Hittikaruselli 5/12: PMMP, Neljä ruusua, Kanye West, Timo Rautiainen…

Jaa Facebookissa
Kuva: Rumban päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Auroora Vihervalli pistävät nipun uutuusbiisejä poikki ja pinoon. Kuva: Universal PMMP: Heliumpallo Paula ja Mira tipauttivat ensimmäisen maistiaisen kesäkuussa ilmestyvältä kuudennelta levyltään. Heliumpallo ei nouse lentoon heti kättelyssä, mutta useamman kuuntelun jälkeen myös Hittikarusellin raati lämpenee kappaleelle. TF: Tämä oli minusta ensikuulemalla tosi boring. Tuskin jaksoin loppuun asti. Mutta tämä kertosäehän on oikeasti ihan hyvä. Ei ehkä PMMP:n paras, mutta toisaalta ei huonoinkaan. Joku vertasi, että biisi on kuin Värttinä soittamassa Rihannaa. AV: Kaikessa mahtipontisuudessaan ja jylhyydessään ihan kiva. Olen alkanut pitämään tästä, vaikka minunkin oli aluksi vaikea saada otetta. Biisi jotenkin lipsui käsistä koko ajan. Video tosin ampui pahasti yli. Naiset sylkivät toistensa päälle siellä lumihangessa. Taideoksennusta. Olisivat voineet jättää videon julkaisematta ensikuuntelun yhteydessä. TF: Sitä taidekouluposeerausta on vaikea sietää PMMP:ssä. Biisiä kyllä parantaa se, ettei tarvitse katsoa sitä uuvuttavaa videota. Ihme pakkomielle, että aina pitää esiintyä mahdollisimman outoina ja rumina. Olisiko se joku myönnytys kaupallisuuteen, jos joskus olisi kaunis? AV: PMMP:kin on todistanut jo kykynsä, ja niillä on se tietty asema, joten miksi niiden pitää aina vääntelehtiä ja mennä vastavirtaan rumana? He ovat sieviä, ei heidän tarvitsisi tehdä sellaista. TF: Bändin levyillä häiritsevät myös väkinäiset, punkahtavat rockbiisit. PMMP on tosi hyvä poppibändi, mutta jonkun uskottavuuden saamiseksi niiden pitää tehdä sellaisia biisejä, jotka rikkoisivat tätä tuota imagoa. Ovathan ne todistaneet jo ajat sitten, että ovat katu-uskottavia tyyppejä. Neljä ruusua: Seitsemän päivää selvinpäin Käsi pystyyn, kuka ehti kaivata Neljää ruusua? No, huomasiko kukaan edes heidän olleen poissa? ”Suuri ysärillä” -buumin paluumuuttajiin liittyvät kuitenkin nyt myös Ili, Kode, Lade ja Kämy. TF: Onko tämä Ilkka Alangon omakohtainen tilitys parisuhteesta, jossa se on joutunut olemaan kokonaisen viikon ilman viinaa jonkun naisen takia? On kyllä lähtökohtaisesti huono tilanne, jos tuo tekee tiukkaa. AV: ”Sun valtavan tohvelin alle jäin”. Tuon voisi ehkä ilmaista jollain toisellakin tavalla. Ei tuo ole hirveän rock’n’rollia. Minua naurattaa tämä biisi. TF: Voidaanko todeta, että tohveli on sana, joka ei tosiaankaan kuulu rock-lyriikkaan? Nimeäpä yksi biisi tämän lisäksi, jossa esiintyy sana tohveli. AV: Niitä ei ole! Varsinkaan suomeksi. En tiedä meneekö se englanniksikaan. TF: ZZ Topin Sleeping Bagissa lauletaan ”slippers and a sleeping bag”. Mutta tämä sävellys on The Soundsin ylijäämävarastosta poimittu. En voi väittää muistavani miltä 4R kuulosti ennen hajoamistaan, mutta tuskin se tältä