Tuskassa parahteli ja olutta ryystettiin rekoittain – eli tekotaiteellisia hidastusperfomanceja ja kunnon vitun kasarirässiä

Tuska oli, Viljami Puustinen raportoi.

04.07.2016

Tuska Open Air Metal Festival
Suvilahti, Helsinki 1.–3.7.
Teksti: Viljami Puustinen

Suomen kesäfestivaalit joutuvat elämään kauhun tasapainossa säiden suhteen. Jos taivas ei lyö tulta eikä mustat pilvet eivät lähesty, väki vaeltaa paikalle, olutta myydään rekoittain, vaikka esiintyjät eivät olisi kaikkien mieleisimpiä. Tapahtuma ja ihmiset ovat tärkeintä.

Tuska 2016 koettiin pääosin aurinkoisissa merkeissä. Perjantaina oli helle, lauantaina se jatkui. Festivaalin pääesiintyjän Ghostin aikaan Tuska oli loppuunmyyty. Maskipäiden mustan messun lopulla saapui tuuli, sade ja ukkonen. Päätöspäivä sunnuntai kului sateessa. Tuska 2016 oli silti erittäin onnistunut tapahtuma.

Tuskan artistikattaus oli perinteisistä perinteisin, eli turvallista takuumetallia Suomesta, Skandinaviasta ja maailmalta, eri vuosikymmeniltä. Perjantain pääesiintyjä oli 1990-luvulla aloittaneen saksalaisen Edguyn kärkihahmo Tobias Sammet, joka esitteli pönäkän Avantasia-produktionsa. Tätä ennen uudessa Helsinki Stage -teltassa koettiin Puolan infernaalisin black metal -tykki Behemoth, jonka kunniaksi voidaan nimetä festivaalin komeimmat sisätulet ja valoshow.

Amerikkalaista kasarirässiä vaali perjantaina Testament ja lauantaina Anthrax. Nämä veteraanit on Suomessa nähty monesti, mutta jotenkin on aina hauskaa kaljatölkin varressa kuulla uudestaan juuri näiden herrain pussikaljaklassikot. Tuskaan tullaan juhlimaan, ei progeilemaan.

Kaikille artistivieraille Tuska ei ollut tuttu eikä menestys. Ensi kertaa Suomessa esiintynyt Hollannin Delain ponnistaa Within Temptationin ikeen alta melodisella radiometallilla, mutta ei osaa vielä tehdä yhtä hyviä biisejä. Laulaja Charlotte Wessels on näyttävä ja reipas keulakuva, mutta Tuskassa hänen yleisön kosiskelunsa tuntui pinnalliselta. Ehkä joku päivä Delain löytää omalaatuisuutensa, kuusi levyä on jo yritetty.

Norjalupaus Kvelertak nautti myös suurta yleisönsuosiota, mutta allekirjoittanut oli pettynyt. Musiikki oli kolmen kitaristin voimalla runnottua, ihan menevää sekametallia, mutta laulaja Erlend Hjelvik keskittyi poseeraamaan ilman paitaa. Lihaksia miehellä on, mutta Glenn Danzigin lavalla olemista matkivan astelun seuraaminen teki tiukkaa. Eikä se oppi-isän pullistelukaan ole ollut vuosikymmeniin karismaattista.

Todella miehekästä menoa kuultiin samaan aikaan Inferno Stagella, kun Bendover rankaisi. Helsingin kookkain metallitrio, Corporal Punishmentista tuttu basisti-laulaja Ali Suviala, kitarateknikkokonkari Mehtis Metsola ja HIMin Kaasu Karppanen ovat palanneet viiden vuoden tauolta, ja hurjaa menoa on luvassa lisää syksyn keikoilla. Menkää kokemaan itse.

Tuskan perinteistä poikkeavin lauma oli Circle. Kymmeniä levyjä tehnyt ja useita kokoonpanoja nähnyt Pori-ihme sai ennakko-odotuksista huolimatta metalliväen pysymään show’nsa äärellä Inferno Stagella. Tahallaan mummonpaitoihin ja pastellisävyihin sonnustautunut Circle veti onneksi viime vuosilta tutun heavykattauksen, joten aivan vieraalta musiikki ei kuulostanut tosikkomaisimmankaan Tuskankävijän korvaan. Keikan puoliväessä esitetty tekotaiteellinen hidastusperfomance karkoitti joitain katsojia, mutta heavyriffien palattua yleisön viihtyminen jatkui. Hymy huulilla tietenkin.

Lisää luettavaa