Keikkoja tulivuoren sisällä ja Radiohead – 5 syytä lähteä festarireissulle Islannin Secret Solsticeen

24.05.2016

Teksti: Anni Savolainen

Vaikka suomalaiset ovat yhä ahkeria leimaamaan Suomea koko Euroopan musiikilliseksi peräkammariksi, kiertueet ulottuvat vieläkin harvemmin Islantiin saakka. Usein resursseja tai puitteita ei ole edes keikkoihin, joita Helsingissä järjestetään klubien tai jäähallien kokoisissa paikoissa. Kun ulkomaisia vieraita sitten tulee, on kokemus todella spesiaali. Ulkomaalaisia bändejä saapuu Islantiin naurettavan vähän Suomeen verrattuna.

Näin on tietysti valtavasti kasvanutta, jokasyksyistä Iceland Airwaves -festivaalia lukuun ottamatta. Maan toinen kansainvälinen festari, kolmannen kerran järjestettävä Secret Solstice on ainutlaatuinen sarjassaan: se on ainoa meidän ruisseihin ja provinsseihin verrattava kesäfestari.

Secret Solstice järjestetään kesäpäivänseisauksen aikana – eli aurinko ei laske lainkaan. Festarireissua kaavailevalle 16.–19. kesäkuuta järjestettävä Secret Solstice on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Vajaa kuukausi aikaa, tässä syyt lähteä!

1. Islanti on hip, mutta Secret Solstice ei (vielä)

Edellä mainittu Iceland Airwaves vetää vuosittain jo yli 5000 ulkomaalaista vierasta. Reykjavíkin kokoiseen kaupunkiin se on paljon. Kasvu tarkoittaa väistämättä jonkinlaista kansainvälistymistä ja särmien hiomista, jotta mahdutaan tiettyyn moderniin festarinormiin. Islanti yleisesti ottaen on todella kova matkakohde tällä hetkellä. Tänä vuonna maahan odotetaan noin 1,8 miljoonaa turistia, mikä on lähes 6 kertaa paikallisten määrä.

Secret Solstice on vielä nimensä mukaisesti vähän salainen – se on vielä nuori ja ujo. Paikallisten keskuudessa se on kuitenkin ainutlaatuinen, hullu, vapaa ja rento kesäviikonloppu, jolloin saa norkoilla ulkona yötä päivää nauttimassa festarimenoista. Jo ensimmäisenä vuonna ainakin Time, BBC, The Guardian ja Europe Festival Guide nimesivät Secret Solsticen yhdeksi maailman parhaista festivaaleista.

2. Kaupunkifestari ja kaupunkiloma yhtä aikaa

Reykjavík on outo komistus. Kooltaan pieni, sielultaan suuri. Täynnä värejä, rähjäistä tyylikkyyttä, itsetietoista kulttuuria ja kansainvälisiä ihmisiä.

Monet suuret musiikkifestarit esimerkiksi Englannissa järjestetään niin sanotusti korvessa. Puitteet on lähes poikkeuksetta huikeat, mutta matka lähimpään isoon kaupunkiin voi olla työläs. Secret Solsticen alueelta on noin 15 minuutin kävelymatka ydinkeskustaan, ja tämän reitin varrelle jää valtavasti hotelleja, hostelleja, ravintoloita, baareja ja kahviloita. Lähde eri suuntaan, niin päädyt puolestaan Atlantin rannalle.

Festari alueena on silti omaa luokkaansa. Aiempina vuosina aluetta on koristettu puuvajojen ja -kalusteiden ohella maalatuilla puilla, riippumatoilla ja mitä erilaisimmilla viireillä. Onpa aluetta kuvailtu myös ”modernien viikinkihipstereiden festariksi” ja ”MØ:n musiikkivideoksi”. Valon määrä ei liene suomalaiselle ylitsepääsemätön kokemus, mutta ei tarvitse kyllä pimeässäkään talsia. Kesäpäivänseisauksen aikana juhlimisessa todella on jotain ylevää: otetaan kaikki valosta irti.

3. Islannin kokeminen – bileet tulivuoressa

Kaupunkifestarista Secret Solstice ei kuitenkaan aivan täysin mene. Aiempina vuosina festari on, ainoana paikkana maailmassa, järjestänyt bileitä jäätikön sisällä. Tähän vaaditaan järeät kulkuneuvot ja 450 metrin matka itse lohkareen sisään. Jäätikössä rällätään myös tänä vuonna, uuden konseptin ohella tosin: jäätikön lisäksi keikalle pääsee tulivuoren sisään.

