Pori Jazz -raportti, osa 1: Murhaavia katseita, synkistelyä ja Kylie Minoguen pop-spektaakkeli

21.07.2015

Toimittaja Anna-Maija Lippu ja valokuvaaja Tomi Palsa käynnistävät Pori Jazz -raporttinsa iki-ihanan Kylien tähdittämästä torstaipäivästä.

Teksti: Anna-Maija Lippu, kuvat: Tomi Palsa

Pori Jazz 2015
Kirjurinluoto, Pori
Torstai 16.7.2015

Pori Jazz viettää 50-vuotisjuhliaan. Kun saapuu paikan päälle Kirjurinluotoon, huomaa, että ilme on kuitenkin nuorekas. Onkohan kyseessä ollut keski-iän kriisi? Ruokakojut ovat trendikkäitä burritoineen ja korelaisine herkkuineen, ja alueelle on saatu uusi konserttitelttakin.
Kriisi tai ei, lopputulos näyttää hyvältä.

Ilma on pilvinen ja sade-ennusteet varjostavat tapahtuman kolmea tärkeintä päivää.

Tämä unohtuu kuitenkin viimeistään silloin, kun alkuillasta päälavalle tulee hollantilainen Caro Emerald. Jazz-sävyistä poppia laulava nainen on aurinkoinen ilmestys: silmät on rajattu turkoosilla ja huulet ovat punaiset, niin kuin korkokengätkin. Päällään hänellä on keltainen pusakka ja musta kellohame.

Caro Emerald.

Caro Emerald.

Setti alkaa naisen läpimurtohitillä Back It Up. Ihmiset alkavat välittömästi hytkymään. Caron ääni on heleän kevyt, kuten moni hänen kappaleensakin, jotka välillä toistavat itseään. Soundi on kuitenkin Jazzeille täydellinen ja lempeä jammailu lämmittelee sopivasti loppuiltaa varten. Korkkaritkin lähtevät lopulta jaloista ja Caro tanssahtelee pikkutyttömäisen vienosti.

Nainen hymyilee tarttuvasti läpi laulujen, mutta yhtäkkiä hän vakavoituu. Hymy katoaa ja silmistä paistaa katkeruus. The Lipstick on His Collar kertoo petetyn naisen tarinan; tulee selväksi, että Caron kaltaisen naisen kanssa ei sovi leikkiä. Hänen ilmeensä on häpeilemättä ”jos katseet voisivat tappaa” -luokkaa. Esityksen kruunaa piinaavan dramaattinen torvisoolo.

Suvannosta noustaan takaisin pirteämpään tuotantoon, joista mieleen painuvat päiväkänniä kiroava Liquid Lunch ja kesähäiden jatkoilta kuulostava A Night Like This.

Keikan ajan nurmikolla tanssii vauhdikkaasti iäkkäämpi vaalea nainen. Hän näyttää takaapäin Päivi Räsäseltä. Leikin ajatuksella vapautuneesta Päivistä ja hymähtelen. Ehkä vielä joskus.

Kun lähestyn pienempää Teatterilavaa katsastaakseni Mirel Wagnerin, on auditoriomainen katsomo jo tupaten täynnä. Mirel istuu lavalla yksin tuolillaan, kitara sylissä. Nyt ei jammailla, vaan istutaan hiljaa ja kuunnellaan synkkiä slovareita. Yritän opiskella ihmisten ilmeitä: ajattelevatko he ”Wau kuinka koskettavaa” vai ”huoh kuinka masentavaa”?

En tiedä. En ole varma itsekään. Lahjakas Mirel on, siitä ei ole epäilystä, ja ainakin hän tuo jotain uutta Suomen englanninkieliseen tarjontaan. Tuleeko hän kuitenkaan koskaan valloittamaan Suomea (tai maailmaa) puolelleen ja olemaan vielä jonain päivänä isojen lavojen pääesiintyjä?

Myös Mirelin naama on niin peruslukemilla, että varsinaista palavaa intohimoa hommaan hänen silmistään ei näe. Varmaan se siellä on, mutta ehkä hän välittää lähinnä siitä, että saisi maksettua vuokrat musiikillaan.

Mirel Wagner.

Mirel Wagner.

Torstain pääesiintyjä on yksi Pori Jazzin kaikkien aikojen isoimpia kiinnityksiä: Australian iätön pop-prinsessa Kylie Minogue.

