Hittikaruselli 6/12: Serj Tankian, Heli Kajo, Deadmau5, Costello Hautamäki, Aikakone…

Jaa Facebookissa

AOR:n ystäväksi profiloitunut päätoimittaja Teemu Fiilin ja Erasure-popista pitävä Jami Järvinen sulivat Serj Tankianin heavy-rytyytykselle. Jo on aikoihin eletty.

Kuva: Warner

Kuuntele biisit niiden nimeä klikkaamalla!

ILMOITUS (SISÄLTÖ JATKUU ALLA)

Deadmau5: The Veldt feat. Chris James
Amerikkalaisen elektronisen tanssimusiikin suurnimi Deadmau5 astuu uudella singlellään rohkeasti popin puolelle. The Veldt perustuu Ray Bradburyn samannimiseen novelliin 1950-luvulta – triviaknoppi, jota Hittikaruselli-kaksikkomme ei suinkaan tiennyt.

TF: Kukahan mahtaa olla Chris James, joka tässä laulaa? Tyypillä on niin geneerinen nimi kuin vain olla voi. Mutta sillä on vähän Bryan Adamsin raspia äänessään.

JJ: Hävytön plagiaatti. En vain saa mitenkään päähäni, mistä biisistä. Kasaria, ysäriä? Aivan kuin Robert Miles olisi yritetty tuoda tähän päivään.

TF: Nämä samat soinnut on noin miljoonassa biisissä, mutta myös laulumelodia on jostain tosi tuttu.

JJ: Deadmau5 on kyllä aiemmin piirtynyt mieleen omaperäisempänä artistina. Tämä biisi on tosi tyhjänpäiväinen. Tässä pyöritellään näitä paria melodiaa, eikä paljon mitään muuta tapahdu. Suvantokohdassa ollaan rakentavinaan jotain jännää ja hienoa c-osaa, mutta sellaistakaan ei tule. Eikä sanojakaan ole kirjoitettu kuin nimeksi. Vai muistatko enää ollenkaan, mitä tässä kappaleessa laulettiin?

TF: Jotain ”The world is a better place” -soopaa? Onko ”Veldt” saksaksi maailma? Minusta tuntuu, että Deadmau5 ei ole halunnut vierailevan laulajan nousevan liian tärkeään osaan. Ettei hän jäisi itse varjoon.

JJ: Maailma, Welt, kirjoitetaan w:llä. Veldt ei kai tarkoita mitään.

TF: Niin, tärkeintähän on, että se kuulostaa amerikkalaisen korvissa jännittävän eurooppalaiselta. Kun tehdään kerran amerikkalaisille ”jännittävää ja eurooppalaista techno-musaa.”

Aikakone: Historiaan
1990-luvun paluuta ei voi pysäyttää. Nyt saamme takaisin kotimaisen dancen suurimman ja kauneimman, joka on karistanut matkan varrella sen dancen. Hyvä Maki! Hyvä Sani! Hyvä… No, ne kaksi muuta tyyppiä.

JJ: Tämä on synkkää kamaa. Ihan oikeaa, keski-ikäistä iskelmää.

TF: Ei kyllä kuulosta siltä samalta Aikakoneelta kuin silloin muinoin. Missä on dance? Missä on se kupliva ilo?

JJ: Onko tässä nyt ihan alkuperäinen kokoonpano? Olen aina ihmetellyt, että kun Maki tekee biisit ja Sani laulaa, niin mikä niiden Veeran ja Alexin osa oikein on tässä bändissä.

TF: Jotain Sanin soololevyjä kuulleena muistelisin, että ne kuulostivat juuri tällaiselta. Maki on kuitenkin ollut aiemmin tänä vuonna liekeissä, se on tehnyt sekä Frontside ollien ja Kuuden vuoden kuuliaisuuden. Olisin odottanut siltä aika paljon enemmän paukkuja Aikakoneen paluusinglelle.

JJ: Kuuden vuoden kuuliaisuus. No, joo. Se pitäisikin julkaista. Ja Frontside Ollie oli ihan hauska ralli. Kyllä tästä sen vanhan Aikakoneen pystyy tunnistamaan jostain taustalauluista ja nostatuksista. Nyt on vain väärä biisi julkaistu väärään aikaan. Ei kukaan halua näin ahdistunutta paluuta kuulla vuosien jälkeen.

TF: Reilusti on tuota aika-tematiikkaa sanoissa: ”aikaa ei voi pysäyttää” ja ”muistoissa matkaan vuosien taa”, ja siihen malliin.

JJ: Kauhean masentava teksti. Kertoo siitä, kuinka me kaikki vanhenemme, ja miksemme saman tien vain valmistaudu odottamaan kuolemaa. Melankolista iskelmää, Jamppa Tuomista.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: