Minä ja Ville Ahosen alakuloiset laulut ovat nostaneet yhtyeen syksyn puhutuimmaksi tulokkaaksi. Millä eväillä orkesteri pysyisi ihmisten huulilla? Kauko Röyhkällä on neuvo.
Teksti: Saku Schildt Kuva: Hilla Kurki
Onkohan moni musiikinystävä osannut veikata Tuomari Nurmiosta suomalaisen rockin kestotähteä jo vuonna 1979, kun tämä alkoi kiertää lavoja Köyhien ystävät -kokoonpanolla? Entä liekö joku tarkkanäköinen osannut arvata Kauko Röyhkästä nykyisenkaltaista auktoriteettia, kun tämä steppaili kuvioihin kolmekymmentä vuotta sitten? Jos on, tämä selvännäkijä on saattanut kokea edellä mainittujen artistien parissa samanlaisia viboja kuin musiikkialan päsmärit ovat saaneet Minä ja Ville Ahosesta tänä syksynä. Edellisessä Rumbassa julkaistussa Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä laulaja Ville Ahosen johtama yhtye noteerattiin kolmen todennäköisimmän menestyjän joukkoon Shine 2009:n ja Huoratronin kanssa.
Mielenkiintoista kyllä, Kauko Röyhkä itsekin kuuluu niihin musiikkidiggareihin, jotka ovat aistineet Ahosessa jotain erityistä.
”Mulla oli soolokeikka Helsingin Korjaamolla, ja keikan jälkeen tällainen nuori kaveri tuli juttelemaan. Tyyppi kysyi, josko voisin kommentoida hänen tekemäänsä demoa, ja pyysin häntä lähettämään siitä kopion työhuoneeseeni. Sinne alkoikin tulla vähän väliä levyjä. Biisit olivat minun ja Riku Mattilan mielestä sen verran kiinnostavia, että pyysimme Ahosen lämmittelijäksemme neljälle keikalle”, Röyhkä muistelee.
Röyhkä kertoo kiinnostuneensa Ahosen kappaleista (joita tämä esitti tuolloin duona kitaristi Jani Hietasen kanssa) koska niistä kuului tekijän oma, määrätietoinen linja. Ahonen on sanoituksissaan huomattavasti romanttisempi kuin pirullisesti virnuileva Röyhkä, mutta tämäkään ei haitannut.
”On Villen biiseissä sellaista äkkiväärää ja tylyäkin meininkiä. Vaikka onhan hänen laulunsa kyllä vähän ylivirittynyt, välillä tulee Neumann mieleen”, Röyhkä naurahtaa. ”Sitäkin olen ihmetellyt, miksi hänen täytyy aina olla promokuvissa niin synkkänä, kun ei hän ole niin synkkä tyyppi. Älykäs ja luonteva ennemmin, stara-ainesta. Kun tapasin Ylpön ekaa kertaa, tuli vähän samanlainen fiilis.”
Suomen muusikkokatraaseen on ilmestynyt hiljattain monia folk-pohjaisia miesartisteja. Tänä vuonna debytoivat Topi Saha sekä Omsk-nimellä esiintyvä Vili Lähteenoja, ja aikaisemmin on esille noussut Joose Keskitalon ja Ultramariini-solisti Matti Johannes Koivun kaltaisia nimiä. Nykyinen laulaja-lauluntekijäkatras on Röyhkän mielestä mielenkiintoinen, mutta hän arvelee, että ”jonkinlainen isompi juttu puuttuu vielä.”
”Ville voisi olla sellainen, jos sitä vähän puunattaisiin. Hänellä ehkä kangastelee mielessä sellainen Joose Keskitalo -tyyppinen meininki, mutta minusta hänen kannattaisi lähteä röyhkeästi popimmalle linjalle. Muuten koko juttu voi kuihtua muutamassa vuodessa. Kyllä mainstreamissakin voi tehdä hyviä biisejä, siinä vain mietitään albumikokonaisuudet tarkemmin ja katsotaan, että on pari hittiä mukana. Niin mekin teemme Riku Mattilan kanssa nyt uutta levyä.”
PERUSTETTU
Hyvinkäällä 2006
JÄSENET
• Ville Ahonen – laulu
• Jani Hietanen – kitara
• Tuomas Skopa – basso
• Masi Tiitta – koskettimet
• Alina Toivanen – rummut
KEIKALLA
24.11. Helsinki, Semifinal
22.12. Helsinki, Korjaamo
SANOTTUA
”Mielestäni Villellä on mahdollisuuksia mihin vain, kunhan hän jaksaa tehdä paljon biisejä, joista voi raakata parhaat levylle. En ole vielä kuullut hänen levyään, mutta olen demot sen kaikista biiseistä kylläkin. Tämä on kiinnostava vaihe, kun mielenkiintoinen juttu on ikään kuin kehittymässä. Uskon, että seuraava levy on se, jolla Villen musa kolahtaa laajemmallekin yleisölle.” – Kauko Röyhkä
KUUNTELE
www.myspace.com/villeahonen
Lue koko juttu uusimmasta Rumbasta 15/10. Lehti on myynnissä 12.11. – 25.11.