Iisan soololevyn julkaisukeikalta jäi puuttumaan jokin mauste, joka olisi tehnyt artistin live-esiintymisestä muistettavan, arvelee konsertissa vieraillut Linda Kämäräinen.
Teksti: Linda Kämäräinen, kuvat: Anni Porrasmäki
Tavastia on turvallinen keikkaympäristö. Se on monille tuttu ja vähän nuhruinen. Sinne mahtuvat niin maailmanluokan artistit kuin kotimaiset vaihtoehtobändit. Tavastialla tunnelma on tiivis ja intiimi. Artistin ei tarvitse repiä hiuksia päästään miettiessään erikoistehosteita keikalleen. Siellä Iisa esiintyi omassa, pienessä kuplassaan, johon yleisöllä ei ollut pääsyä.
Iisa on kaunis kukkamekossaan. Hän esiintyy yhdessä Pintandwefall-yhtyeestä tutun Sanna Komin kanssa. Komin säestys ja taustalaulu tuovat keikalla kuultaviin biiseihin eloa, jota Iisa ei olisi pelkkien taustanauhojen kanssa kyennyt luomaan. Iisa on nyt omillaan, ja lava on hänen, mutta epävarmuus huokuu artistista. Taustanauhan käyttö tekee lavasta tyhjän, ja alan kaivata livebändiä tueksi.
Jännitys näkyy Iisan kasvoilta ja kuuluu välispiikeissä. Tuntuu kuin artisti haluaisi päästä mahdollisimman nopeasti pois lavalta. Tulee mieleen kappale Sulkekaa baarit, jossa Iisa laulaa halusta päästä oman perheen luo kesken baari-illan. Iisassa on ujoa karismaa, mutta hänen esiintymisensä ei ole vakuuttavaa.
Esikoislevy Iisa oli ensikuuntelemalta pettymys. Siinä kuului sama äänimaisema, mikä oli tullut tutuksi Reginan levyiltä. Levyn kymmenestä biisistä seitsemän oli Iisan säveltämiä ja sanoittamia. Mukana levyn tuottamisessa oli myös Reginan jäsen ja Iisan aviomies Mikko Pykäri.
Kolmannen kuuntelukerran jälkeen en enää jaksanut välittää Regina-vivahteista, vaan nautin älykkäistä pop-biiseistä. Kuuntelen kappaletta Perjantai ennen keikkaa ja tanssin tyhjässä asunnossani. Iisan yksinäisyydestä kertovat sanoitukset ovat yllättävä kontrasti taustalla kuuluvaan drum and bass -biittiin ja iloisena soiviin viuluihin.
S€ pyörittää biisiin keksitty tanssikoreografia synnyttää yleisössä naurahduksia. Efektinä kappaleessa Brooklyn Iisa käyttää kädessään välkkyvää led-valoa. Vaatimattomat tehosteet eivät pelasta kolkolla lavalla kaikuvaa show´ta. Yleisökin vaikuttaa vaisulta. Aplodit ovat varovaisia, mutta välillä sentään joku uskaltaa hihkaisemaan, että Iisa on ihana.
Keikan kohokohta on duetto Egotripin Knipin kanssa kappaleesta Puutarhajuhla. Iisan hento ääni ja Knipin rouhean pehmeä laulu kietoutuvat yhteen ja herkistävät yleisön.
Soolouran ensiaskeleet ovat haparoivia. Levy on kuitenkin vahva ja Iisan sanoitukset muistettavia. Vaikka Tavastian-keikka on kokonaisuutena pettymys, jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa ja itsevarmempaa otetta tuleviin esiintymisiin.
