Tästä keväästä tulee Floor Jansenille ajanjakso, jonka hän muistaa koko elämänsä. Harmi, että uusi aikakausi alkoi riitasointujen kera.
Hollantilainen laulajatar on toiminut Nightwishin laulajana jo vuodesta 2012 lähtien, mutta vasta nyt hän on julkaisemassa bändin kera uutta tuotantoa. Ensimmäinen Jansenin laulama Nightwish-kappale, singlebiisi Élan, julkistettiin 13. helmikuuta.
Julkaisun olisi pitänyt olla pitkän työn jälkeinen palkitseva kokemus, mutta sitä häiritsi neljä päivää aikaisemmin tapahtunut vuoto. Kehnolaatuinen piraattiversio Élanista oli livahtanut verkkojakeluun jo 9. helmikuuta.
Kun Jansen ja basisti-laulaja Marco Hietala antoivat singlen julkaisupäivänä haastatteluita, molemmat olivat tapahtuneesta edelleen tuohtuneita.
”Joillain näyttää olevan sellainen ajattelutapa, että jos voi ottaa jotain, se pitää ottaa. Me emme kannata sellaista ajattelua, se ei ole oikein”, Hietala sanoo ja jatkaa:
”Eihän tässä ole kyse vain meistä muusikoista. Yritämme kasvattaa tietynlaista odotusarvoa ja tehdä julkaisustamme todella erityisen niille, jotka odottavat kärsivällisesti ja haluavat kokea musiikin viimeisteltynä. Sitten on kuitenkin ihmisiä, jotka eivät välitä sellaisesta lainkaan. He eivät osoita meitä kohtaan kunnioitusta, joten en voi kunnioittaa heitä sen enempää.”
Muuten hyväntuulisen Floor Janseninkin ääni kylmenee hieman, kun hän kertoo mietteitään aiheesta. Hän puhuu hitaasti, pudottelee sanoja harkitusti ja katsoo suoraan silmiin.
”Tuollaista ei pitäisi koskaan alkaa pitää normaalina. On surkea perustelu, että tällaiset vuodot ovat 2000-luvulle kuuluva ilmiö. Ei, se on varkaus, joka rikkoo taian jostain asiasta, jonka eteen olemme tehneet valtavasti töitä”, Jansen sanoo.
”Nyt singlejulkistuksella on negatiivinen sivuvire, ja se on viimeinen asia, mitä tavoittelimme. Mehän yritimme rakentaa jotain aivan erityistä kuulijoillemme. Siitä koitunut harmistus ei poistu parissa päivässä, ja tällaista ilmiötä vastaan pitäisi jatkossakin taistella.”
Kuvat: Ville Juurikkala
Pitkänhuiskea Jansen on näyttävä nainen millä tahansa mittarilla, ja amatsoonimaisuus kantaa myös asennepuolelle. Hän ei pelkää sanoa asioita, joita jotkut kuulijat eivät haluaisi kuulla.
Yksi varma tapa haastaa riitaa muun maailman kanssa on nimittäin kaikenlainen yleisön syyllistäminen. Jos artisti manaa haastattelussa sitä, miten musiikilla ansaitseminen on tullut ajan mittaan vaikeammaksi tai tekijänoikeuksia ei kunnioiteta, hänet saatetaan leimata rahanahneeksi jääräksi, joka pyristelee vääjäämätöntä kehitystä vastaan. Tällaisten lausuntojen alle kertyy verkkomedioissa nopeasti happamia lukijakommentteja.
Jansen ei kuitenkaan siloittele sanojaan vaan puhuu musiikin laittomasta levittämisestä yksiselitteisesti varkautena. Aiemmin hän on puhunut haastatteluissa myös siitä, kuinka artisti ei aina jaksa keikan jälkeen poseerata fanien kanssa kuvissa.
”Ihmiset saattavat käyttäytyä tyyliin ’Saanko vielä yhden kuvan? Vielä yhden nimikirjoituksen? Minä haluan, haluan, haluan.’ Entäs minä sitten? Saisinko minä vaikka oluen? Vähän omaa tilaa?” Jansen sanoi viime toukokuussa The Great Southern Brainfart -blogin haastattelussa.
Nytkin Jansen puhuu suoria sanoja esimerkiksi keikkojen nykyilmiöstä, artistin edessä aukeavasta kännykkämerestä. Hän ei ole konserttien kotiäänittämisen suuri ystävä.
”En liiemmin pidä siitä, jos edessäni on yleisön kasvojen sijaan valtava kännykkämeri. Se tarkoittaa tavallaan, etteivät ne ihmiset nauti konsertista. ’En nyt ehdo katsoa lavalle, minun pitää äänittää keikka puhelimeen ja katsoa esitystä pienestä ruudusta, jotta saan biisin nauhalle rätisevänä äänitteenä!’ Minusta ajatus tuntuu oudolta.”
Élanin ennenaikainen vuotaminen julkisuuteen kismittää kaksikkoa edelleen, mutta muuten Hietala ja Jansen ovat hyvällä tuulella. Molemmat ovat antaneet haastatteluja aamusta alkaen ja ties kuinka monen päivän ajan, mutta kerrottavaa riittää silti.
Kummankin ajatukset ovat kuitenkin jo Endless Forms Most Beautiful -albumin julkaisemisessa. Single on muusikoille vain alkusoittoa, levykokonaisuuden julkistaminen on se varsinainen kevään huipentuma.
Hietala tosin huomauttaa, että yhtye on sangen tyytyväinen Élanin videoon, jossa on mukana runsaasti kokeneita suomalaisia näyttelijöitä. Videolla esiintyvät muun muassa Antti Litja, Seela Sella, Vesa Vierikko ja Eeva Litmanen.
Hollantilaisella Jansenilla ei tietenkään ollut näyttelijöihin samanlaista sidettä kuin suomalaisilla bändikavereillaan, mutta hänkin kertoo innostuneensa kehäkettujen mielenliikkeistä.
”Heiltä pystyi oppimaan valtavasti ihan vain heidän työskentelyään katsomalla. Ja meillä oli joitain hienoja keskusteluja”, Jansen sanoo.
”Näyttelijöiden asenteessa ja huumorintajussa on paljon samanlaista kuin rock-porukoissakin. Se on impulsiivista ja kaikkialta lennosta ideoita nappaavaa”, Hietala jatkaa.
Videon voi nähdä kansainvälisesti menestyneen yhtyeen hatunnostona kotimaan yleisölle. Vesa Vierikko ja Antti Litja eivät sano muualla maailmassa katsojille yhtään mitään, mutta kotimaassa heidän läsnäolonsa noteerattiin mediassa laajasti. Ohjaaja Ville Lipiäinen sai olla tarkkana, ettei näyttelijöihin nojattu liikaa.
”Näyttelijät eivät saaneet olla videossa pääosassa, vaan tarinan. Ja sen tarinan piti olla sellainen, että sen pystyy ymmärtämään missä tahansa maailmassa”, Jansen sanoo.
”Totta, emme voi tehdä asioita vain yhtä kohdeyleisöä silmällä pitäen. Mutta näyttelijäkonkareiden käyttäminen oli Villen idea, hän ehdotti tätä kaartia mukaan”, Hietala lisää.
Kun kaksikolta kysyy, millaisen vastaanoton single on saanut, vastauksista voi päätellä, että muusikot ovat saaneet Élanista myös kritiikkiä. Kappale ei saanut yhtä innostunutta vastaanottoa kuin Imaginaerumin Storytime, joka vakiinnutti kerrasta paikkansa Nightwish-kaanonissa.
”Juuri kuulin, että kappale oli soitettu radiossa ja yleisö oli saanut viestittää sinne, oliko se heidän mielestään hyvä vai huono. 80 prosenttia oli kuulemma pitänyt sitä hyvänä”, Hietala sanoo ilahtuneesti ja jatkaa:
”Muutamien verkkosivuilla käytyjen keskustelujen perusteella näyttäisi siltä, että joidenkin mielestä single on parasta ikinä ja joidenkin mielestä se on täyttä paskaa. Sitten on kaikenlaisia näkemyksiä siltä väliltä. Jotkut näyttävät ajattelevan, että puhallinsoittimia on liikaa. Itse rakastan niitä.”
”Minä en ole käynyt netissä lukemassa mitään, mutta olen kuullut kommentteja ihmisiltä pitkin päivää. Kuulemani perusteella vastaanotto on ollut sangen positiivinen, mutta kaikkia ei voi miellyttää ja kaikilla on oikeus mielipiteeseensä”, Jansen sanoo.
”Sen voisin kuitenkin huomauttaa, että Élan on vain yksi osa levykokonaisuutta eikä mikään pienoisversio koko albumista. Levyllä on paljon enemmän sävyjä.”
Olisi melkoinen ihme, jos Jansenia ei olisi jännittänyt ryhtyä Nightwishin vakituiseksi jäseneksi. Yhtyeen vanhat ongelmat Tarja Turusen ja Anette Olzonin kanssa tuodaan mediassa esille tämän tästä, ja kaikki osapuolet ovat varmasti tällä kertaa pitäneet sormia ristissä, että kolmas kerta sujuisi paremmin.
Miten on: hermostuttivatko Nightwishin aiemmat tapahtumat uutta laulajatarta, kun alettiin rakentaa uusia kappaleita? Uuden levyn tekeminen on aivan eri juttu kuin keikoilla laulaminen.
”Hermostuttiko minua? Ei oikeastaan. Pikemminkin olin innoissani”, Jansen sanoo.
”Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä edessä oli. Miten albumin tekeminen toimisi? Lopulta kaikki meni kuitenkin luontevasti omaa rataansa. Se oli kyllä ikimuistoinen hetki, kun aloin työstää omia osuuksiani. Sain Tuomakselta demoja, joita hän ja Marco olivat tehneet. Niissä piano soitti laulumelodiat ja sanoitukset tulivat mukana. Viesti oli, että siitä vain treenaamaan, onnea matkaan!”
Jansen kertoo, miten hän on itse kirjoittanut sekä useimmat sanoituksensa että laulumelodiansa 15 vuoden muusikon uransa ajan. Nyt lähestymistapaa piti muuttaa kokonaan, kun hänen piti tulkita toisen tekstejä ja sovittaa ne valmiiseen melodiaan.
”Siitä piti keskustella Tuomaksen kanssa. Ylipäätään huomasin, että olin erittäin kärsimätön kaiken suhteen. Halusin osata kaiken heti. Minun piti kuitenkin päästä sisälle sanoituksiin ja taistella omaa kärsimättömyyttäni vastaan”, Jansen kertoo.
”Lopulta ymmärsin, että käsillä oli ainutlaatuinen hetki: olin laulamassa Nightwish-biisejä, joita kukaan ei ollut koskaan laulanut. Minulla oli käsissäni demoja, joista jotkut Nightwish-fanit olisivat valmiita vaikka tappamaan. Mutta ne olivat minulle annettu raakatimantti, joka minun piti hioa valmiiksi.”
Sekä Hietala että Jansen innostuvat kertaamaan, miten Endless Forms Most Beautifulin tekeminen oli miellyttävä kokemus kaikille osapuolille. Hietalan mukaan se erosi aiemmista albumeista siten, että tällä kertaa laulaja oli mukana ensitreeneistä alkaen.
”Aikaisemmin olimme rakentaneet biisien pohjat ilman laulajaa, mutta kun Floor oli siellä, musiikista tuli kertaheitolla kokonaisempaa. Pystyimme keskittymään alusta alkaen laulun dynamiikkaan.”
Ilmeisesti Hietalan ja Jansenin kemiat toimivat hyvin, sillä molemmat kehuvat laulukokonaisuuksien rakentamista yhdeksi äänitysten hauskimmista vaiheista. Marco kertoo, että laulajat sparrasivat toisiaan jatkuvasti. Ensin Floor lauloi päämelodiat, sitten Marco omat osuutensa ja vasta, kun kaikki oli saatu purkkiin niin hyvin kuin mahdollista, siirryttiin seuraavaan kappaleeseen.
Endless Forms Most Beautifulin treenausajaksi järjestetty ”kesäleiri” oli ilmeisesti sekin yhtyeelle antoisaa aikaa. Jansen kehuu, että tuolla reissulla uusi kokoonpano hitsautui kunnolla bändiksi.
”Teimme lujasti töitä, istuimme illalla nuotion äärellä, saunoimme, juttelimme, kuuntelimme musiikkia…” Jansen aloittaa.
”…Ja kerroimme huonoja vitsejä ja nauroimme itsemme tärviölle”, Hietala jatkaa.
Synkempiä hetkiäkin koettiin, ennen kuin albumi oli valmis. Pahinta oli tietenkin rumpali Jukka Nevalaisen jättäytyminen pois yhtyeen kokoonpanosta.
Nevalainen oli mukana Nightwishissä yhtyeen ensilevystä saakka. Viime vuoden elokuussa hän kuitenkin ilmoitti lopettavansa soittamisen unettomuuden vuoksi.
Hietalan ääni madaltuu, kun hän muistelee tilannetta.
”Jukka ei ollut nukkunut tyyliin viikkoon ja kuvaili, että tuntui kuin hänen aivonsa olisivat liekeissä. Hän itse sanoi, ettei voi olla mukana enää”, Hietala kertaa.
”Olimme jo soittaneet Kaitsulle, voisiko hän tulla auttamaan, mikäli asiat menevät tähän pisteeseen. Yritimme pitkään taistella tilannetta vastaan ja keksiä tapoja, joilla Jukka olisi vaatu rentoutumaan. Sitten kun hän teki ilmoituksensa, päätimme treenit aikaisin ja aloimme pohtia, miten järjestäisimme asiat.”
Kaitsu on tietenkin Rotten Soundissa, Wintersunissa ja Swallow the Sunissa soittanut rumpaliguru Kai Hahto, jonka työskentelytahtia Hietala kiittelee vuolaasti.
”Hän saattoi sanoa, että kuuntelen tänään vähän tämän biisin demoa ja vedän sen sitten huomenna purkkiin. Me olimme, että ok, anna palaa vain!”, Hietala kertoo naurahtaen. Sitten hän vakavoituu jälleen.
