Kun showpainija ja vapaaottelija perustivat bändin – ”Urheilu pelasti minut rockin pimeältä puolelta”

25.09.2013

Showpainijana, rockmuusikkona ja kriitikkonakin tunnettu Michael ”Starbuck” Majalahti sekä kamppailulajeihin keskittyvän FightSport-lehden päätoimittaja Jan Tilles musisoivat Overnight Sensation -rockyhtyeessä. Kaksikko kertoi hieman orkesterinsa syistä ja seurauksista.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Mike Sirén

Kuinka Overnight Sensation syntyi?

Jan: ”Bändi syntyi minun ja basisti Jouni Weckmanin aivopierusta aloittaa vuonna 2009 sellainen covereita soitteleva terapiaorkesteri. Heti alkumetreillä tuli sellainen olo, ettei hommaa voi jättää pelkäksi puuhasteluksi. Olin tutustunut Starbaan muutama vuosi aikemmin, kun haastattelin sitä FightSportiin. Kysyin Michaelia mukaan, ja bändi alkoi tehdä omia ralleja.”

”Bändissä on ollut tähän menessä enemmän rumpaleita kuin Spinal Tapissä. Tänä vuonna löytyi rumpujakkaralle oikea mies Jesper Löfström. Nyt kun bändillä on vakiintunut ja livevetoon kyvykäs lineup, oli myös aika julkaista meidän ensimmäinen pitkäsoitto Life´s a Bitch. Levy ehti olla valmiina yli vuoden ennen julkaisua.”
 
Starbuck on vaikuttanut useissa yhtyeissä. Mitä aktiivisia kokoonpanoja laulajalla tällä hetkellä on?
 
Starbuck: ”Overnight Sensationin lisäksi minulla on old school thrash -bändi nimeltä Angel of Sodom, joka on sekoitus vanhaa Exodusta, Testamentia ja Kreatoria. Sen lisäksi laulan etelänrokkiyhtyeessä nimeltä Crossfyre, jonka kanssa olemme soittaneet ZZ Topin, George Thorogoodin, Molly Hatchetin ja Johnny Winterin kanssa. Angel of Sodomilta ja Crossfyreltä on tulossa levyt pikapuolin.”
 
Yhtyeenne on nimetty ilmeisesti Motörheadin levyn mukaan. Siinä on ilmeisesti myös esikuvanne?

Jan: ”Kyllä bändissä joka jätkä diggaa Motörheadia. Bändi on eittämättä ainakin yksi mun kovimmista vaikuttajista. Overnight Sensation -nimeen sisältyy hieno ajatusleikki. Rock-musiikissa ei synny mitään yhden yön ihmeitä. Jos on valinnut tuollaisen, musatyylin on edessä verta, hikeä ja kyyneleitä.”

Starbuck: ”Minulle suurin hard rock -vaikuttaja on ollut aina Mötley Crüe, ja itse olen enemmän klassisen LA-skenen kasvatti.”

Mikä jonkun toisen artistin tekemä biisi edustaa sellaista rockia, jota itse kuuntelette ja haluaisitte tehdä?

Jan: ”Kyllä toi meidän tuleva musalinja seilaa jossain Danko Jonesin, Cultin ja vanhojen kunnon 1980-luvun heavy- ja LA-bändien välimaastossa. Vähän niin kuin tähän tyyliin:”

Kahdella bändinne jäsenellä on varteenotettava kamppailulajitausta, ja mainitsette Facebook-sivuillanne olevanne ”testosteronia huokuva” yhtye. Onko Overnight Sensation vaarallinen bändi?

Jan: ”On. Rock´n´roll on aina vaarallista, ja jos hommassa ei paska haise ja puntit vipata, niin sitten se ei ole rockia.”

Starbuck: ”Miehinen aggressio on osa miehen olemusta. Musa on hyvä tapa kanavoida aggressiota. Tietyissä biiseissä haluan sylkeä sanomani suoraan silmille, ja verbaalisesti tämä toimii miltei hyökkäyksenä. Ja hyvä näin, nykyään pehmiksiä ja lapasia on ihan riittävästi, tosiäijiä ei niinkään.”

Käykö keikoillanne sellaista väkeä, että siellä voi varomattomalle tulla turpiin?

Jan: ”Ääh, en usko. Kyllä rock-kansa on yleensä aika leppoisaa sakkia. Jos vaikka vertaa Tavastian ja Tigerin kävijäkuntaa, voi kysyä, kummassa mestassa luuvitonen heiluu enemmän.”

Starbuck: ”Riippuu miten kännissä sakki on ja ollaanko kuinka kaukana maaseudulla! No, vitsi vitsinä. Mutta hei – kuka tietää, milloin räpsähtää? Me voidaan ottaa lavalle vastaan heitettyjä pulloja, kunhan tulee myös pikkuhousuja!”
 
Useat muusikot ovat viime aikoina kiinnostuneet kamppailulajeista. Esimerkiksi Herra Ylppö on maininnut viihtyvänsä nyrkkeilysalilla, ja Ruudolf sekä Toni Wirtanen ovat kertoneet MMA-kiinnostuksestaan. Mistä arvelette kasvaneen kamppailu-urheilukiinnostuksen johtuvan?

Jan: ”Olen vuosien varrella törmännyt kamppailulajisaleilla lukuisiin muusikoihin. Los Bastardos Finlandesesin Ben Granfelt on pitkän linjan kamppailija, ja tatameita ovat kuluttaneet myös Hanoi Rocksin perustajajäseniin kuulunut Stefan Piesnack, Nasty Suicide, SMC Hoodratsin Avionin Prinssi ja Kim Herold.”

”Veikkaisin, että musassa on loppujen lopuksi samaa primitiivisyyttä kuin kamppailulajeissa. Musiikki ja kamppailulajit ovat mun silmissä molemmat taidetta, eikä niissä voi onnistua, jos puristaa liikaa mailaa. Kova työ vie perille, mutta loppujen lopuksi kyse on enemmän fiiliksestä ja siitä, että saa ilmaista itseään.”

Mitä olette mieltä vanhasta muusikkopiirien vitsistä ”Musiikki on pelastanut minut urheilulta”?

Starbuck: ”Ei musa pelastanut mua urheilulta, vaan urheilu paremminkin pelasti mut rockin pimeältä puolelta, kuten dokaamiselta ja aineiden kanssa leikkimiseltä. Urheilun takia olen valinnut kaidan tien, ja terveyteni kiittää tästä valinnasta. Musa ja urheilu menevät käsi kädessä.”

Jan: ”Minusta kyse on enemmän siitä uskaltaako heittäytyä kovaan rääkkiin. Aina on helpompi maata sohvalla, vetää ’keimoa’ ja naureskella muille kuin laittaa itsensä likoon urheilemalla. Koko muusikkopiirien vitsi on iso vitsi.”

www.overnightsensationband.com

Lisää luettavaa