George Michael: White Light
Wham!-duon menestyneempi osapuoli kunnioittaa kaksikon ensisinglen 30-vuotispäivää. Viime vuonna George Michael julkaisi epäonnistuneen New Order -coverin, mutta oma synteettinen diskobiisi toimii.
TF: Pakko heti paljastaa, että minulla on suuri George Michael -fiksaatio. Kovasti diggaan. Siltä on tullut järjestään hyviä singlejä ainakin 2000-luvun taitteeseen asti.
MY: White Light -nimi ja Georgen valkoisena hohtavat hampaat singlen kannessa tuovat tahatonta komiikkaa. Eikö Michaelilla ollut ennen tosi trimmattu parta? Nyt on sänki.
TF: Tulee vähän mieleen Pet Shop Boys. Lyyrinen tapa laulaa. Soundeista kuulee, että tämä on ihan tuoretta, mutta sävellyksenä biisi voisi olla vaikka 1980- tai 1990-luvulta. Sillä tavalla ajaton. Kappaleen loputtua ei muista, miten se meni, mutta sen muistaa, että biisissä oli tosi kiva tunnelma.
MY: Just oli puhetta siitä seksikohusta. Oliko rikos se, että hän osti seksiä vai se, että hän harrasti sitä väärässä paikassa?
TF: Minkä takia George Michaelin pitäisi ostaa seksiä? Tarjokkaita varmaan olisi pilvin pimein.
MY: Ihan samaa tuli mietittyä. Ehkä hän saa kiksit siitä, että se oli laitonta ja maksullista?
TF: Luultavasti. Muistaakseni hän harrasti seksiä yleisessä vessassa. Onkohan George asettunut jo aloilleen niin kuin Elton John, vai onko hän villi sinkku hamaan vanhuuteen asti?
MY: Tästä biisistä saa kiksejä nimenomaan siksi, että esittäjä on George Michael.
TF: Ehkä Pet Shop Boys tai Robbie Williams voisi tehdä samanlaisen biisin. Hittimusaa tämä ei ole, vaan vakavahenkistä diskoa. Onko tällaiselle musiikille kysyntää enää?
MY: Voisi tämä hyvin soidakin vaikka Anvil-klubilla
The xx: Angels
Syyskuussa ilmestyvän kakkosalbumin ykkössingle on levyn introbiisi. Kaikuvien kitaramelodioiden ja konekompin muodostama luurankosoundi viehättää edelleen valtavasti.
TF: Kuulostaa niin The xx:ltä kuin vain voi kuulostaa.
MY: Ja hyvä niin. Ei tarvitse väkisin uudistua, jos on keksinyt jotain omaa.
TF: Näiltä en edes kaipaa uudistumista. Xx:n kanssa samaan aikaan markkinoille tuli iso nippu uutta indietä, ja kaikilla on nyt se ongelma, että toisella levyllä pitäisi olla jollakin tapaa relevantti. Xx:n debyytti ei ole vanhentunut, vaikka niiden soundia on jäljitelty tosi paljon sen jälkeen.
MY: Nyt laulu oli tosi isossa osassa. Tästä huomaa koko ajan uusia juttuja.
TF: Laura Närhen vastakohta. Siinä pistettiin samaan kasaan kaikki mitä kaapeista löytyy. Tässä karsitaan mahdollisimman paljon.
MY: Riisutun tekeminen on paljon vaikeampaa kuin tukkoon ahtaminen. Kuinka paljon voi ottaa pois?
TF: Vaatii paljon enemmän näkemystä siitä, mikä on tärkeää ja mitkä ovat ne olennaiset elementit. Lauran laulu häviää biisiin, mutta tästä jää mieleen nimenomaan laulu. Lisäkuuntelukerroilla vasta huomaa muita juttuja. Mieli alkaa hakea, minkälainen biisi levyllä tulee tämän jälkeen. Epäilijöitä varmasti riittää, kun kyse on yhdestä vuosikymmenen suurimmasta hypebändistä.
MY: Esimerkiksi Glasvegas ei onnistunut kakkoslevyllään. Samoin White Lies floppasi. Tykkäsin kyllä siitä Glasvegasin joululevystä.
TF: Niin minäkin. Se on soinut joka joulu siitä lähtien, kun se tuli.
MY: Last Christmasin lisäksi. Rahat on taattu myös Glasvegasin tyypeille, mutta miten käy White Liesille?
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 8/12.