”Tietysti oli erittäin surullista nähdä vanha ystävä sellaisessa tilanteessa, että hänen on pakko siirtyä syrjään ja lopettaa. En soisi sellaista kenellekään.”
Nevalaiselle kuitenkin kuuluu Hietalan mukaan nyt melko hyvää. Hän on saanut nukutuksi soittamisen lopettamisen jälkeen paremmin, ja Nightwishin taustayhtiön Scene Nation Oy:n toimitusjohtajaksi ryhtynyt muusikko tuntuu nauttivan uudesta roolistaan. Nevalainen saa toimeentulonsa edelleen vanhasta yhtyeestään.
Hietala ei aivan ymmärrä Nevalaisen viehtymystä sopimusten säätämiseen ja paperityöhön, mutta arvostaa tätä ominaisuutta kovasti: ainakaan hänen itsensä ei tarvitse vaivata niillä asioilla päätään liikaa.
”Minä menettäisin tyystin järkeni sellaisissa hommissa. Ihme, ettei se kaikki papereiden pyörittäminen saa häntä menettämään yöuniaan”, Hietala sanoo hymähtäen.
Moni muu musiikkialan ammattilainen lienee kuitenkin menettänyt yöunensa sopimuksia ja myyntiraportteja tutkiessaan. Helmikuussa julkaistu Musiikkituottajat ry:n kasaama suomalaisen musiikkiteollisuuden tilaa kuvaava raportti ei varsinaisesti valanut uskoa tulevaan.
Suomalaisista äänitemarkkinoista hävisi vuonna 2014 noin kuusi miljoonaa euroa. Fyysisten äänitteiden myynti sukelsi jopa 36 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Muusikon ammatti ei ole Suomessa ollut koskaan oikotie rikkauksiin, mutta nykyään se on yhä harvemmalle ylipäätään minkäänlainen varteenotettava tulonläde. Suoratoistopalvelujen tuotot eivät ole korvanneet romahtanutta äänitemyyntiä, koska suomalaiset eivät ole ryhtyneet palvelujen maksaviksi asiakkaiksi länsinaapureidemme innokkuudella.
Nightwish on yksi harvoista suomalaisista bändeistä, joilla menee vielä mukavasti. Scene Nation Oy:n liikevaihto oli vuonna 2014 923,000 euroa, ja tänä vuonna on uuden levyn sekä kiertueen myötä odotettavissa kasvua. Koko alan kehityssuunta saa kuitenkin Hietalan mietteliääksi.
”On todella vaikea nähdä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Siitä kuitenkin voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että ihmiset haluavat jatkossakin viihdettä. Ja sitä saadakseen he menevät esimerkiksi katsomaan bändejä keikalle”, hän tuumaa.
”He haluavat energisen show’n, visuaalisia efektejä ja hyvää musiikkia riittävän kovalla äänenvoimakkuudella. Sitä kokemusta ei voi korvata mikään latausnopeus tai kuvaruudun koko.”
Jansen toivoo, että nuoret kuuntelijat oppisivat vaatimaan musiikilta enemmän. Hänen mielestään yksinomaan älypuhelimesta pakatussa muodossa musiikkia kuunteleva 15-vuotias ei tiedä musiikin mahdollisuuksista paljoakaan.
”Kenties kukaan ei ole kertonut tällaiselle nuorelle mistään paremmasta. Se on vähän kuin ruoassa. Älypuhelimen mp3 on kuin McDonaldsin hampurilainen: halpa, nopea mutta ei kovinkaan tyydyttävä. Sitten on olemassa hienompia ravintoloita, joissa osaat arvostaa jokaista ainesosaa, mitä on laitettu mukaan ja sitä, miten ainesosat on valmistettu. Samanlainen ero voi olla musiikissa, kun istut rauhassa alas hyvät korvakuulokkeet päässä ja lasillinen laatuviiniä kädessä ja oikeasti kuuntelet albumia”, Jansen sanoo.
”En tarkoita, että tämä olisi välttämättä kaikkia varten. Eiväthän kaikki kiinnostu vaikka viinien maistelemisesta. Mutta toisaalta nykymallinen musiikkiteollisuus ei suoranaisesti ohjaa tuollaisen keskittyneen kuuntelemisen suuntaan, vaan kaikessa on kysymys ennemmin määrästä kuin laadusta.”
Jansen haaveilee vinyylilevyjen myynnin kasvun parantavan tilannetta, mutta hänkin kannustaa vanhempia opettamaan lapsilleen keikoilla käymisen iloja.
”Viekää lapsenne keikalle! Ja koulut, opettakaa lapsille, mitä musiikki on”, hän kehottaa.
”Ettei se ole vain pop-formaatti, jonka unohtaa yhtä nopeasti kuin sen kamalan pikaruokaburgerin.”