kuulosti. Beesata nyt The Soundsia näin monta vuotta jälkijunassa. Noloa. AV: Olihan toi biisi tuollainen perusjytä, mutta lyriikat minua eniten puistattavat. Jos haluatte tulla takaisin, niin tulkaa, mutta älkää nyt herranjumala laulako niistä tohveleista. TF: Kiinnostaa nähdä, millainen on kysyntä, kun he palaavat. Palaako yhtye 20 ihmisen yleisöjen eteen, vai odottavatko suuret massat avosylin? AV: Kannattaisikohan paluuta odottaa niin kauan, että joku kaipaisi sinua? Sitten voisi ehkä joku tulla katsomaankin. Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: Marina and the Diamonds: Primadonna Brittein saarten suuren eteerisen ja dramaattisten naisten buumissa pinnalle nousi Marina Diamandis ja yhtyeensä.  Tulevan kakkoslevynsä ensimmäisellä singlellä Marina kokeilee aivan uutta konseptia: kuinka päästä teini-ikäisten Calvin Harris -fanien soittolistoille? TF: Eihän Marinan eka levy ollut samanlaista YleX-huttua kuin tämä? Marinan vertailukohta ekalla levyllä oli vielä suunnilleen Kate Bush, mutta tämä biisi voisi olla Calvin Harrisin tai David Guettan aikaansaannos. Ihan muotista valettua kamaa. AV: Marina laulaa nyt ihan kuin Ke$ha, eli hän kuulostaa siltä kuin olisi kännissä. Rumasti ja huolimattomasti artikuloiden. Se on aika laskelmoitua. Syykin siihen varmaan on. Ovat epäilemättä huomanneet, että tällainen menee paremmin kansaan. TF: Sävellyshän on ihan OK. Tämä ei vaan kuulosta enää Marina and the Diamondsilta, vaan esittäjä voisi olla kuka tahansa, jolla on rutisevat synabassot ja elektrotuuttaus. Mutta onko se Marina itse vai levy-yhtiön herra, joka on päättänyt, että nyt aletaan vetoamaan 16-vuotiaisiin? AV: Eihän tämä huono biisi ole. Kyllä minä tätä tanssisin kännissä. TF: Upeaa, täyttää kriteerit kännissä tanssimiseen! Pitäisikö levyn kannessa olla suositustarra, jossa lukee: ”Tanssisin kännissä! – Auroora Vihervalli?" AV: En minä joka biisiä tanssi kännissä. On sellaisiakin olemassa, joita en tanssisi. TF: Ja miksei tätä tanssisikaan? Onhan tässä jokainen nostatus just oikeassa kohdassa. AV: Kyllä intohimoisia faneja varmaan vituttaa, on tässä niin selkeä miellyttämisen viba. TF: Ja uuden yleisön kosiskelu. Jos olisin intohimoinen Marina and the Diamondsin fani ennestään ja tämä iskettäisi naamaan, niin kyllä minuakin vituttaisi. Fiona Apple: Every Single Night Amerikan virallinen taidepop-mimmi tekee paluuta levymarkkinoille. Tällä kertaa albumin nimessä ei enää pyritä Guinnessin ennätystenkirjaan: yllättävän hillitysti nimetty The Idler Wheel ilmestyy kauppoihin 19. kesäkuuta. TF: Tästä taas tulee mieleen artsumpi versio Norah Jonesista. Fiona ei tee helpoksi musaansa. Kauhea määrä sanoja tässä säkeistössä. Mutta tulee vaan oma rajoittuneisuus artsumman popin suhteen vastaan. Olisin lähtenyt vetämään mutkia suoraksi ja vähentämään sanojen määrää, jotta niihin pystyisi tarttumaan. AV: Mutta Fiona Apple saa tehdä