Puistoblues
Järvenpää
28.6.-2.7.2017
Little Stevenin valinta Puistobluesin 40-vuotisjuhlakonsertin pääesiintyjäksi tuntui aluksi hieman hämmentävältä. Mitä annettavaa viime vuosina lähinnä näyttelijänä (Sopranos, Lilyhammer) ja radiopersoonallisuutena tunnetulla Steven van Zandtilla voisi olla? Bruce Springsteenin E-Steet Bandin kitaristinakin Little Steve on yhtyeen uuden tulemisen aika jäänyt kakkosrooliin, Nils Lofgrenin hoitaessa valtaosan sooloista.
Järvenpäässä Little Steven osoitti kuitenkin olevansa odottamaani paremmassa iskussa. Vaikka bandana oli päässä syvemmällä kuin Kari Peitsamolla koskaan, Soolot irtosivat hyvin ja laulukin odotettua paremmin, vaikkei mies kovin puhtaasti ole laulanut koskaan.
Valitettavasti samaa ei voi sanoa yhtyeestä. Viidellä puhaltajalla ja kolmella taustalla 14-miehiseksi paisutettu The Disciples of Soul kuulosti liian vähän treenanneelta, eikä ison yhtyeen soitto pysynyt kasassa. Liian paljon kaksituntisesta keikasta käytettiin haahuileviin sooloihin, joissa jokainen puhaltaja kävi vuorotellen lavan edustalla.
Kunnon meno saatiin päälle oikeastaan vasta encoressa, jossa Stevenin Southside Johnnylle säveltämä I Don’t Wanna Go Home ja Chuck Berryn Goodbye Johnny rullasivat varmasti.
Iso yhtye sai kiintoisan kontrastin pääkonsertin toiseen ulkomaalaisvieraaseen North Mississippi Allstarsiin. Kaksistaan esiintyneen Luther ja Cody Dickinson saivat pienellä vaivalla mahtavan grooven, jossa veljesten keskinäinen kemia korostui. Päivän parhaassa keikassa häikäisi erityisesti rumpuja, koskettimia ja vähän kitaraakin soittanut Cody, joka loi pienistä osista ihmeen täyteläisen rytmiikan – ei ihan helppo temppu, vaikka apuna hetkittäin rumpukone olikin. Välillä vähemmän todella oli enemmän.
Kotimaisista esiintyjistä erikoisin valinta oli illan toiseksi viimeisenä esiintynyt Agents. Vesa Haajan kanssa yhtye kuulosti kyllä hyvältä, mutta kovin iskelmälliseltä – niin hieno biisi Paratiisi kun onkin, vaikea sitä on bluesina pitää. Onneksi yhtye sai kuitenkin rootsimpaa otetta vierailijoistaan: Mr. Breathlessin Jerry Lee Lewis -imitaatio on maailmanluokkaa ja Esa Kuloniemen Slide vei agentitkin sopivasti rämeelle.
Muut kotimaiset eli Dave Lindolmilla, Eero Raittisella ja Jukka Gustavsonilla vahvistettu SF Blues sekä Micke Björklöf & Blues Strip eivät tarjonneet yllätyksiä, mutta sopivat Vanhankylänniemeen kuin slideputki nimettömään.
Pikniktunnelmaan tosin vaikutti koleahko sää, jossa sateen uhka leijui kuitenkin toteutumatta. Ehkä sen vuoksi – Guns N’ Rosesin samalle päivälle osuneen jättikeikka vaikutti varmasti sekin – paikalle oli kuitenkin saapunut vain noin 5 500 kuulijaa, mikä oli kovin vähän kelpo konsertille.