Grimesin musiikki on visionääristä poppia – onko vihdoin läpimurron aika?

Grimes on noussut muutamassa vuodessa pienen piirin indiesuosikista vain askeleen päähän poptähteydestä. Voiko hänen neljäs albuminsa Art Angels lopulta tehdä hänestä tähden?

Teksti: Kimmo Vanhatalo

Vuonna 2011 paremmin Grimesina tunnetun kanadalaisen Claire Boucherin oli määrä äänittää kolmas pitkäsoittonsa. Hänen managerinsa oli ilmoittanut levyn ilmestymispäivän, mutta Boucherilla ei ollut mitään valmiina.

Hän sulkeutui huoneeseensa, eikä juuri syönyt tai nukkunut. Yhdeksännen päivän jälkeen Boucher alkoi nähdä näkyjä. “Minusta tuntui siltä, että kanavoin henkiä. Olin varma, että musiikkini oli lahja Jumalalta”, hän kertoi myöhemmin Guardian-lehdelle.

Intensiivisestä äänitysprosessista syntynyt levy sai nimen Visions. Albumi ei vielä tehnyt Boucherista popin supertähteä, mutta se esitteli yhden aikamme kiinnostavimmista musiikillisista äänistä.

Ennen Visionsia Boucher oli julkaissut kaksi vain pienen yleisön saavuttanutta levyä. Edes artisti itse ei povannut niille suurta menestystä. Hänen vuonna 2010 ilmestyneestä Frank Herbertin sci-fi-kirjaklassikon inspiroimasta debyytistään Geidi Primesista oli julkaistu fyysisessä muodossa vain kolmenkymmenen kappaleen kasettipainos.

Grimes

Geidi Primes ja samana vuonna julkaistu Grimesin toinen albumi Halfaxa olivat kuitenkin kumpikin lupaavia levyjä. Boucher oli saanut lähtölaukauksen musiikilliselle uralleen Montrealin noisemusiikkiskenessä, mutta hänen oma musiikkinsa oli kaukana metelistä. Se oli outoa ja persoonallista, mutta myös melodista ja lempeää. Hänen kappaleissaan erilaiset musiikkityylit 1980-lukulaisesta goottimusiikista japanilaiseen poppiin ja synavetoisesta indiestä dubstepiin yhdistyivät ennakkoluulottomasti ja kiehtovasti.

Pitchforkin haastattelussa vuonna 2011 Boucher kuvasi kahta ensimmäistä levyään harjoitelmiksi: “Niiltä löytyi kirjaimellisesti ensimmäiset musiikilliset luomukseni. En vihaa niitä, mutta sen sijaan, että olisin tehnyt, mitä halusin, tein, mitä osasin.”

Vuonna 2011 ilmestyi Grimesin ja d’Eonin yhteis-EP Darkbloom. Levyltä videona julkaistu kappale Vanessa paljasti jotakin yllättävää. Grimes osasi tehdä varsin tarttuvaa popmusiikkia.

Vanessa saattoi kuulostaa jonkin kaukaisen planeetan näkemykseltä popista, mutta samalla se myös kuulosti hämmästyttävän kutsuvalta. Vanessan videolla tanssivaa Boucheria katsellessa oli selvää, että hänessä oli karismaa, jolle pikkuruiset kasettipainokset tai nuhjuisten klubien lavat eivät tulisi riittämään.

Seuraavana vuonna julkaistu Visions varmisti tämän. Musiikkilehdet ja -sivustot Pitchforkista Mojoon kehuivat levyä. Samanlaista kiitosta tuli myös valtavirtalehdissä, kuten New York Timesissa ja Guardianissa. Vuoden 2012 parhaiden levyjen listoilla Visions oli tuttu näky.

Levyn parhaat kappaleet olivat pysäyttäviä. Hyvä esimerkki oli Oblivion, jossa kouriintuntuva fyysisen väkivallan pelko yhdistyi epätodelliseen unenomaisuuteen. “I never walk about, after dark/ It’s my point of view/ ‘Cause someone could break your neck/ Coming up behind you, always coming and you’d never have a clue”, Boucher lauloi kappaleen aavemaisen tarttuvan soinnin lumotessa kuulijan.

Visionsilla Boucher osoitti yhä väkevämmin, kuinka hän osasi syntetisoida lukuisat vaikutteensa omalaatuiseksi kokonaisuudeksi, joka kuulosti samalla sekä tarttuvalta että kiehtovan oudolta.

Boucherin musiikin ympärillä pyöriteltiin usein termiä post-internet. Hänen musiikillinen lähestymistapansa ylitti genrerajat ja aikakaudet samalla tavalla kuin käyttäjät hyppivät internetin valtavien tietomassojen ja ärsykkeiden keskellä.

Grimes_vanha2

Internet oli laajemminkin olennainen rakennuspalikka Boucherin uralla. Hän jakoi Tumblr-blogissaan ja Instagrammissaan fanittamiaan kulttuuri-ilmiötä. Game of Thrones, anime, videopelit ja supersankarisarjakuvat sekoittuivat YouTube-videolinkkeihin, muotiin, taiteeseen ja kirjallisuuteen. Kuten niin monet hänen ihailijoistaankin, Boucher napsi palasia netissä vellovasta valtavasta kulttuurin karkkikaupasta ja rakensi niistä oman identiteettinsä.