mitä haluaa, ja sen oma yleisö varmaan palvoo, mutta muilla menee varmaan ihan ohi. TF: Tämä on tyyppiesimerkki musasta, jota arvostan enemmän kuin diggaan. Harvoin tulee sellaisia tilanteita, että kuuntelisin tällaista levyä. AV: En minäkään ole varsinaisesti hänen kohdeyleisöään. Menee vähän liian taiteeksi. Mutta hieno ääni ja tykkään siitä, miten hän käyttää sitä. TF: Tämä oli vastakohta Marinalle. Jos hän oli mennyt siitä, missä aita on absoluuttisesti matalin, niin Fiona menee nyt siitä, missä se on ihan snadisti liian korkea. AV: Fionalla on varmasti ihan eri lailla päätösvaltaa kuin jollain Marinalla. Se varmasti haluaakin tehdä juuri tällaista musiikkia, joka ei vahingossakaan lipsahda tavis-radiosoiton puolelle. Vaikka totta kai on yhtä laskelmoivaa myös ajatella että ”toivottavasti tämä on tarpeeksi artsua, että kaikki eivät diggaa”. Toivon sydämestäni ettei tässä ole mitään laskelmoitua, että Fiona vaan tykkää tehdä tällaista musiikkia. Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: Kanye West: Way Too Cold Kanye West palaa puhdasveriseen rap-meininkiin singlellä, joka enteilee kesällä julkaistavaa GOOD Music -kokoelmaa, jolle on koottu kaikki Westin samannimisen levy-yhtiön artistit sievään nippuun. TF: Tykkään Kanyesta eniten, kun se tekee räppiä. Olen kyllä oppinut tykkäämään niistä muistakin puolista, vaikka välillä nieleskellen. AV: Minä olen sitten ihan eri kastia, en innostu niistä puhtaista räppibiiseistä. TF: On hyvä, että sillä on ne molemmat puolet. Se itsekin tuntuu käyvän koko ajan sisäistä taistelua, että kumpi niistä nousee pinnalle. AV: Kanye on yksi mielenkiintoisimmista räppäreistä ylipäätään, kun se on niin monipuolinen verrattuna kollegoihinsa. Tämä oli tällainen biisi, että Kanye kehtaa vielä kävellä kortteleilla. Ettei kukaan tule vittuilemaan siitä, että on liian pehmo. TF: Etenkin kun suhde Kim Kardashianin kanssa on juuri tullut julkisuuteen. AV: Mitä? Onko? Missä olen oikein ollut? TF: On kuule valokuvia jo netissä, jossa kävellään onnellisesti käsikkäin. Ja Kimin äitikin on jo kommentoinut, kuinka hyvää tämä tekeekään tyttäreni imagolle. AV: On se ehkä Kimille hyvä, mutta onko se Kanyelle? Olen vähän pettynyt Kanyeen, jos se Kimin kanssa styylaa. Kyllä se nyt parempaakin olisi voinut saada. Olen pari kertaa katsonut sitä tv-ohjelmaa, ja se muija on ihan bimbo. TF: Minäkin olisin ajatellut, että Kanye valitsee jonkun eurooppalaisen  huippumallin. Mutta seurusteluasia oli selvästi paljon tärkeämpi kuin uusi biisi? AV: Kyllä se kiinnostaa paljon enemmän kuin toi biisi. Nyt vasta innostuin! Timo Rautiainen ja Neljäs sektori: Vastavirtaan Suomalaisen mollimetallin omatunto palaa kuvioihin uuden bändin kanssa ja Niskalaukauksen hengessä. Albumi on tiedossa syksyllä, mutta Rumban tiimi nieleskelee jo pelkän singlen kuultuaan. TF: Minulla on ongelmia tällaisen musiikin kanssa. Se ei ole Timo