Suomireggaen pioneeri valittaa, että kotimaiset artistit joutuvat esiintymään Ilosaarirockissa pelkillä kulukorvauksilla.
Teksti: Heini Strand, kuva: Motopark / Wikimedia Commons
Uusi Kylmästä lämpimään -levysi ilmestyy juuri parahiksi kesän festivaalien kynnyksellä. Tykkäätkö kiertää festareita?
”Mä tykkään festareilla varsinkin päiväkeikoista, koska ne on niin iisejä ja niillä on tunnelmaa. Bändin kanssa tehdyistä festarikeikoista jää huonommin käteen kuin dj:n kanssa tehdyistä klubikeikoista. Ilosaarihan ei maksa käytännössä kuin kulut. Paljon puhutaan, että siellä on hyvä meininki. Mutta jos siellä olisi oikeasti hyvä meininki, niin ne maksaisivat kunnon liksat. Se on joka kerta loppuunmyyty ja siellä on isoja artisteja, mutta kotimaisille ei ole varaa maksaa.”
Miten torniolaisesta nuorukaisesta tuli suomireggaen pioneeri?
”Useamman sattumuksen kautta. Varmaan siihen eniten vaikutti se, että jossain vaiheessa teini-ikää hurahdin reggaeen. Olen matkan varrella vaihtanut monta kertaa tyyliä ihan vain sen takia, ettei ole enää napannut se musa, mitä oon tehnyt. Torniossa me aloitettiin sixties- ja suomirockilla. Yläasteella bändi pieneni trioksi, ja me soitettiin Nirvanaa coverina ja sen henkistä omaa matskua. Etelä-Suomeen muutettuani Espoosta löytyi soittokavereita, joiden kanssa mentiin punkvaikutteiden mukaan. Sen jälkeen tuli psykedeliaa ja folk-juttuja. Soul Captain Bandin kanssa soitettiin ensin folkrockia. Tom Waitsiakin taisi olla ohjelmistossa. Sitten pärähdin reggaeen.”
Lue koko haastattelu Rumbasta 7/10. Lehti ilmestyy 21.5.