Kommentti: Viime vuonna suututtiin, kun kaikilla festareilla oli samat esiintyjät – nyt kiehutaan, kun ne eivät soita joka juhlassa

Sami Turunen

Viime keväänä eräs meemikuva synnytti lumipalloefektin sekä mediassa että sosiaalisessa mediassa. Kuvassa listattiin nimekkäät kotimaiset festivaalit Provinssista Ruisrockiin ja oltiin poimittu yhtäläisyyksiä niiden ohjelmistossa: Cheek, Sanni, Antti Tuisku, JVG ja niin edespäin.

Facebookissa naureskeltiin, että eipä tarvitse lähteä kesällä kotoa, ja kauhisteltiin kuinka Ilosaarirock on vain varjo entisestään. Perinteisempi media soitteli kommentteja festivaalijärjestäjiltä: miksi buukkaatte pääesiintyjäksi, noh, pääesiintyjiä.

Lumet ovat ehtineet vasta tulla maahan etelässä, kun ensi kesän festarikohu on valmis. Pohjanmaalla festivaaleja järjestävät tahot lähestyivät aamulla tiedotteella, jossa valitettiin Provinssin kieltävän kotimaisia artisteja esiintymästä muissa alueen tapahtumissa.

Provinssi ei varmasti ole ”kieltänyt” ketään esiintymästä missään, vaan kyse on sopimusteknisistä neuvotteluista, joita suomalaisenkin musiikkikentän sivu on väärällään.

Sopimus allekirjoitetaan, kun artistin ja festivaalin toiveet niin keikkapalkkion kuin muidenkin ehtojen suhteen kohtaavat. Artistille vaakakupissa voivat painaa esimerkiksi tilille pamahtava summa ja festivaalin profiili. Tapahtumajärjestäjälle muun muassa tuhansia lippuja myyvän vetonaulan esiintymisen alueellisen yksinoikeuden varmistaminen.

Molemmissa kohuissa on pohjimmillaan kyse samasta asiasta. Ajankohtaisimmat ja suurimmat suomalaisartistit ovat festivaaleille elintärkeitä. Ne ajavat ihmiset lippuluukuille myös kesällä, vaikka olisivat täyttäneet halleja ja areenoita festarikauden ulkopuolella.

Ketään ei varmasti ihmetytä, että Rammsteinin sopimuksessa ei varmasti suvaita toista Suomen-keikkaa luultavasti koko vuonna. Miksi yhtä paljon lippuja myyvän Cheekin annettaisiin esiintyä kivenheiton päässä muutaman viikon sisään?

Suomi on pieni markkina-alue, jossa instituution asemassa olevat perinteikkäät festivaalit korisevat vuoron perään henkitoreissaan. Tapahtumajärjestäjien tuskan kävijöistä ymmärtää, kun kesän aikana käydään keskimäärin yhdellä festivaalilla.

Jos ”festarisodan” julistamisen sijaan asiaa katsoisi ilon kautta, voisi todeta että suomalainen musiikki kiinnostaa ja myy! Eikä cheekeihin ja sanneihin kyllästyneiden tarvitse kuin luoda katseensa festarijulisteessa pari riviä alemmas, kiinnostavia nimiä löytyy useimmista tapahtumista pienemmällä präntillä.