Porthaninkadulla Helsingin Kalliossa sijaitseva Majava-baari on perustamisestaan lähtien lähestulkoon dominoinut City-lehden vuotuista ravintolaäänestystä (tai ainakin jotain kategoriaa siinä). Kuppila on muodostunut roudarien ja rocktyöläisten kantapaikaksi, josta kiirinyt sana on saanut useat ulkomaalaisretkutkin suhtautumaan baariin kuin pyhiinvaelluskohteeseen.
Viimeiset seitsemän vuotta vilisivätkin silmien editse, kun sähköpostilaatikkoon kilahti tiedote, joka oli otsikoitu: ”Majava-baari hautaa Helsingin ravintolakulttuurin instituutionaalisen monumentin”.
Lehdistötiedotteen leipätekstin ensimmäinen kappale sai kuitenkin pulssin tasaantumaan ja hengityksen jälleen kulkemaan:
”Kun media uutisoi legendaarisesta, ikonisesta, jopa tientynlaisesta baarielämän kruununjalokivestä, niin monesti tekstissä mainitaan Majava-baari. Mediat eivät todellisuudessa puhu baarista, ne puhuvat Majava-baarin matosta. Nyt tämän keisarin on aika väistyä.”
Tässä on toki totuuden siemen, mutta yllättävä sellainen. Majavassa vierailleet – allekirjoittanut mukaan lukien – tuntuvat ajattelevan, että matto on niin sanottu julkinen salaisuus: mattoa ei mainita, kunhan muki pysyy märkänä sopuhintaan. Ollaan kuin mattoa ei olisi. Mutta matto on. Jokainen Majavassa käynyt kyllä tietää maton.
Matto, joka on imenyt itseensä tarinoita populaarikulttuurin eturivistä ja kulisseista vuosien ajan, ja jonka rinnalla Kätilöopiston ja Naistenklinikan sisäilmaongelmat kalpenevat, saa nyt väistyä. Maton hautajaisia vietetään 7.–10. syyskuuta. Hautajaisohjelma julkistetaan tänään 31. elokuuta kello 14 Majavan Facebook-sivulla.
Läikyttäkäämme maljat matolle vielä kertaalleen! Valhallassa nähdään!