Tallinna, Baltian Berliini? – presidentti tiskijukkana ja muita hämmästyksen aiheita Tallinn Music Weekiltä

Teksti ja kuvat: Matti Komulainen

Viro haluaa näyttää tietä cooliuden ytimeen. Sunnuntaina päättynyt Tallinn Music Week (TMW) viesti, että maan pääkaupunki mielii tosissaan Baltian Berliiniksi – paikaksi joka on luovine ja monikulttuurisine ilmapiireineen enemmän kuin pelkkä asutuskeskus.

Kahdeksas TMW koostui ohjelmamoduleista, jotka olivat kuin pienimuotoisia festareita. Esimerkiksi Multi Goes Kulti -konserttisarjan esiintyjät saapuivat eksoottisista paikoista kuten Iran, Syyria, Libanon, Marokko ja Angola. Social Sounds -elokuvasarjassa esitettiin puolestaan muun muassa They Will Have to Kill Us First, brittiläisen Johanna Schwartzin dokumentti malilaismuusikoista, sekä Don Cheadlen ohjaama ja tähdittämä Miles Davis -raina Miles Ahead.

Lisäksi tapahtumaan sisältyi erilaisten musiikkigenrejen ohella kymmeniä panelikeskusteluja, verkostoitumista, ruokaa, olutta, designia ja taidetta. Itse asiassa TMW:n johtaja Helen Sildna oli koonnut niin valtavasti ohjelmaa ympäri kaupunkia, ettei motivoituneinkaan osallistuja pystynyt kokemaan siitä kuin murto-osan.

Dj Pressa

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves otti aloitteen haltuunsa ja näytti multitaskauksen mallia. Ensin hän puhui asiaa luovuuden voimasta perjantain The Big Picture -avauspanelissa. Illansuussa Ilves vuorostaan soitti avustajansa Andres Vosmanin välityksellä dj-keikan nuoruutensa Amerikan vuosina vaikutuksen tehneestä musiikista. Ilveksen suosikeista on myös koottu albumi Teenage Wasteland – Favourites 1963–1978. The Whon Baba O’Rileyn tekstistä nimen lainanneen levyn tuotto menee sairaiden lasten avustamiseen.

Setissä kuultiin kaikkea The Shangri-Lasin Leader of the Packistä The Troggsin Wild Thingiin, Plastic Bertrandin ranskalaista Ça plane pour moi -elektrodiskoa unohtamatta. Rock ja musiikki ylipäätään oli nuoren Ilveksen pelastus ja avain maailmaan, kuten hän asian muotoili.

Ilveksen panelikommenttien perusteella rock symboloi edelleen ilmaisunvapautta, joka mahdollistaa luovuuden ja innovoinnin. Ilveksen mukaan maailman pelastaminen taas on meidän tavallisten kansalaisten tehtävä, sillä ”poliitikot huolehtivat vain omasta jatkovalinnastaan ja vallan säilyttämisestä itsellä”.

Muuten panelien ideana oli esittää luovia ratkaisua erilaisiin ongelmiin. Musiikin kanavoiminen vaikkapa tv-sarjoihin, elokuviin ja peleihin on kasvavassa määrin houkutteleva ratkaisu alan ansaintalogiikassa – keikkailun rinnalla. Kaikki perustuu paitsi rohkeaan ideointiin, myös henkilösuhteisiin.

Menestyminen digimaailmassakin on ennen kaikkea verkostojen keskinäistä vaikuttamista tutulta tutulle.

Rajojen ylityksiä

TMW tiukkui vastaavia oivalluksia, yllätyksiä ja erikoisuuksia – takuuvarmojen bändien, rockin ilosanoman ja indien nörttiyden ohella.

TMW-komulainen-switch

Tapahtuman ehkä huikein spektaakkeli koettiin torstaina vanhaan voimalaitokseen perustetun Kultuurikatelin Black Box -salissa. Concerto for Turntables and Orchestra oli brittiläisen cross-over-säveltäjän ja taidemusiikin kauhukakaran Gabriel Prokofievin teos. Sen tulkitsivat kamariorkesteri Glasperlenspiel Sinfonietta ja brittiläinen maailmanmestariluokan turntablisti Dj Mr Switch, johtajanaan kapellimestari Kristjan Järvi, Viron Esa-Pekka Salonen.

Setti oli upea soundeja myöten, ja kokonaisuuden kruunasi aidosti intensiteettiä kasvattanut riskinottamisen tuntu. Turntablisti istui sointiin hämmästyttävän luontevasti ja täydensi sitä sähäkällä tavalla. Dj vastasi levarien lisäksi efektilaitteista, joilla äänikuva rikastui entisestään. Mr Switchillä oli käytössään myös konserttia edeltävänä päivänä harjoituksissa tehty tallenne, jonka ansiosta dj-työ upposi saumattomasti orkesterin saundiin ja äänikuvaan.

Järvi haki encoressa heittäytymistä ja iskevää rytmillistä tekstuuria, johon hän houkutteli yleensä kankeana ja improvisointikyvyttömänä pidetyn klassisen kokoonpanon. Loppurutistuksen hiphopahtava pauhu kiskaisi juhlayleisön jalkeille ja tanssimaan eturivin valtionpäämiestä myöten. Keikka tallennettiin kokonaisuudessaan ja se saattaa tulla myöhemmin nähtäville Boiler Roomiin.

