Teksti: Marko Ylitalo
”Olin Pohjois-Korea, negatiivisuus hardcorea”, riimittelee helsinkiläisartisti Heikki Kuula kappaleessaan Näin sen piti mennäkin.
Biisi löytyy hänen viidenneltä sooloalbumiltaan Heijastuksia täydelliseltä rundilta, joka ei kenties ole aivan hardcorea mutta soi ainakin aikaisempaa punkimmin. Levyn Rataraato-ensisinglellä vierailee Paperi T:n lisäksi Pää Kii.
”Tällä kertaa tehtiin rapin ja rockin fuusiota. Keikoillakin on samastuttu enemmän rokkareihin kuin räppäreihin”, Heikki Kuula kertoo uutuudestaan, joka tulee oletettavaksi lytätyksi ainakin puristipiireissä.
”Jos kuuntelet vain räppiä, ei levy varmaan toimi sinulle. Kyllähän se vituttaa, jos joku räppiartisti tekee rockia, kun haluaisit, että se tekisi sitä räppiä.”
Monella menestyneelläkin räppärillä on punk- tai heavymenneisyys, mutta Kuula vierii vastavirtaan: hiphop oli hänen ensirakkautensa.
”Eivät artistit itse näe uraansa kaarena. He ovat niin kiinni siinä hetkessä, että yksi biisi tai levy on kulloinkin se pääjuttu.”
Parhaiten Kuula tunnetaan varmaan yhä Spuge-käännöskappaleesta, joka äänestettiin Radio Helsingin kesähitiksi vuonna 2010. Norjalaisen Kings of Conveniencen sävellykseen kirjoitetussa suomalaissanoituksessa romantisoidaan katujen miehiä: ”Kenen klyyvari helottaa? Kuka lapsia pelottaa?”
Rataräpin hengessä samankaltaista lyriikkaa kuullaan myös tällä kertaa. ”Spuge joraa pitkin Hakaniemen rantaa, vaik paha olo, kadulle kaikkensa antaa”, lauletaan Anorektisessä skenaariossa.
Kuula on sitä mieltä, että Spuge olisi voinut ilmestyä vasta uusimmalla albumilla, sillä musiikki ei ole muuttunut viime vuosina paljoa. Mutta jos artistin ulosanti on säilyttänyt muotonsa, ei samaa voi sanoa hänen elinympäristöstään.
”Ainakin Meri-Kallio on muuttunut, mutta toistaiseksi Punavuori on edennyt vasta Hakaniemeen asti. Ei Helsingin- tai Vaasankatu ole juurikaan muuttunut, saati sitten Piritori”, sanoo Kuula, joka on omistanut levynsä avauskappaleen ensin mainitulle bulevardille.
Hän asuu Sörnäisten vankilan naapurissa ja viihtyy itäisessä – pubistuneessa – kantakaupungissa.
”Kun menee johonkin Kallion baariin, siellä on paljon muusikoita. Jos vaikka haluaa jotain punkkareita bändiin mukaan, se onnistuu.”
Kuula puhuu kokemuksesta. Heijastuksia täydelliseltä rundilta -albumin kannessa makaa mies naama moottoritietä vasten jossakin Porin ja Helsingin välillä. Keikkamatkalla otetussa kuvassa esiintyy Kuulan taustayhtyeen kitaristi Janne Ruokonen, joka tunnetaan alkoholivaikutteisesta Anal Thunderista. Bändin rumpali kuuluu räppärin keikkakokoonpanoon.
Kuula julkaisi debyyttilevynsä Vihreä salmiakki jo vuonna 2006, mutta aloitti sooloesiintymiset vasta tänä vuonna. Sen sijaan hänen, Pyhimyksen ja Volin muodostama, juuri uuden levyn julkaissut Teflon Brothers on keikkaillut jo pitkään. Kasvavan suosion takia Kuula jopa jätti graafisen alan päivätyönsä.
”Saattoi olla niin, että duunipäivän jälkeen piti hypätä lentokoneeseen, koska oli keikka Oulussa, ja aamuksi oli tultava takaisin töihin”, täyspäiväräppäri kertoo aiheesta, jota puidaan levylläkin.
”Jos pelaa korttinsa oikein, niin kolmivitosena voi jäädä eläkkeelle. Ostin kesällä Lammassaaresta mökin, joten ehkä alan viettää aikaani siellä”, kertoo 31-vuotias Kuula aamiaislounaallaan, jonka jälkeen hänen keskioluttuoppinsa on edelleen puolillaan.
Näin sen piti mennäkin.
Haastattelu on julkaistu Rumbassa 9/14.