The Vaccinesin Justin Young ja Pete Robertson kertoivat ennen Provinssirockin-keikkaansa, miksi bändi breikkasi. Kaksikko innostui myös pohtimaan, miltä tuntuu, kun kaikki eivät enää puhukaan Vaccinesista.
Teksti: Jose Riikonen, kuva: Live Nation
Iso-Britannia ja etenkin Lontoo ovat paikkoja, jossa bändejä nousee ja laskee, tulee ja menee, syntyy ja kuolee. Etenkin kun puhutaan kitaravetoisista rockyhtyeistä, brittimusiikkilehtien nostatus saa järjettömiä piirteitä.
The Vaccinesia on hehkutettu jo alkuvaiheessa täysin yli äyräidensä. ”Brittirockin pelastajat”, kirkuivat eri lehtijutut. Pelastitteko te sen, Justin ja Pete?
Pete: ”Emme. Ei se tarvinnut pelastamista. Ihmiset ajattelivat varmaan, että koska listoilla ei ollut montaa hyvää kitarapopyhtyettä, siihen genreen tarvittaisiin jonkinlainen pelastaja. Vaikkei musiikki ole listalla, ei se tarkoita, ettei sitä musiikkia olisi.”
Justin: ”Mene ulos ihan minä iltana tahansa Lontoossa. Paikka on täynnä loistavia kitarabändejä!”
Jos näin on, tuntuu entistä hassummalta, että juuri The Vaccinesista puhuttiin niin paljon. Lopulta yhtye on hyvin perinteinen kitarabändi, jossa soittaa kohtalaisen nättejä poikia. Näitä mahtunee Lontoossa kolmetoista tusinaan, joten miten ihmeessä The Vaccines huomattiin?
Kysymys on sellainen, johon muusikot eivät usein mielellään vastaa, sillä kysymyksen taka-ajatuksena saattaa olla syytös hyvistä sukulaissuhteista tai rikkaasta perheestä. Näistä miehet eivät puhu, mutta antavat sentään jonkinlaisen selityksen.
Justin: ”Voi toki ajatella, että Lontoossa on vaikeaa breikata, koska bändejä on niin paljon, mutta tavallaan se on yksi helpoimmista alueista tulla huomatuksi. Ei se vaadi kuin hyviä biisejä ja kovaa duunia. Se on itse asiassa melko yksinkertaista.”
Vaikka ei se ole, kuten miljoona aloittelevaa yhtyettä varmasti voi todistaa. Onko musiikissanne jotain niin erityistä? Ovatko teidän (vieläpä äärimmäisen perinteiset) biisinne niin paljon parempia kuin niiden muiden?
Pete: ”Hetkenä, kun soitimme ensimmäiset harjoitukset, huomasimme sen jonkin. Hommassa oli kipinää. Jos me osaisimme eristää ”sen jonkin”, kaikki voisivat tehdä sen ja kaikki voisivat olla menestyviä bändejä.”
The Vaccines on helpottunut, että hehkutus yhtyeen ympärillä on laantunut.
Justin: ”Hehkutus on aina kamalan pelottavaa. Mutta kun albumi on nyt ulkona ja ihmiset ovat tosiaan kuulleet musiikkiamme ja pitävät siitä, homma on paljon aidompaa ja rennompaa. Nyt heidät pitää vaan vakuuttaa siitä, että kannattaa jatkaa The Vaccinesin kuuntelemista.”
Miehet väittävät, että pahimmat suorituspaineet ovat tulleet oman kunnianhimon takia. Olisi liikaa, jos noiden paineiden päälle alkaisi ajatella vielä muiden odotuksia.
Justin: ”En usko, että meillä on ollut sen enempää paineita kuin muillakaan ensilevyään tehneellä artistilla. Ja ainahan niitä paineita on. Tämä keikka on hyvä esimerkki. Emme ole koskaan olleet Suomessa, emme tiedä tuleeko kukaan katsomaan meitä ja haluamme vain järjestää hyvän show’n ja koskettaa mahdollisimman montaa ihmistä.”
Entä suomalaiset bändit näillä festivaaleilla?
Pete: ”Emme tunne niitä. Anal Thunder? Onko se suomalainen? Entä Klamydia? En tiedä noiden bändien musiikista mitään, mutta nimet totisesti erottuivat festivaaliohjelmasta!”