Ja pop-show sieltä nimenomaan tulee: on asuvaihtoa, hupsuissa asuissa kiemurtelevia tanssijoita, psykedeelisiä taustagrafiikkoja, diskopallo ja punaisena välkkyvät jättihuulet, joiden päällä tähti makoilee.

Kaiken sälän keskeltä tulee kuitenkin esiin Kylien hellyyttävä persoona. Hän tervehtii, kertoo tarinoita ja scat-laulattaa yleisöä. Hän ihmettelee ääneen, kuinka hänet on valittu esiintymään jazz-festivaaleille.

”Mutta tiedän, että tapahtuma on muuttunut vuosien varrella”, hän toteaa.

Kunnianosoituksena festivaalin juurille Kylie aikoo laulaa hieman jazzia.

”Minulla on täällä sanatkin”, hän myöntää tunnustettuaan, että numeroa ei olla liiemmin harjoiteltu.

Nuottiteline papereineen kiikutetaan lavalle.

Seuraa varsin mukiinmenevä ja ilahduttava tulkinta Diana Krallin itseriittoisesta Peel Me a Grape -kappaleesta vuodelta 1997.

Kylie todistaa muuntautumiskykynsä ja välittävänsä aidosti yleisöstä. Harva artisti kustomoi esityksiään keikkapaikan mukaan samalla lailla.

Vaikka Kylie on julkaissut musiikkia tasaiseen tahtiin koko tähänastisen 2000-luvun, hänet muistetaan vieläkin parhaiten Can’t Get You Outta My Head -megakorvamadosta.

Ja hurmokseen tuo kappale saattaa 14 vuoden (!!) jälkeenkin. La la la -hokeman laulaminen Kylien keikalla tuntuu sellaiselta hetkeltä, jonka jokaisen pop-fanin kuuluisi saada kokea.

Muita tähtihetkiä ovat myös milleniumin aikainen On a Night Like This, Robbie Williams -duetto Kids ja viettelevä Slow, joka toimii yllättävän hyvin livenä hitaasti kasautuvan jännitteen räjähtäessä viimeisessä kertosäkeessä.

Kylie Minogue.

Kylie Minogue.

Yllätys-cover Kool & The Gangin Celebration-klassikosta on omituisen huvittava valinta.

“Mehän kuullaan tääkin sitten vielä”, kuulen jonkun sanovan takanani.

Kool & The Gang esiintyy samalla lavalla nimittäin lauantaina. Veto saa yleisön käyntiin, mutta sen olisi voinut vallan hyvin korvata nostalgisella Come Into My Worldilla tai menevällä I Was Gonna Cancel -singlellä, joka sai viime vuonna ilmestyttyään turhan vaimean vastaanoton.

Vuoden 2010 Aphrodite-albumilta tuttu, stadion-henkinen All the Lovers on täydellinen lopetuskappale. Kylie on kuin kimaltava tähdenlento kultaisessa housupuvussaan ja vaaleat hiuksetkin hohtavat kuin enkelillä. Taustalla pyörii piirroskuvia suutelevista pariskunnista (joista osa on samaa sukupuolta), maapallo ja sana rakkaus eri kielillä kirjoitettuna. Kylie on johdattanut miedät sateenkaaren päähän, ja sieltä löytyvä aarre on rakkaus.

Kaikki on ihanaa, eikä sadekaan ehdi yllättää kuin kerran hentona tihkuna. Kylie lähtee. Ihmiset hurraavat. Kylie palaa. Uudessa asussa, tietenkin.

Encorena esitetään kaunis Into the Blue, joka on yllättäen illan ainoa kappale uusimmalta Kiss Me Once -albumilta (2014). Toki, levy sai keskinkertaisen vastaanoton, mutta tilaisuuden olisi voinut käyttää hyväksi ja muistuttaa, että ’hei, on minulla uuttakin musiikkia’. Tilaisuus on todennäköisesti nähty riskinä, jota ei olla haluttu ottaa. Viesti menee joka tapauksessa perille: Kylie on sinnikäs ja sydämellinen tähti, keneen voi aina luottaa, kun haluaa irtaantua maallisista murheista ja jauhaa hetken vaaleanpunaista hubbabubba-unelmaa.

Lisää luettavaa