yhteistyötä hiphopin puolella. Gasellien kanssa on jo puhuttu jotain. Olisi myös hauska jatkaa Sannin kanssa työskentelyä. Hänen Sotke mut -debyytillään (2013) Kasmir vieraili Kiinni-kappaleella.
”Kaikista siisteintä olisi kirjoittaa vaikka Ryan Tedderin kanssa Beyoncélle joku biisi”, Kirjonen nauraa.
”Nyt mennään tosi fantasiatasolla. Mutta pitää tähdätä korkealle.”
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 9/14.