Sodankylän kasvatti Rauhatäti toppuuttelee maakuntien lempiaihetta – Helsinki-inhoa

21.02.2014

Rauhatädin nimivalinta pukee artistia. Hän räppää yhteiskunnallisista epäkohdista ilman tunkkaista vihaa ja sovittelee jopa Pohjois- ja Etelä-Suomen välisiä asennevammoja. Lue Rumban 1/14 Nousussa-haastattelu tästä.

Teksti: Saku Schildt, kuva: Rauhatäti / Playground

Rauhatädistä puhuttiin Rumbassa edellisen kerran vuonna 2011 Kiitoradalla-palstalla. Jo tuolloin räppärin kerrottiin olevan pitkän linjan tekijä, joka oli esiintynyt muun muassa Asan, Jodarokin ja Giant Räbät -projektin rinnalla. Debyyttilevyä lupailtiin saman vuoden kevääksi, ja albumin tuottajaksi mainittiin Jätkäjätkien Kim Rantala.

Ei se loppujen lopuksi ihan niin mennyt. Kesti vuoden 2013 loppuun, ennen kuin 36-vuotiaaksi varttuneen Rauhatädin albumilta esiteltiin ensimmäinen single. Itse levy julkaistaan maaliskuussa. Tuottajankin suhteen on menty äärilaidasta toiseen: Jätkäjätkät-Rantalan sijaan albumi on valmistunut dubstepin saralla kunnostautuneen Tes La Rokin (Jani Niiranen) avustuksella.

Miksi levyn tekeminen venähti useamman vuoden projektiksi?

”Edellisen tuottajan kanssa kävi sikäli klassisesti, että meillä oli levyllinen biisejä valmiina, kun kone hajosi. Vain jotain pientä jäi jäljelle. Sitten Jätkäjätkillä alkoi olla niin kova hype päällä, ettei Rantala ehtinyt enää panostaa juttuuni”, Hanna Yli-Tepsana siviilissä tunnettu Rauhatäti kertoo.

”Alkoi muutenkin tuntua, että tuonaikaiset riimini olivat vanhentuneita. Halusin aloittaa alusta. Elektroninen soundi alkoi kiinnostaa, ja kun tapasin vuonna 2011 Tes La Rokin, aloin tehdä uutta materiaalia hänen kanssaan. Sen jälkeenkin on tapahtunut kaikenlaista, on tullut lapsia ja muuta, joten prosessi on kulkenut hitaasti eteenpäin.”

Rauhatäti vastaa kysymyksiin puhelimitse joulun alla. Puhelun taustalta kuuluu miltei lakkaamatta kimeä lapsen ääni, mutta räppäri juttelee ilmeisessä sekamelskassa yllättävän kiireettä. Ei ihme, että levytyshommat ovat vieneet ruuhkavuosien keskellä aikansa.

Rauhatäti on joka tapauksessa lopputuloksesta innoissaan. Tes La Rokin panos saa häneltä vuolaasti kiitosta.

”Tes La Rok on ihan mestari lauluraitojen miksaamisessa. Hänellä on tosi hienoa näkemystä vaikka efektien käyttämisessä. Joka kerta, kun äänitimme jonkun biisin ja kuulin, mitä hän oli ihmisäänelle tehnyt, sain jonkinlaisen ahaa-elämyksen”, Rauhatäti sanoo.

Räppäri lisää dubstep-tuottajan halunneen pitää huolta erityisesti siitä, että albumi soi klubeilla kovaa. Sähköpostitse tavoitettu Tes La Rok kertoo itsekin kiinnittäneensä huomiota soundin fyysisyyteen.

”Totta kai räppilevyllä ovat räpit tärkeintä. Minulta tulee kuitenkin luonnostaan sellainen ajatus, että bassojen pitää potkia palleaan ja snarejen lyödä poskille. Se olikin yksi suurimpia haasteita, kun yritin miksata levyn niin, että se kuulostaisi hyvälle myös nappiluureilla ja läppäriskobeilla”, Tes La Rok kertoo ja jatkaa:

”Levy on äänitetty pitkälti vaatekaapissa ja hiostavassa kellarihuoneessa. Pari stygeä purkitettiin ’tunti aikaa’ -mentaliteetilla studiossa. Kotikutoisella meiningillä siis mentiin. Autotunet ja sellaiset laitettiin kiellettyjen listalle. Paljon puhuttu ylituottaminen jätettiin pöytälaatikkoon.”