Rautiaisen vika vaan minun. Tämän viitekehys on rock, mutta tämä ei ole rockia, vaan kitaroihin puettua iskelmää. Ja iskelmä on taas lähtökohtaisesti jotain, jota en pysty lähestymään. AV: Minulle tuli myös sellainen resistanssi heti. Kynnet. TF: Siihen riittää pelkästään tuo artikulaatio, miten lauletaan. Sellainen suoraselkäinen suomalainen mies. Jos joku soittaisi tämän minulle sokkona, veikkaisin että tämä on Yö. Mutta tällaiselle musiikille on kysyntää varmasti. AV: Voin kuvitella, kuinka paljon Timon oma yleisö tästä tykkää. Eikä se ole ollenkaan väheksyttävää. Mutta minulle tämä on kategoria, jolle vain kurtistan kulmia. TF: Kun niin suuri osa tällaisesta suositusta rockviihteestä suomessa on näin mollivoittoista ja synkkää, se pistää miettimään, onko ihmisten elämä oikeasti niin surullista. Vai saavatko he jotain voimaa tästä synkkyydestä ja ankeudesta? Koska minä en saa. AV: Ehkä jos jollakin kuulijalla menee yhtä paskasti itsellä, se saa tuosta voimaa. Voimaa mennä vastatuuleen. AV: Tekisi kunnolla sen mitä tekee, oli se sitten vihaista tai surullista. Minä tykkään musiikista, josta välittyy jotain tunnetiloja. Tämä oli sellaista jurotusta, missä ei ollut mitään kunnollista tunnetilaa. Best Coast: The Only Place Los Angelesin lahja hyvän tuulen indiepopille, Bethany Costino tarjoaa viimein jatkoa  parin vuoden takaiselle, yllätyshitiksi muodostuneelle debyytilleen. The Only Place -albumi ilmestyy 15. toukokuuta, ja sen nimikappale sai tällaisen vastaanoton. AV: Jotenkin heti pidän tästä. Tarpeeksi yksinkertaista, muttei tylsää. ”We always have fun”. Naiivia lyriikkaa, mutta se tekee iloiseksi. TF: Tykkään Bethanyn lauluäänestä ja yliamerikkalaisesta ääntämyksestä. Tämä on kauhean vanhanaikaista ja perinnetietoista poppia. Vaikka Best Coast on lähtökohtaisesti indie-nimi, niin tämähän on musaa josta minun äitinikin todennäköisesti pitäisi. AV: Mitään modernia tässä ei ole, mutta kivaa. Kesätuuli puhaltaa, aurinko paistaa ja kävelet rannalla. Kuuntelisin kesällä kun olen lähdössä jonnekin. Musaan ei tarvitse edes keskittyä, kun tämä soi taustalla niin kaikille tulee kiva mieli. Ei murehdita. TF: Tässä on vähän vanhan Fleetwood Macin henkeä laulussa, kauniit lauluharmoniat. Ja päälle surffirytmiä. Best Coast on just nyt siinä kynnyksellä että siitä voisi tulla mega-iso nimi. Nyt niiltä voisi tulla se loppuun hiottu albumihelmi. AV: Sen heille soisikin. Tämä on kevyttä ja vaivatonta. TF: ”Tosi musadiggarit” usein väheksyvät tällaista musiikkia liian helpoksi. Se ei kyllä pidä paikkaansa, tätä on vaikeampaa tehdä kuin progea. Kolmeminuuttiset pop-sävellykset, vaikein laji maailmassa. AV: Tästä ei varmaan tule minun lempibändiä tai -biisiä koskaan, mutta ei tarvitsekaan tulla. TF: Minä ainakin tykkään kertakäyttöisestä pop-musasta. Juuri nyt parasta, mutta vuoden päästä saattaa havahtua muistamaan, että tällainenkin bändi oli.

