”Kun Lusifer soittaa, kiehtoen kaikuu kannel kiihkojen leimuvien”, tuttu pehmeä ääni laulaa uudella Lusifer-singlellä.
Möreästä vibratosta ei voi erehtyä: Ville Valohan se siinä.
Balladin takana on lyömäsoitinvirtuoosi ja multi-instrumentalisti Teho Majamäki. Hän julkaisee ensi talvena Colours-sooloalbuminsa, ja mystiikalla leikittelevä Lusifer on sen ensimmäinen single.
Majamäellä on takanaan mittava levytys- ja esiintymisura, johon mahtuu genrejä klassisesta maailmanmusiikkiin ja jazzista hardcoreen. Suurelle yleisölle hän on tullut tutuimmaksi Ismo Alanko Teholla -duon toisena osapuolena.
Kuinka Valo päätyi laulamaan Lusiferin?
”Olin miettinyt kappaletta Villen tai Ismo Alangon laulettavaksi, koska sen melodialinja sopii baritonille. Tutustuin Villeen kunnolla pari vuotta sitten Stefan Lindforsin 50-vuotispäivillä. Ville, Ismo ja Steffe soittivat siellä yhdessä, ja koutsasin Steffeä rumpujen soitossa”, Majamäki kertoo.
”Bileiden jälkeen lähetin kappaleen Villelle ja kysyin, haluaisiko hän laulaa sen. Hän suostui ja muutti vielä melodiaa tulkinnalleen sopivammaksi.”
Majamäen mukaan Lusifer sai perustansa ”pakkasiltana vuosia sitten”.
”Lopettelin studiosessioitani keskellä alkutalvista luontoa, kun yhtäkkiä keksin kappaleelle rytmin ja aihiot udu-rummuilla ja ääniin viritetyillä water drumseilla. Sävel kehittyi, kun myöhemmin Samuli Laihon kanssa sävelsimme albumille kertosäkeenomaisia melodioita.”
Lusiferin sanat on poimittu Aarni Koudan Lusiferin kannel -runosta vuodelta 1904. Mitä haluat sillä kertoa?
”Tekstin löysi Ville. Lusifer-hahmosta tulee ihmisten mieleen sarvipäinen piru. Alun perin hän oli kuitenkin maan päälle pudonnut arkkienkeli, jolla oli mahdollisuus käyttää enkelivoimiaan väärin”, Majamäki sanoo.
”Sellaisesta Lusiferista biisi kertoo. Tarkoitus on tarjota ylöspäin nostattavaa hurmaa. Kappaleessa on tanssi nuotion ympärillä -meininki, se on talvisen mystinen ja metsäinen.”
Majamäen mukaan Valo saattoi valita runon osittain itseironisena silmäniskuna omalle imagolleen – onhan HIM-laulajasta muotoutunut mediassa hivenen sarvipää-Lusiferia muistuttava kuva.
Lusifer-singlen äänimaailma ja teksti ovat hyvin visuaalisia. Onko kappaleelle tiedossa musiikkivideota?
”Ville Juurikkala kuvaa ja ohjaa Lusiferin videon. Sen ajatuksena on käyttää kappaleen esittäjistä ja tanssijoista kuvattuja ottoja projisoituina muun muassa savuun ja jäähän”, Teho kertoo.
”Soittimet ja soittaminen ovat videolla pääosassa, ei niinkään kukaan henkilö. Jätän vielä arvoitukseksi, mitä kaikki tämä käytännössä tarkoittaa.”
Majamäki on maininnut, että Colours-albumi sisältää muun muassa orgaanista triphopia. Levyä on purkitettu ympäri maailmaa: Japanissa, Australiassa, Tansaniassa, Intiassa, Espanjassa ja Suomessa. Lusifer kuulostaa kuitenkin painokkaan suomalaiskansalliselta.
”Se on tarkoituskin. Levyn jokaisen biisin tarina sijoittuu johonkin maahan. Olen käyttänyt niissä kussakin maassa purkittamiani äänikuvia ja vierailuosuuksia. Kaksi kappaletta, Lusifer ja Lappi, kertovat Suomesta”, Majamäki kuvailee.
”Coloursin kappaleiden soitinnukset juontavat juurensa vuosaarelaiseen taloon, jossa pidin studiota ja äänitin yksinäni lyömäsoittimilla luuppeja ja moodeja. Aikeenani oli tehdä elokuvamusiikinomaista musiikkia. Sitten kappaleista tulikin yllättävän poppeja, kun aloimme hioa niitä Samuli Laihon kanssa. Tarttuvat kertosäkeet ovat hänen erikoisalaansa.”
Olet tehnyt koko urasi yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa. Uudella albumillasi vierailevat Ville Valon lisäksi Ismo Alanko, Stiina Koistinen, Johanna Kurkela, Paleface ja joukko ulkomaisia artisteja. Millaisia haasteita sinulle aiheuttaa vastata erilaisten taiteilijoiden vaatimuksiin?
”Olen työskennellyt eri musiikinlajien ja erilaisten ihmisten parissa siitä asti, kun aikanani opiskelin klassisia lyömäsoittimia ja samaan aikaan soitin HC Andersen -nimisessä hardcorebändissä. Olen tehnyt keikkoja myös yksinäni, mutta ainakin tähän asti vuorovaikutus muiden kanssa on sopinut minulle paremmin.”
Aiemmat levytyksesi ovat suurimmaksi osaksi juuri yhteistöitä tai yhtyeprojekteja. Onko tuleva albumi vahvemmin sinun kontrolloimasi tuotos kuin sen edeltäjät?
”Myös Colours on nimenomaan yhteistyön tulosta. Miellän sen enemmän tuottaja Teho Majamäen teokseksi kuin varsinaiseksi sooloalbumikseni. Albumin yhteinen nimittäjä tosin on, että langat ovat minun käsissäni. Kaikki kappaleet perustuvat soittooni ja soittimiini, ja vierailevia instrumentalisteja on vain muutamassa biisissä. ”