TMW-komulainen-bowrain

Kultuurikatelissa soitti myös muun muassa Bowrain. Puitteet olivat huikeat Amsterdamiin asettuneen slovenialaisen Tine Grgurevičin projektille – kivikolossin sisälle on jätetty näkyville vanhaa tekniikkaa, putkia, kulkuramppeja ja ties mitä tuhkaluukkuja. Pianisti-säveltäjä-tuottaja tarjoili yhtyeineen säväyttävän dramaattisen ja tyylipaletiltaan hallitun monitahoisen tyylikimaran nöyrällä asenteella. Teeskentelemättömän oloinen maanläheisyys synnytti vangitsevan tunnelman, josta sinkoili mielikuvakipinöitä niin Four Tetin kuin Tom Waitsin suuntaan.

TMW-komulainen-soprus

Toisella puolella kaupunkia Kino Sõprusissa soitti Erki Pärnoja. Ewert and The Two Dragonsin kitaristi ja lauluntekijä oli liikkeellä oman Himmelbjerget-soolohankkeensa kanssa. Se täytti leffasalin arvokkaan interiöörin komeiden projisointien kera. Luonnosta ja taidegrafiikasta ammentavat kuvat täydensivät hienosti jazzista ja progesta ammentavaa kilvansoittoa.

Kokeellisuuden voima

Rotermanni Soolaladu on komea arvokiinteistö Tallinnan sataman liepeillä. Entinen suolamakasiini toimii paitsi Viron arkkitehtuurimuseona, myös konserttisalina. TMW:n bändit oli sijoitettu yläkerran säteittäisten näyttelypintojen leikkauspisteeseen. Vaikka oli sinänsä kiinnostavaa kuunnella salissa esimerkiksi E-orkesterin versioita Kraftwerkin The Modelista ja Astor Piazzollan Libertangosta sähköisten puhaltimien, muiden intrumenttien sekä dj:n yhdistelmänä, vintti toimi paremmin akustisella materiaalilla.

TMW-komulainen-avarusensemble

Siten Avarus Ensemblen konsertti osoittautui napakympiksi. Bändi nousi siivilleen toden teolla vibrafonin, kitaran ja jousisoitinten sävyjen natsatessa liideri-kontrabasisti Mingo Rajandin sävellyksiin. Vieraileva solisti Liisi Koikson mukautui yhtä lailla pienten tehojen maailmaan kuin William Blaken tekstiin perustuvan Tigerin kuvallisuuteen. Tiikeri villiintyi ryhmän käskytyksessä hurjaksi improksi, ja saundin räjäytti yhteinen heittäytyminen rytmileikkiin. Finaalissa abstrakti muoto kasvatettiinkin kuvallisuuden pariksi hienolla tavalla ja genrerajoista piittaamatta.

TMW-komulainen-voorand

Jazzkaarin estradiksi vakiintuneessa ja sellaisena myös vajaan kolmen viikon kuluttua käynnistyvässä tämänvuotisessa Tallinnan jazztapahtumassa toimivassa Telliskivessä härnättiin niin ikään sovinnaisuuksia. Esimerkiksi Kadri Voorand Quartet ja Voorand-Koikson-Sooäär-Daniel täyttivät salit sivukäytäviä myöten. Kadri Voorand on tämän hetken hotein virolaisjazzari, joka näkyy ja kuuluu kaikkialla, ja jonka keikat myydään systemaattisesti loppuun. Niin nytkin. Ääniakrobatia, soinnilliset sähikäiset ja uskalias heittäytyminen ovat koukuttava kolmiyhteys.

TMW-komulainen-rauhatati

Toisenlaisia rajoja härnäsi Rauhatäti. Tallinnan vanhan kaupungin kupeessa Musumäen ulkoilmalavalle puhalsivat raikkaat tuulet, kun riimikko sanasiskoineen räppäsi kumoon miesvaltaisen suomihiphopin perusasetelmia. Hyväntuulinen pudotus osui ja upposi pieneen mutta vastaanottavaiseen yleisöön keskellä lauantain alkuiltapäivän auringonpaistetta.

Koneet ja kanteleet

Vanha Lentosatama Kalamajan trendikkään kaupunginosan naapurissa oli vuorostaan varattu kuivan maan reivaajille. Tekno ja monenlaiset elektron taajuudet liikuttivat väkeä hallissa, jonka vaikuttavin esine on vuonna 1936 vesille laskettu Lembit-sukellusvene.

TMW-komulainen-motobor

Aloitusakti Toomas ”Motobor” Savi ruuvasi ankaran yrmeää jyystöä modulaarisen syntetisaattorin, rytmikoneen ja muiden vermeiden pyhätöstään. Koukuttihan se jopa siinä määrin, että ensimmäiset tamppaajat uskaltautuivat askeltamaan tasaiselle hallin jylhän kuvun alle. Sinällään tila Viron monipolviseen merihistoriaan liittyvine esineineen oli ehkä TMW:n vaikuttavin.

Monessa mielessä toista ääripäätä yllätyskimarassa edustivat Maarja Nuut ja Mari Kalkun & Runorun. Telliskiven Vaba Lavan konsertit kuvastivat samalla folkin vetovoimaa. Keikoille ei olisi millään sopinut enemmän yleisöä, sillä molemmat esiintyjät vetivät tuvat tupaten täyteen.

Maarja Nuutin vahvuuksia on hypnoottinen lähestymistapa, joka kietoo kuuntelijan taianomaiseen piiriin, on kyseessä tuutulaulu tai suoraviivaisempi, juurevasta Pohjois-Viron sointiperinteestä ammentava materiaali. Mari Kalkun & Runorun puolestaan voimaantuu suoremmista kansanmusiikkivaikutteista. Kanteleet, muut instrumentit sekä moniääninen ja -kielinen laulu koukuttivat yhtä kaikki tehokkaasti.