Punkrock-veteraani Kontulan skeittihallissa – Wasted-laulaja ei pikkukolhuja säikähdä

Tapasimme Kontulan skeittihallissa Wastedistä tutun Ville Rönkön, joka ei suostu luopumaan skeittauksesta, vaikka hänen toinen polvensa muistuttaa nykyisin 80-vuotiaan polvea. Lue Rumban 11/13 Vieraissa-juttu tästä ja katso kuvagalleria haastattelun perästä.

Teksti: Mervi Vuorela, kuvat: Julius Töyrylä

Ympärilläni on betonia. Helvetisti betonia. Wastedissä musisoiva Ville Rönkkö on tuonut minut Itä-Helsingin sydämessä sijaitsevaan Kontulan sisäskeittihalliin, jossa hän vielä vuosi sitten skeittasi viikoittain. Nykyisin Ville asuu Berliinissä, joka ei – stop press! – ole läheskään yhtä skeittiystävällinen kaupunki kuin Helsinki.

”Helsingissä on kokoonsa nähden paljon enemmän skeittimestoja ja skeittareita kuin Berliinissä. Myös skeittareiden taso on täällä korkeampi”, Ville sanoo ja johdattaa meidät ramppeja ja hyppyreitä sisältävän jättimäisen skeittihallin ohitse. Siellä skeittaa pääasiassa nuorisoa, kun ”varttuneempi väki” hengaa hallin perällä olevassa poolissa.

Mitä syvemmälle pommisuojaan etenemme, sitä kovemmaksi melu yltyy. Ville kertoo, ettei ole enää aikoihin kuunnellut musiikkia skeitatessaan, koska grindauksesta ynnä muusta skedeämisestä lähtevä melu on ”tavallaan aika siistiä”. Punkrock ja skeittaus tarkoittavat silti Villelle samaa asiaa, mistä kertoo myös se, ettei Wastedia olisi olemassa ilman skeittausta.

”Löysin punkrockin 1980-luvun lopulla Santa Cruz -skeittilafkan leffoista. Black Flagin kappale Wasted oli eka punkbiisi, jonka kuulin. Siihen aikaan punkrock ja skeittaus kulkivat vielä käsi kädessä, toisin kuin nyt, kun skeittauksesta on tullut mainstreamia ja on isoja Red Bull -sponsseja sekä X Games -kisoja”, DIY-kulttuurin nimeen vannova Ville sanoo.

Kun Ville innostui skeittauksesta vuonna 1988, homma meni kerralla överiksi. Kahdeksan tunnin päivittäisen treenin lisäksi mies käytti iltansa katsomalla skeittileffoja ja lukemalla Thrasher-skeittilehteä. Harrastus alkoi normalisoitua vasta siinä vaiheessa, kun kuvioihin tulivat punkrock, bänditouhut, alkoholi ja loukkaantumiset.

”Polvilumpioni on muljahtanut skeitatessa niin pahasti, että siihen on jäänyt nivelrikko. Lääkäri sanoi, että näin huonossa kunnossa polvi on yleensä 80-vuotiailla. Jalkaan sattuu melkein koko ajan, mutta alan olla tottunut siihen.”

Kun Ville sukeltaa lautoineen skeittipooliin ja ryhtyy tekemään lip trickejä, kipeästä polvesta ei näy jälkeäkään. Darrahikeä taas puskee senkin edestä, koska Wasted on edellisenä iltana juhlinut Here Comes the Darkness -levynsä julkaisua Helsingin Lepakkomiehessä.

”Skeittaus on siitä harvinainen urheilulaji, että sitä pystyy harrastamaan kännissä ja farkut jalassa”, Ville sanoo ja pyyhkäisee hikeä stretcheihinsä.

”Mutta tämä onkin enemmän katu-urheilua ja elämäntapa.”

Elämäntavasta kertoo myös Villen käyttämä 8,5-tuumainen Tikari-dekki. Lighthouse Project -solisti Toni Salmisen perustama Tikari on punkkareiden miehittämä skeittilafka, joka tekee muun muassa renkaita, dekkejä, leffoja ja paitoja.

”Alkuaikoina olin paljonkin mukana Tikarin toiminnassa ja leffoissa. Tehtiin jopa kiertueita, joilla käytiin skeittaamassa eri kaupungeissa. Meikällä taitaa olla skeittipätkät kolmessa Tikarin videossa”, Ville muistelee.

Tikarin ensimmäinen dekki oli Wastedin nimikkolauta. Sitä ovat seuranneet muun muassa Anal Thunderin, Endstandin, Baltimorin ja Rytmihäiriön dekit. Ville kertoo haaveilleensa omasta dekistä jo teininä:

”Bändidekki on minulle ihan yhtä tärkeä juttu kuin levyjen tekeminen.”

Voisiko punkrockia ja skeittausta enää paremmin yhdistää?

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 11/13. Klikkaa alla olevia kuvia nähdäksesi ne suurempina.