Käykää hevitiluttajat katsomassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, miten sitä economy sweep tapping stringskip pickingiä käytetään

Näistä festivaaleista voisi Ynkkä olla innoissaan.

John Petrucci Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit

Sunnuntaina päättynyt Kaustinen Folk Music Festival järjestettiin jo 50:n kerran. Koko viikon kestävän tapahtuman kummallinen slogan, ”Kaustisella kivetkin soi”, pitää todella paikkansa. Esiintyjiä on alueella ja sen ulkopuolella joka paikassa, olit sitten lavan edessä, ravintolassa, tai parkkipaikalla.

Rokkifestareihin tottunut särön ystävä saattaa ajatella, että Kaustisilla lähinnä luritellaan haitarilla hidasta humppaa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä bändit groovaavat ja rokkaavat, paikalla on läjäpäin nuoria (hauskuuden tae), ja keikoilla yleisö huutaa, viheltää ja tanssii.

Tapahtuma on täysin ajan hermolla. Esimerkiksi eräänlaista Karjala-ravea soittanut Suistamon Sähkö yhdisti konebiittejä, haitaria ja psykedeliaa.

Erityisen rock-huomionarvoista on kuitenkin se, kuinka esiintyjät ovat lähes poikkeuksetta toinen toistaan parempia soittajia. Kansanmusiikki tällä tasolla on todella haastavaa, teknistä, ja liikkuu toisinaan täysin järjettömissä tempoissa. Menit mihin tahansa, kaikkialla tilutettiin.

Jälkimmäisestä hyvä esimerkki oli tänä vuonna romanialainen Tarif de Haidouks, missä kappaleiden päämelodiat saattoivat sisältää lähemmäs sata nuottia, ja herrojen sormet liikkuivat niin nopeasti, että ne blurrautuivat silmissä.

Joten kun Malmsteenit, Petruccit, Gambalet ja Gilbertit on koluttu, ja mietitte, mistä saisi uutta referenssiä fast arpeggio legato pinch harmonic shreddingiin, suunnatkaa kohti Kaustista.

Alla Paul Gilbert ja pora (kohdasta 6.30).