Festari järjestää siis maailman ensimmäisen konsertin tulivuoren sisällä. Esiintyjänä on ”erittäin hyvin tunnettu kansainvälinen muusikko”, joka pidetään vielä salaisuutena.

Jos nämä bileet jää väliin, ehtii festarin aikana ottaa auton alle ja nähdä luontoa omin keinoin. Auton vuokraaminen on Islannissa ylivoimaisesti kätevin tapa kulkea, sillä julkiset yhteydet on verkkaisia ja oikeastaan hinnalla pilattuja. Yksi vaihtoehto on osallistua matkafirmojen päiväreissuille, joista The Golden Circle -reitti on ensikertalaiselle kaikista paras. Secret Solstice järkkää myös dj-keikan 1800-luvulla raivatussa kuumassa lähteessä, joka osuu kyseisen reitin varrelle.

Hinnoista puheenollen: nykyään matka Islantiin on sitkeistä ennakkoluuloista poiketen kohtuullisen hintaista. Kesä on tällä tundralla luonnollisesti sesonkiaikaa nykyisen turistivimman myötä, joten edullisempien lentojen etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Suomalaiselle elämä paikan päällä tuntuu harvoin kalliilta.

Islantilaisten asioiden testailu onnistuu festarialueellakin. Osa alueen ruokakojuista tarjoaa peri-islantilaista ruokaa, joten festariravintoasi on tällä kertaa muutkin kuin kevätrullat, paninit ja erilaiset riisihässäkät.

4. Musiikki ei jää vain pintaraapaisuksi

Festareilla esiintyy valtava määrä islantilaisia yhtyeitä. Kaikkea Of Monsters and Menistä viileän elektorniseen, autotune-Vaginaboysiin ja multi-instrumentalisti Högni Egilssoniin, joka on mukana joissakin maan suurimmista yhtyeistä.

Elektronista artpopia soittavan Samaris-yhtyeen laulaja Jófríður Ákadóttir totesi kerran radiossa, että maan koko on välittömässä suhteessa musiikin outouteen. Kun lähtökohta on se, ettet todennäköisesti tule musiikillasi maailmankuuluksi, on sama tehdä ihan juuri niin omaa musiikkia kuin huvittaa. Miellyttäminen on todellakin turhaa.

Islanti on musiikkiin järjestelmällisesti suhtautuville suht helppo maa. Ei ole lainkaan liian kunnianhimoista lentää saarelle ja ajatella, että nyt otan selvää, mitä islantilainen musiikkiskene kattaa. Edellisiin kohtiin viitaten: festaroinnin lomassa ehtii hyvin levykauppoihin ja klubeille. Helppoja aloituspaikkoja keikoille ovat Húrra, Kaffibarinn ja Kex Hostel. Levyjä varten ovat puolestaan 12 Tónar, Lucky Records ja Smekkleysa.

5. Islannilla oli arpaonnea: pääpalkintona Radiohead

Pohjoismaita ei pahemmin hemmotella, sillä Islanti on Pohjolassa ainoa, jonne Radiohead tällä kiertueella nähtävästi vaivautuu. Manner-Euroopan-kiertueellekaan eivät toistaiseksi osu muut kuin Ranska, Hollanti, Iso-Britannia, Saksa, Espanja, Sveitsi ja Portugali.

Pyörähdys Helsingin Huvilateltassa vuonna 1995 oli nähtävästi sen verran tyhjentävä kokemus, että sittemmin Radiohead ei ole vaivautunut Suomen rajojen sisäpuolelle. Pari vuosikymmentä on kädet hiessä odoteltu uutta keikkaa, mutta näyttää siltä, että varmuuden vuoksi kannattaa lähteä bändin perässä maailmalle.

Ei tässä odottelussa ole mitään järkeä. Vaikea luottaa siihen, että jonain päivänä Radiohead Suomeenkin palaa.

Vakavasti puhuen, loppukattaus on miellyttävä muutoinkin. Ulkomaalaisiin esiintyjiin kuuluvat ainakin Deftones, Die Antwoord, Jamie Jones, St Germain, Róisín Murphy, Action Bronson, Kerri Chandler, Apollonia, Skream, Visionquest, Art Department, Goldie, Flatbush Zombies ja General Levy.

Lisätietoja festivaalin kotisivuilta.

Lisää luettavaa