Jami Järvinen kävi katsomassa, kuinka kaikkien puumanaisten äiti poppaili Olympiastadionin tainnoksiin. Aiheesta on tiedossa myöhemmin massiivinen keikkareportaasi, mutta näin ensi alkuun hra Järvinen kuvailee illan kulkua noin pääpiirteittäin.
Teksti: Jami Järvinen, kuva: Sony Music
Popin kuningatar kävi Helsingin Olympiastadionilla pyrähtämässä ihmisten ihmeteltävänä. Jättimäinen show ei ollut käynnistyä, mutta lopulta primadonna aloitti kirkonmenot.
Keikkaa lämmitellyt Martin Solveig soitteli leveästi hymyillen kaikki takavuosien listahitit läpi ilman kummoisiakaan erikoismiksauksia. Välillä dj myös jollotteli biisejä omin äänihuulin.
Madonnan konsertin piti alkaa viimeistään yhdeksän maissa, mutta vasta hiukan yli kymmeneltä stadion pimeni ja esitys alkoi. Koska kukaan ei ikinä osaa odottaa Espanjan inkvisitiota, alkupaukku oli melkoinen jytky. Santiago de Compostelan katedraalista varastettu pakettiauton kokoinen suitsutusastia sai kyytiä.
Laulajattaren apuvoimina lavalla hääri loistavien tanssijoiden ohella baskitrio Kalakan, jotka Madonna kertoi bonganneensa Biarritzin-lomansa aikana vuosi sitten. Miestroikka saikin paljon lava-aikaa.
Keikkasetin alku ultraväkivaltaisine verikekkereineen otti luulot pois epäilijöiltä. Gang Bangin jälkeen tahti kuitenkin hiukan tasaantui, eikä yleisö lähtenyt aivan lentoon. Uuden MDNA-albumin kappaleet olivat verraten tuntemattomia, ja lisäksi esitetyt biisit oli miksattu kokolailla uusiksi – ikään kuin kyseessä olisi ollut klubi eikä popkonsertti. Tiukkaa elektronista tanssimusiikkia pehmennettiin muutamalla Madonna-klassikolla, jotka itse asiassa eivät oikein pärjänneet tuossa seurassa.
Poikkeuksena kaksi huippukohtaa: Like a Virginin akustinen, kabareehenkinen valssisovitus oli viiltävän kaunis suvantovaihe keskellä näännyttäviä tanssiorgioita, ja lopun Like a Prayer, joka gospelkuoroineen muutti koleassa syysillassa hytisevän stadionin jumalanpalvelukseksi.
Myös takapuolta vilautettiin, mutta siitä enemmän varsinaisessa keikkareportaasissa.