”The hardest working men in Finnish music business” ovat täällä taas! Kuuntelemme uuden Matematiikkaa-albumin autoiluaiheisen maistiaisbiisin.
OO: Alku on puhdasta neroutta, kun Rättö lausuu ensimmäisen Le Mansin kaikkien voittajien nimet. Ihanaa luettelomaisuutta. M.A. Nummiselle terveisiä.
TF: Miten voikaan noin suora soitto groovata noin paljon? Tempo menee tuhatta ja sataa, mutta silti rytmi on ilmava.
OO: Rättö oikein makustelee noita äänteitä. Loppukliimaksi kuulostaa siltä kuin Rättö nousisi ilmaan ilmapalloilla. Lyriikoita seuraamalla olisi voinut selvitä, kertaako se koko Le Mansin historian viidessä minuutissa. Jos näin on, se parantaa tätä entisestään.
TF: Epätyypillinen aihevalinta, jopa Rätön ja Lehtisalon mittarilla. Xysmalla on myös kappale nimeltä Le Mans. Sekin on hieno, ja siinäkin on autojen ääniä.
Garbage on seuraavana 1990-luvun alternative-bändinä ryöstämässä omaa perintöään. Johtosingle ei lupaa paljoa, mutta miltä paluulevy Not Your Kind of People kuulostaa, se selviää 14. toukokuuta.
TF: Tässä olisi voinut olla ainekset tanssibiisiin, mutta kammottavat kitarat pilaavat mahdollisuuden. Biisihän on aika Britney-henkinen. Ajatus, että Garbage haluaisi kuulostaa 2010-luvun radiopopilta, kuulostaa aika kauhealta.
OO: Tämä kuulostaa tavallaan jotenkin tosi suomalaiselta. Ja Shirley Mansonin karvamekko on selvästi Cybershopista ostettu.
TF: Ongelman ydin on se, ettei Garbage ole bändi, vaan joukko studioteknikkoja ja -muusikoita. Niillä on ollut irtonaisia biisiaihioita pöytälaatikossa, ja ne ovat koostaneet niistä tällaisen. ”Täällä keskeneräisten kansiossa olisi tällainen aika tarttuva säkeistö ja aika hyvä kertsi. Raahaan näitä tähän aikajanalle, ja meillä on biisi.” Mutta osat ovat ihan eri paria keskenään. Siirrytään vähän alakuloisesta tunnelmasta euroshopper-päissään hyppimiseen.
OO: Tosin kukaan ei tätä es-päissään hypi. Eikä kukaan naura matkalla pankkiin. Lähinnä ihan kunniakasta perintöä tahraillaan vauhdikkaasti. Pahimmassa tapauksessa porukka ei lähde edes keikalle, kun ne kuulevat tämän.
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 4/12.