LCMDF:n toinen levy, Sad Bangers, on nyt valmis. Onneksi olkoon! Miltä levy kuulostaa teidän korvissanne?
Emma: ”Se kuulostaa aika rohkealta, tanssittavalta ja emotionaaliselta. Siinä on heittäydytty tekemään juuri sitä, mitä halusimmekin tehdä.”
Mia: ”Siinä kuuluu paljon meidän riffejä ja äänisuunnittelua, joka on aina ollut keskeinen osa meidän luovaa maailmanrakennusta. Se kuulostaa meiltä itseltämme, mikä on saavutus!”
Surullisia bängereitä. Onko kyseessä siis levy, jonka tahtiin voi tanssia vaikka vähän itkettäisi?
Emma: ”Meidän musiikista löytyy aina kaksi tasoa. Monet kuulevat ensimmäiseksi voimauttavat ja energiset huutokertsit, mutta jos kappaleiden sanoituksia tutkii vähän tarkemmin, löytyy biiseistä myös toinen, itsetutkiskeleva ja surullisempi ulottuvuus. Tätä samaa löytyy myös debyyttilevy Love & Naturesta (2011), mutta halusimme tällä levyllä tuoda sitä esiin vielä vahvemmin, kansikuvaa myöten.”
Toinen levy oli tekeillä jo vuonna 2015, jolloin julkaisitte levyä enteillen pari singleäkin. Päätitte kuitenkin hylätä lähes valmiin albumin, koska se alkoi liukua väärään suuntaan. Mikä oli se piste, jossa huomasitte, ettei levy ollutkaan enää teidän käsissänne?
Emma: ”Fooled-, Procrastination 365- ja Rookie -biisit kuuluvat teemoiltaan ja tarinoiltaan myös Sad Bangers -kokonaisuuteen. Olimme kuitenkin ajaneet itsemme umpikujaan työympäristön, taiteellisen vision ja oman jaksamisen kannalta. Rookie on tärkeä ja voimakas biisi, mutta sen julkaisun aikoihin tunsimme, etteivät kokeellisemmat kappaleemme saaneet vastakaikua.”
Mia: ”Meidän kappaleita alettiin karsimaan kriteereillä, jotka ei kuulu meidän musiikkiin lainkaan. Me tykätään popista, mutta oudot synariffit pitää jäädä. Bändin sielu lepää oudoissa riffeissä. Rookie on mahtava kappale, mutta se jäi meille enemmänkin viimeiseksi pisaraksi ennen kuin oli pakko tehdä u-käännös.”
Sad Bangers on kokonaan teidän aikaansaannoksenne. Mitä ETTE ole levylle tehneet itse?
Emma: ”Olemme indie-skenen kasvatteja, mutta halusimme Sad Bangers -levyn olevan ison soundin pop-levy. Kun levyn sävellykset ja raamit olivat paikallaan, halusimme projektiin mukaan ison soundin tekijän. Levyn tuotti kanssamme Leo Jupiter (Salminen), hänellä on vahva tanssimusiikkitausta, taito tuottaa isoja radiokappaleita sekä ymmärrys ja innostus meidän kokeellisempiin ratkaisuihin. Levyn stemmimasteroi Henkka Niemistö, mikä sai kaiken vielä bängäämään vähän lisää.”
Mia: ”Eristäydyttiin Emman kanssa kahdestaan studiolle kuukausiksi tekemään demoja, ja laitettiin biisit ja träkit kasaan. Vasta sitten, kun oma visio oli sementoitu, oltiin valmiita yhteistyöhön. Leo tavallaan kohtasi meidät puolivälissä.”
Albumin tiedotteessa mainitaan muun muassa iPhone-nauhoitukset ja Tinder-pelit. Miten nykypäivään sidotut biisiaiheet ja tekotavat kestävät aikaa? Vai onko musiikin nimenomaan tarkoitus ennemmin kuvastaa syntyhetkeään kuin soida vuosikymmenten päästäkin?
Mia: ”Me ammennetaan inspiraatioita lähiympäristöstämme, mutta sisältö on ajatonta. Teknologia on enemmänkin tunteen jatke näissä biiseissä.”
Emma: ”Meidän biisit on aina fiiliksistä, eihän me lauleta esimerkiksi: “I got your message on my iPhone”. Mutta kyllä nämä ovat ajassa kiinni sen suhteen, että uskon monen kaksikymppisen naisen samaistuvan Tinder-pelien pyörittämiseen, juhlimiseen sekä niistä seuraavaan voiman tunteeseen ja melankoliaan.”
Te olette kasvaneet aikuisiksi elektropopin parissa, sitä tehden ja kuunnellen. Kumpi on muuttunut enemmän: te vai genrenne?
Emma: ”Molemmat, mutta täysin eri tavoilla. Moderni edm teki ison läpimurron viitisen vuotta sitten, minkä jäänteitä kuuluu vielä tämänkin päivän pop-soundissa. Me ollaan aina oltu aika punk, ja se kuuluu myös Sad Bangersilla, mutta punk ei ole viime vuosina ollut kauhean pinnassa suuren urbaanin musan buumin takia. Me ollaan kasvettu. Teini-riotgrrrl-hommaan ei kuulunut nöyryys, nyt sitäkin on opittu.”
Mia: ”Selvästi genre. Yksi syy, miksi meidän piti eristää itsemme ulkoisista vaikuttajista, oli juuri se, että emme halunneet muovautua täysin tämän hetken Spotify-soundin mukaan. Musasta lähtee merkitys, jos ei pysty pitämään kiinni omasta integriteetistään.”
kuva: Anna Äärelä
Mikä on LCMDF:n asema Suomen musakentällä nykyään?
Mia: ”Suomessa englanninkielisen musiikin tekijä on ehkä tuntenut hetkellistä ahdinkoa viime vuosien aikana, mutta suomenkielisen musiikin dominanssi alalla aiheuttaa myös vastareaktion. Tunnen, että Suomesta on tulossa paljon lupaavia vientitoiveita ja että uusia mittavampia tukiverkostoja tulee muodostumaan.”
Emma: ”Me ollaan vielä kymmenen vuoden jälkeenkin altavastaajia. Mutta toisaalta me ollaan tehty jo pitkä ura ja oltu mukana muuttamassa Suomen musaskeneä, ja ollaan kyllä saatu siitä myös arvostusta.”
Rajautuuko LCMDF:n temmellyskenttä vain Suomeen tai tiettyyn musatyyliin vai onko skaala laajempi?
Emma: ”Meillä on kuuntelijoita vähän siellä täällä, ympäri maapalloa. Ja musatyyli on just indien ja major popin välimaastossa, että me voidaan liikkua aika sulavasti eri genreissä.”
Mia: ”Suurin osa urastamme on keskittynyt Eurooppaan ja sen kiertämiseen. Asuimme molemmat Berliinissä useita vuosia parikymppisinä. Myös Ranska on aina ollut tärkeä maa meille, siellä koimme ensimmäisen kansainvälisen menestyksemme. Tokiossa keikalla meillä oli myös Tavastian kokoinen paikka täynnä jengiä, täysi yllätys tietenkin.”
LCMDF:n albumi Sad Bangers ilmestyy 21.9. ja levynjulkkarikeikka järjestetään Tavastialla 29.9. Rumba arpoo lippuja keikalle.