Black Crows Break the Silence: Killing the Courage of Youth and Heart
Tältä kuulostaa valtavirtainen crossover-metalli vuonna 2012: sliipattua poikabändilaulua, örinähuutoa, trance-syntikoita ja mahtipontista Nightwish-oopperaa sulassa sovussa. Sonyn kiinnittämä jyväskyläläiskuusikko julkaisee debyyttilevynsä myöhemmin tänä vuonna.
SK: Aikamoista salibandymetallin henkeähän tässä on. Päällimmäinen ajatus, jonka tämä herättää, on kiitollisuus siitä, ettei itsellä ole tyttäriä, jotka yrittäisivät roudata näitä heppuja kotiin.
TF: Tässä keskustelee sellainen sliipattu salibandypoika ja sen ördääjäkaveri. Se tunkee väliin huutamaan sille urheilijalle, että mennään ostamaan kaljaa.
SK: Mikä se termi olikaan, missä soitetaan rapumaisissa asennoissa? Crab core? Se tulee tästä mieleen. Nyt vain odottaa, että sieltä tulee sellainen teknofilli. Ja siinähän se juuri tulikin!
TF: Tuskin voisi olla juustoisempaa kohtaa kuin tämä sello-osa. Vielä Nightwish-pianot, trance-syntsa ja vähän huutolaulua. Kaikki kelpaa.
SK: Luulen että j-rockilla on ollut paljon vaikutusta tähän musaan. Koska se on juuri sellaista musiikkia, mikä ei ollenkaan erottele, mikä on coolia ja mikä ei. Tässä on myös sellainen historiattomuus. Nopeasti katsoin, onko tämä Black Crowesin uusi levy. Bändi ei tiedä tai välitä siitä, että on ollut joku Black Crowes -niminen yhtye ennen heitä. Vähän niin kuin se Smak-yhtye joskus aikoinaan.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: