Mitä musiikkia kuunnellaan Elonkerjuun keikkabussissa? Kysyimme asiaa ja saimme vastaukseksi seikkaperäisen havaintoesimerkkilistan. A Perfect Circleä? Hyvä!
Toimittanut: Saku Schildt
Listan kasasi Elonkerjuun laulaja Juha Lagström.
Keikkamatkoilla yksi ajanvietteistämme on esitellä uusia ja vanhoja biisejä muille matkaajille, jonka jälkeen spekuloimme ja analysoimme kyseisiä kappaleita. Keskustelujen kautta ajaudumme usein seuraavaan biisiin ja artistiin, joka joutuu seuraavaksi raadin syyniin.
Tässä poimintana viisi kappaletta, jotka soivat bussin kaiuttimista Hehkuva syksy 2014 -kiertueen ensimmäisenä viikonloppuna matkatessamme Teuvalta Tampereen YO-talolle ja Lapuan Bar Oscariin.
A Perfect Circle: Imagine
Tool on loistava bändi. Kuulun niihin, jotka malttamattomana odottelevat seuraavan albumin valmistumista ja julkaisemista. Sillä välin, kun saan sitä odotella, taiderock-nälkäni tyydyttyy hetkellisesti solisti Maynard James Keenanin A Perfect Circle -projektin Imagine-klassikosta tekemällä sovituksella. Toimii ja kolisee!
Faith No More: Evidence
Keskustelu ajautuu Faith No More -yhtyeeseen ja sen ”comebackiin”. Angel Dust -albumin olen kuunnellut teinivuosinani läpi lukemattomia kertoja ja mielestäni Mike Patton on yksi kaikkien aikojen taitavimmista äänenkäyttäjistä, joka hallitsee instrumenttinsa kadehdittavan laaja-alaisesti. Hän siirtyy vaivattomasti pehmeästä poplaulannasta ankaraan mörinäsäröäänen ulostamiseen. Arvostan ja kadehdin miestä. Ennen Land of Sunhine -kappaleen soittamista poppikoneenkäyttäjämme kuitenkin valitsee King for a Day… Fool for a Lifetime -albumilta kappaleen Evidence, joka on sitä pehmeämpää Faith No Morea ja toimii vallan mainiosti samalla, kun bussi lipuu Kolmostietä läpi Parkanon pimeiden metsien.
Eppu Normaali: Haistakoon veen
Tamperelaiset osaavat selvästikin kuvata viinalle persojen miesten mielenmaisemaa. Sen minkä Heikki Silvennoinen tokaisi puhelimeen lentäjäkostyymissään (’Niin oonki ryypännyt, mitä sitten?’), sen Martti Syrjä laulaa muodossa: ’Haistakoon veen, jos joku perkele puuttuu mun juomiseen’. Eppuja bussin ämyreistä kuulee pikkutunneilla lähes yhtä usein kuin Popedaakin.
Future Islands: Fall from Grace
Selaillessani viime kesän Ruisrock-esiintyjiä silmiini osui yhtye nimeltään Future Island. En ollut orkesterista aikaisemmin mitään kuullut. Youtubetin bändin ja katsoin ryhmän vierailun Late Show with David Letterman -ohjelmassa. Laulaja Samuel T. Herringin loistava laulanta, mielipuolisen hauska lavaliikehdintä rinnanhakkauksineen ja saarnamies-henkisine käsiheristelyineen olisivat jo sinällään koukuttaneet minut kuuntelemaan lisää bändin tuotantoa, mutta se, miten harvinaisen tosissaan mies on laulutulkinnoissaan, nosti bändin yhdeksi tämän hetken suosikkiyhtyeistäni. Fall from Grace on albumin synkin raita, ja siinä Herring haastaa arvostusasteikossani jopa edellä mainitsemani Mike Pattonin äänenkäytön taitavuudessaan. Hieno bändi ja loistava solisti.
Edu Kettunen: Tuuleen eksyneet
Olen myöhäisherännäinen, mitä Edu Kettusen musiikin suhteen. Tokihan olen kuullut jo lapsena Lentäjän poikaa radiosta, mutta laajempi perehtyminen Kettusen musiikkiin on tapahtunut vasta viimeisen viiden vuoden aikana ja Kadonnut maailma -albumin olen kuunnellut jo useamman kerran läpi. Tuuleen eksyneet on yksi levyn suosikkibiiseistäni, ja kun toiset vetäytyvät jo yöpuulle, istun vielä hetken bussin sohvalla laput korvilla ja kuuntelen tätä kappaletta – ja nieleskelen.