Kuten Kelefa Sanneh huomioi hiljattain New Yorkerin artikkelissaan Pop for Misfits, toisinaan on vaikuttanut siltä, että Boucher on enemmän nettihahmo kuin musiikintekijä.

Tämä ei tarkoita, että Boucherin musiikki olisi mitenkään toissijaista, mutta se kertoo nykypäivän artistin aseman muutoksesta. Läsnäolo sosiaalisessa mediassa ja netissä ei ole niinkään välttämätön paha kuin olennainen osa tekijänsä persoonaa. Se on tärkeä pala kokonaistaideteoksessa, jossa musiikki on vain yksi, joskin olennainen rakennuspalikka.

Tumblrissaan Boucher on selvittänyt myös suhdettaan popmusiikkiin ja poptähteyteen. Blogimerkinnässään vuonna 2013 hän muisteli, kuinka löysi popin ja r&b:n 21-vuotiaana. Kokemus oli järisyttävä. “Kun kuulin ensimmäisen kerran Mariah Careyta, se murskasi olemassaoloni kudoksen ja aloitin Grimesin”, Boucher kirjoitti.

Teini-ikäisenä niin monien muiden tavoin angstiaan Nine Inch Nailsin, Smashing Pumpkinsin ja Marilyn Mansonin avulla läpikäynyt ja kokeellisen musiikin piireistä noussut Boucher suhtautui poppiin kiivaan tuoreen käännynnäisen innolla. Samalla hän myös tarkasteli genreä ulkopuolisen silmin.

Pitkälti tästä syystä Boucherin popnäkemys onkin niin kiehtova. Pop on hänelle vain yksi palanen musiikillisessa mosaiikissa, jossa mitä epätodennäköisimmät yhdistelmät muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Grimes_vanha

Lopulta Boucherilla ei tietenkään ole paljon yhteistä Careyn kaltaisten poptähtien kanssa. Enemmän hän muistuttaa Brian Wilsonin, Kate Bushin tai Princen tapaisia popneroja, jotka hallitsevat musiikkinsa ja artistikuvansa lähes kaikkia osa-alueita. Boucher säveltää, sanoittaa, soittaa, laulaa ja tuottaa oman musiikkinsa. Tämän lisäksi hän on tehnyt itse levyjensä kannet ja vastaa pitkälti myös videoistaan. Grimes on kokonaisuus, joka on täysin Boucherin luomus.

Kate Bushin kaltaisista poikkeuksista huolimatta popnerojen maailma on ollut vahvasti miehinen. Boucherilta tämä ei ole jäänyt huomaamatta. Vuonna 2013 hän käsitteli naisten asemaa popissa blogikirjoituksessaan “I don’t want to have to compromise my morals in order to make a living”.

Hän kirjoitti muun muassa siitä, kuinka häntä ahdistellaan konserteissa tai kadulla, ja kuinka miesmuusikot haluavat auttaa häntä tekemään musiikkia ja käyttämään siihen tarvittavaa teknologiaa, ikään kuin nainen ei kykenisi siihen itse. “En aio enää olla passiivinen sellaisen status quon suhteen, joka mahdollistaa kenenkään epäkunnioittamisen tai kärsimyksen”, hän lupasi.

Art Angelsilla Boucher tekee jälleen lähes kaiken itse. Valinta on paitsi taiteellinen, myös periaatteellinen. Hiljattain hän puhui Guardianin haastattelussa siitä, kuinka kuulemme jatkuvasti levyjä, joiden tekijöissä ei ole yhtään naista, mutta kuulemme harvoin levyjä, joiden tekijöissä ei ole yhtään miestä. Art Angelsillakin miehillä on näppinsä pelissä. Levyn miksasi ja masteroi mies siitä yksinkertaisesta syystä, että Boucher ei löytänyt naispuolista miksaajaa tai masteroijaa.

Lähes kaikessa muussa kuumeisesti odotettu ja pitkään kypsytelty Art Angels on kuitenkin saavuttanut tavoitteensa. Se on levy, jota Grimesilta on odotettu — upea moderni poplevy, joka näyttää, että artistin on mahdollista säilyttää oma persoonansa ja periaatteensa samalla, kun hän pyrkii tavoittamaan entistä suuremman yleisön.

Boucher tuskin saavuttaa Taylor Swift -tasoista suosiota. Epäilemättä hän haluaa tavoittaa suuren yleisön, mutta selvää myös on, että hän haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan.

Oli miten oli, Art Angelsia kuunnellessa ei voi olla toivomatta, että levy todella nostaa hänet supertähdeksi. Se jos mikä osoittaisi, että yksilöllisyys ja erilaisuus eivät ole pelkästään hyväksyttäviä, vaan myös toivottavia ominaisuuksia.

Boucher antaa friikkilippunsa liehua ja muistuttaa siitä, ketkä luovat yhteiskunnassamme mielenkiintoisinta taidetta. Hän katsoo maailmaa ulkopuolelta ja omalla yksilöllisellä tavallaan. Juuri tästä syystä Grimes voi näyttää meille ennennäkemättömiä visioita. Jotain sellaista, jota emme edes tienneet haluavamme, mutta jota ilman emme pian osaa elää.