Rumban päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Auroora Vihervalli pistävät nipun uutuusbiisejä poikki ja pinoon.

Kuva: Universal

PMMP: Heliumpallo

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Paula ja Mira tipauttivat ensimmäisen maistiaisen kesäkuussa ilmestyvältä kuudennelta levyltään. Heliumpallo ei nouse lentoon heti kättelyssä, mutta useamman kuuntelun jälkeen myös Hittikarusellin raati lämpenee kappaleelle.

TF: Tämä oli minusta ensikuulemalla tosi boring. Tuskin jaksoin loppuun asti. Mutta tämä kertosäehän on oikeasti ihan hyvä. Ei ehkä PMMP:n paras, mutta toisaalta ei huonoinkaan. Joku vertasi, että biisi on kuin Värttinä soittamassa Rihannaa.

AV: Kaikessa mahtipontisuudessaan ja jylhyydessään ihan kiva. Olen alkanut pitämään tästä, vaikka minunkin oli aluksi vaikea saada otetta. Biisi jotenkin lipsui käsistä koko ajan. Video tosin ampui pahasti yli. Naiset sylkivät toistensa päälle siellä lumihangessa. Taideoksennusta. Olisivat voineet jättää videon julkaisematta ensikuuntelun yhteydessä.

TF: Sitä taidekouluposeerausta on vaikea sietää PMMP:ssä. Biisiä kyllä parantaa se, ettei tarvitse katsoa sitä uuvuttavaa videota. Ihme pakkomielle, että aina pitää esiintyä mahdollisimman outoina ja rumina. Olisiko se joku myönnytys kaupallisuuteen, jos joskus olisi kaunis?

AV: PMMP:kin on todistanut jo kykynsä, ja niillä on se tietty asema, joten miksi niiden pitää aina vääntelehtiä ja mennä vastavirtaan rumana? He ovat sieviä, ei heidän tarvitsisi tehdä sellaista.

TF: Bändin levyillä häiritsevät myös väkinäiset, punkahtavat rockbiisit. PMMP on tosi hyvä poppibändi, mutta jonkun uskottavuuden saamiseksi niiden pitää tehdä sellaisia biisejä, jotka rikkoisivat tätä tuota imagoa. Ovathan ne todistaneet jo ajat sitten, että ovat katu-uskottavia tyyppejä.

Neljä ruusua: Seitsemän päivää selvinpäin

Käsi pystyyn, kuka ehti kaivata Neljää ruusua? No, huomasiko kukaan edes heidän olleen poissa? ”Suuri ysärillä” -buumin paluumuuttajiin liittyvät kuitenkin nyt myös Ili, Kode, Lade ja Kämy.

TF: Onko tämä Ilkka Alangon omakohtainen tilitys parisuhteesta, jossa se on joutunut olemaan kokonaisen viikon ilman viinaa jonkun naisen takia? On kyllä lähtökohtaisesti huono tilanne, jos tuo tekee tiukkaa.

AV: ”Sun valtavan tohvelin alle jäin”. Tuon voisi ehkä ilmaista jollain toisellakin tavalla. Ei tuo ole hirveän rock’n’rollia. Minua naurattaa tämä biisi.

TF: Voidaanko todeta, että tohveli on sana, joka ei tosiaankaan kuulu rock-lyriikkaan? Nimeäpä yksi biisi tämän lisäksi, jossa esiintyy sana tohveli.

AV: Niitä ei ole! Varsinkaan suomeksi. En tiedä meneekö se englanniksikaan.

TF: ZZ Topin Sleeping Bagissa lauletaan ”slippers and a sleeping bag”. Mutta tämä sävellys on The Soundsin ylijäämävarastosta poimittu. En voi väittää muistavani miltä 4R kuulosti ennen hajoamistaan, mutta tuskin se tältä kuulosti. Beesata nyt The Soundsia näin monta vuotta jälkijunassa. Noloa.

AV: Olihan toi biisi tuollainen perusjytä, mutta lyriikat minua eniten puistattavat. Jos haluatte tulla takaisin, niin tulkaa, mutta älkää nyt herranjumala laulako niistä tohveleista.

TF: Kiinnostaa nähdä, millainen on kysyntä, kun he palaavat. Palaako yhtye 20 ihmisen yleisöjen eteen, vai odottavatko suuret massat avosylin?

AV: Kannattaisikohan paluuta odottaa niin kauan, että joku kaipaisi sinua? Sitten voisi ehkä joku tulla katsomaankin.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: