Jenni Vartiainen
Tavastia, Helsinki
17.10.2014
Yksi asia tulee selväksi jo ennen kuin Jenni Vartiainen ilmestyy lavalle: Tavastia-klubi muovautuu Vartiaisen mukaan sen sijaan, että hänen tarvitsisi taipua Tavastian mukaan.
Suomen kuuluisimmalla rock-klubilla näkee harvoin näin laajaa kattausta eri väestöryhmiä. Harvoin yleisö on myöskään kymmeneltä perjantai-iltana näin selväpäistä.
Baaritiskin kulmalla keski-ikäiset jakkupukunaiset siemailevat punaviiniä kuin oopperan lämpiössä. Paraatipaikalla estradin edessä eläkeikäinen Lapin mies räpsii kännykällä kuvia. Parvelle johtavilla rappusilla nuori miespari suutelee, ja parvella tuskin täysi-ikäiset punkkarit lisäilevät ripsiväriä. Rokkipoliisit loistavat poissaolollaan.
Päätä kiertää harras toive, että Vartiainen uskaltaa tänään antautua, laittaa itsensä likoon, antaa piiskaa. Se on hänen ainoa keinonsa jatkaa suosion aallonharjalla.
Vartiaisen tähteyden kaari on taitekohdassa, joka vaatii häneltä heittäytymistä. Hänen pitää vapautua pidättyvän imagonsa kahleista tänään Tavastialla ja huomenna julkisuudessa, seuraavalla albumillaan ja kaikessa, mitä hän tekee.
Se ei tarkoita, että hänen tarvitsee jatkossakaan sanoa halaistua sanaa yksityiselämästään. Hänen on vain opittava tuomaan itsensä yleisölle tykö pidäkkeettömänä ja raakana.
Muuten Vartiainen on vaarassa muuttua tylsäksi. Tällaista kehitystä on voinut todistaa perjantai-iltaisin televisiosarjassa Vain elämää ja sen jälkeisissä nettikeskusteluissa ja kritiikeissä.
Kuva: Jana Blomqvist
Vain elämää -formaatti antaa artistille lottovoiton kokoisen tilaisuuden uudistaa imagoaan ja viedä suosionsa uudelle tasolle. Esimerkiksi Cheek mursi ohjelman avulla genrerajoitteensa ja ponnisti suuren yleisön suosikiksi.
Elastinen, Paula Vesala, Samuli Edelmann ja Toni Wirtanen ovat massasuosiostaan huolimatta pysyneet genreartisteina. Heille formaatti tarjoaa tilaisuuden laajentaa ihailijakuntaansa.
Vartiainen taas on jo ennen ohjelmaa rakentanut itselleen valtavan crossover-suosion. Harva artisti on hänen laillaan kotonaan niin helsinkiläisen homoklubin diskovälkkeessä kuin laukaalaisessa kylpylähotellissa, festivaalilavalla yhtä lailla kuin konserttisalissa. Hänen haasteensa ei ole niinkään uusien kansanosien valloittaminen kuin laajasta suosiostaan kiinni pitäminen.
Vartiainen ei kyennyt jaksossaan sulattamaan jääkuningattaren fasadiaan eikä toisaalta herkuttelemaan sillä, vaan ruudussa nähtiin ontto pop-prinsessa. Hän tyytyi jorisemaan levytysstudiomuistoja sen sijaan, että olisi päästänyt katsojan iholleen. Myöskään tuuri ei ollut hänen puolellaan: muiden versiot hänen kappaleistaan olivat latteita.
Kuva: Jana Blomqvist
Vartiainen käynnistää Tavastian-keikkansa lähes minuutilleen aikataulussa kappaleella Muistan kirkkauden. Se on myös hänen uusimman, vuoden ikäisen Terra-levynsä aloitusraita. Taustayhtye soittaa sen moitteettomasti ja laulajan ääni soi virheettömän kuulaana.
Yleisö hurraa ihan iloisena. Terran ykkössinkku Junat ja naiset tulee heti toisena, ja se olisi osuva tapa lietsoa katsomo vielä kiihkeämmin mukaan. Esitystä hiertää kuitenkin riskittömyys. Versio on lähes nuotilleen sama kuin levyllä.
Hittiputki jatkuu Duran Duranilla. Se on Vartiaisen lennokkaimpia singlejä, mutta myös sen hän vetää varman päälle.
Taitoluistelua SM-tasolla nuorempana harrastanut Vartiainen osoittaa ilmiömäistä kehonhallintaa. Hänen vartalonsa nytkähtelee musiikin tahdissa oikeilla iskuilla. Hän hymyilee, iskee silmää silloin kun pitää ja tekee käsillään yhtä harkitun vietteleviä ranneliikkeitä kuin videoillaan.
Kuva: Jana Blomqvist
Ensimmäisen puolikkaan aikana Vartiaisen koreografian voisikin siirtää suoraan musiikkivideolle ja lauluosuudet suoraan levylle. Myös taustayhtye soittaa moitteettomasti. Särmää tuova niitti, vaaran elementti, jää kuitenkin puuttumaan.
Keikan alku on yhtä Vartiaisen etäisen imagon kanssa. Hän on määrätietoisesti pitänyt yllä mystistä tähtiauraa: jo Popstars-ohjelman aikaan toistakymmentä vuotta sitten Vartiainen kieltäytyi kertomasta yksityiselämästään julkisuudessa mitään.
Vartiainen muokkasi itsestään suomipopin Greta Garbon, etäisen ja eteerisen jääkuningattaren. Hän tarrasi huulensa yhteen jeesusteipillä, josta hän ei enää pääse eroon.
Ihmisillä on tarve palvoa diivoja. Suomessa tähteys on kuitenkin kotikutoista: suurimmatkin tähdet Laila Kinnusesta ja Olavi Virrasta Katri Helenaan ovat aina olleet kansalaisia muiden joukossa.
He ovat kauniita ja palvottuja, mutta ennen kaikkea samaistuttavia. Pienessä maassa viihdebisneksen markkinointikoneistoilla ei ole varaa eikä mahdollisuuksia pitää artistin yllä glamourinhohteista tähtikulttia.
Kuva: Jana Blomqvist
Vartiainen on toistaiseksi vaalinut ja kasvattanut suosiotaan joutumatta luopumaan diivan maskistaan. Hän on myynyt yhteensä lähes 300 000 levyä. Meidän oloissamme, varsinkin tänä levymyynnin pula-aikana, se on hattutemppu.
Mekaaninen kaavamaisuus jatkuu seuraavien kappaleiden ajan. Välillä Vartiainen spiikkaa olevansa ”niin onnellinen”, kun saa esiintyä Tavastialla.
”Mistä olette tulleet?” hän kysyy yleisöltä. ”Salosta, Rovaniemeltä, Punavuoresta”, hän ynnää katsomon vastauksia vahvistaen jälleen fanikuntansa diversiteetin.
Ihmisten edessä -debyyttilevyn Mustaa kahvia ja vasta ilmestyneen Terra-platinapainoksen Susta enkelit pitävät huolta ja Vanki vievät vakavuudessaan draaman suvantovaiheeseen, vaikka se ei ole vielä kunnolla noussutkaan.
Seili on kaikkien aikojen 14:nneksi myydyin suomalainen albumi, ja myös sen singleinä julkaisemattomat raidat ovat porautuneet kansakunnan alitajuntaan. Todisteena tästä Vartiainen vetää seuraavaksi Minä ja hän -kappaleen, joka on illan ensimmäinen todellinen yhteislaulatus. Katsomossa syntyy elämää, kun Vartiainen tarjoaa eturiville mikrofonia.
Vartiaisen tuotannon voi karkeasti jakaa luonnon mystiikasta ammentaviin balladeihin ja urbaanista arkielämästä kertoviin ralleihin. Nettiin on jälkimmäisen sarjan kruununjalokivi. Sen tarina riisuu päähenkilönsä alastomaksi netissä, koko maailman nähden.
Tänään se riisuu Vartiaisen estoistaan. Nettiin on illan käännekohta: on aika ennen sitä ja sen jälkeen. Lavalla on yhtäkkiä hauska, kokeileva ja seksikäs irrottelija, joka pyytää yleisöä jatkoille luokseen.
Hiki rikkoo Vartiaisen kasvoille levitetyn puuterin, ja popdiiva muuttuu rocktähdeksi.
Helpotuksen huokaus. Lisää tätä, niin hyvä tulee.
Kuva: Jana Blomqvist
Vartiaisen kolmelle albumille sisältyy melkoinen määrä hittejä, ja koko loppusetti on radiosta tuttua tavaraa, jonka kimpussa niin tähti kuin yleisö ovat kotonaan.
Uusi singlehitti Eden ja Selvästi päihtynyt kuulostavat samalta kuin levyllä, mutta Vartiainen esittää ne antautuvalla paahdolla. Myös bändi terhistäytyy, ja varsinkin basisti Miikkael Anttila herää keekoilemaan soittimensa varressa.
”Hyväilkää toisianne”, Vartiainen käskee, kun piano tapailee kädestäpitonumeroa Ihmisten edessä. Keskitempoisen kappaleen pukeminen hiljaa kiihtyväksi yleisönhuudatukseksi on täydellinen keino puhaltaa virtaa elämää nähneeseen hittiin.
Yleisö jää suu messingillä hoilaamaan En haluu kuolla tänä yönä -hitin kertosäettä, kun Vartiainen ja hänen yhtyeensä käväisevät takahuoneessa ennen encorea.
Greta Garbo uudisti imagoaan heittäytymällä komedienneksi. Tätä ajatonta eliksiiriä Jenni Vartiainen käyttää encoressa. Minä sinua vaan -herkistelyä seuraa Fintelligens-laina Heruuks.
Se on Vartiaisen huippuhetkiä Vain elämää -sarjassa, ja tänään se paljastaa poptähden stand up -lahjat.
Vartiainen on kaulinut Elastisen ja Iso-H:n huumoriräpäytyksestä hauraan hiturin. Kun hän laulaa kaihoisasti fraseeraten ”meil on jatkot, horo, jos vastaat heruu niin mennään”, hän on yhtä aikaa hauska ja läpikotaisin uskottava.
Tähän hetkeen tiivistyy hänen karismansa: eteerisen pinnan alla kytee vapautunut vitsiniekka.
Mahtiballadi Missä muruseni on muodostaa illan loogisen huipentuman. Viimeinen numero, varhainen hitti Malja, jättää yleisön kirkumaan lisää, mutta Vartiainen hallitsee kitsaan annostelun taidon niin julkisuudessa kuin lavalla.
Tunnelma ei nouse uskonnolliseen katarsikseen. Vartiaisen pätevyydestä lavan hallitsijana, omaleimaisena popartistina ja eteerisen tähteyden itseoikeutettuna ruumiillistajana ei kuitenkaan lopulta jää kysymystä.
Me tarvitsemme tätä tähteä.