Mitä teksteihin tulee, Rauhatäti on kasannut ne ajatuksella – niinkin pitkälle, että artisti on saanut palautetta ”vaikeista” sanoituksista.

”Monet ovat sanoneet, että tekstini pitää kuunnella monta kertaa, ennen kuin ne aukeavat. Aihepiirien puolella käsitellään yhteiskuntaa kaivertavia ongelmia: päihdeongelmia, syrjäytymistä, kiusaamista ja jopa ihmiskauppaa sekä hyvinvointivaltion alasajoa. Sitten on kevyempiäkin biisejä kasvimaan hoitamisesta ja kylmän talven voittamisesta”, Rauhatäti kertoo.

Koluttua kauraa suomalaisen hiphopin saralla, siis. Rauhatäti puhuu asioista kuitenkin monisävyisemmin kuin moni kollegansa.

Esimerkiksi Aurinkolahti-singlen nimi viittaa nimenomaan Helsingin Vuosaaressa sijaitsevaan Aurinkolahteen, joka on näyttävä, ympäristöään huomattavasti kalliimpi asuinalue meren rannalla. Räppärin voisi kuvitella tekevän pilkkaa ylemmän keskiluokan suosimasta alueesta nuhjuisen ja kolkon Itä-Helsingin reunamilla, mutta Rauhatäti esittelee aiheen positiivisessa valossa.

”Kappale kertoo uudesta alusta, kenties toipumisesta. Aurinkolahtihan on nimenomaan paikka, joka on kokenut uuden alun. Aiemmin se oli tunnettiin Mustalahtena, nuorison suosimana dokailumestana”, artisti sanoo.

Helsinkikeskeinen aihe on siksikin mielenkiintoinen, että Rauhatäti on profiloitunut pohjoisen kasvattina. Hän varttui Sodankylässä ja viljelee sikäläistä murretta myös räpeissään.

Myöhemmällä iällä Helsinkiin muuttanut artisti puhuu vanhasta kotiseudustaan lämmöllä. Rauhatäti mainitsee pieniltä paikkakunnilta suuriin kaupunkeihin suuntautuvan muuttovirran yhdeksi nyky-Suomen merkittävistä ongelmista, mutta hän näkee tässäkin tilanteessa valoisia merkkejä.

”Esimerkiksi Sodankylän ja Ivalon kunnissa on ollut viime vuosina hyvä syntyvyys. Sodankylässä asuu ystäviä, joilla on pieniä lapsia, ja olen tietoisesti seurannut sikäläistä tilannetta. Maaltapako on koko Suomen mittakaavassa vaikea juttu, mutta Sodankylässä asiat tuntuvat olevan hyvin.”

Rauhatäti esiintyy sovinnon äänenä myös eräässä harvemmin hiphopissa käsitellyssä mutta useimpien suomalaisten arkielämää koskettaneessa ilmiössä: pääkaupungin ja muun Suomen välisessä vastakkainasettelussa.

”Maakuntien lempiaihe on haukkua ylpeitä helsinkiläisiä, mutta itse en ole kokenut koskaan, että täällä oltaisiin erityisen ylpeitä. Jos helsinkiläinen muuttaisi Sodankylään, miten avosylin hänet otettaisiin siellä vastaan? Olisiko meininki, että ihanaa kun muutit tänne, vai olisiko se sellaista kyräilyä?” Rauhatäti kysyy.

”Minulle kävi kerran vähän pohjoisempana niin, että menin helsinkiläisen opiskelutoverini kanssa baariin ja yksi mukava porukka pyysi meitä jatkoille. Ne tykkäsivät murteestani ja kysyivät, mistä olemme kotoisin. Kun kaverini kertoi olevansa Helsingistä, tuli oikea lumivyöry haukkuja. Tilanne kärjistyi kivan illan lopuksi niin paljon, että meidän piti lähteä ihan karkuun sieltä. Aikamoista.”

Haastattelu on julkaistu Rumbassa 1/14.

Lisää luettavaa