YouTuben suosio toi mukanaan sivuilmiön: ihmiset latailevat nettiin biisejä, ja taustalle laitetaan sanoitukset pyörimään. Tämänviikkoisessa sanoitusblogissa pohdinnan alle laitetaan juurikin tämä lyriikkavideoksi kutsuttu audiovisuaalisen esittämisen tapa.
Teksti: Tuukka Hämäläinen
Rewritten by machine and new technology,
and now I understand the problems you can see.
Oh-a oh
I met your children
Oh-a oh
What did you tell them?
Video killed the radio star
Video killed the radio star
Pictures came and broke your heart
Video Killed the Radio Star, san. Geoff Downes, Trevor Horn & Bruce Wolley (The Age of Plastic, 1980)
Musiikkivideot ovat jo vanha juttu, mutta 2000-luvulla on internetin myötä syntynyt uusi alavirtaus, lyriikkavideot. Koska tämä on lyriikkablogi, en voi olla nostamatta asiaa esiin. Niin sanottujen ”lyriikkavideoiden” yhdistävä ominaisuus on tavalla tai toisella liittää kappaleen teksti videokuvalle.
Lyriikkavideoista on erilaisia versioita. Yksi selkeimmistä reiteistä on liittää teksti ruudun alareunaan samoin kuin karaokessa. Tämä voi olla täysin päälleliimattua tai se voi olla selkeä tyylikeino, kuten Mariskan iskelmässä Sua kaipaan. Pia Asikaisen ansiokkaalla videolla karaoke-formaatti toimii osana suomalaisen iskelmäkuppilan tupakansavuista tunnelmaa. Lisäksi videolla voi bongata muun muassa Remu Aaltosen, tuottaja Rake Eskolinin ja Stam1nan Antti Hyyrysen.
Sua kaipaan edustaa vielä perinteistä musiikkivideota, sillä siinä esiintyy itse artisti, joka esittää kappaletta. Animoidut lyriikkavideot ovat paljon suositumpi trendi – jo siksi, että ne ovat digitekniikan ajalla tuotannollisesti halvempia.
Animoiduista lyriikkavideoista löytyy monia esimerkkejä, mutta parhaimmistoon kuuluu ehdottomasti Serj Tankianin ensimmäisen sooloalbumin Praise the Lord and Pass the Ammunition. Laulun rytmissä putkahtelevat sanat eivät ole mikään innovatiivisuuden huippu, mutta tyylikkäästi toteutettu video ansioituu etenkin kappaleen nopean bridge-osuuden kohdalla. Syntyy vaikutelma, että teksti todella pulpahtelee jostakin hallitsemattomasta lähteestä.
Nlelith is a prophet
From the prophet came the king
From the king came the pauper
From the pauper came the swing
From the swing came creation
From creation came love,
You dont know what this love is all about
Praise the Lord and Pass the Ammunition, san. Serj Tankian (Elect the Dead, 2007)
Lyriikkavideon ei kuitenkaan tarvitse olla selkeästi yhtä tai toista muotoa, jos tyylin pystyy pitämään kasassa. Rushin tulevalta albumilta julkaistu seitsenminuuttinen Headlong Flight on hyvä esimerkki tästä. Steampunk-henkisen kehyksen läpi esitetty video esittelee tekstin erilaisissa muodoissa (mm. otsakkeina ja iskulauseina), sekä lisäksi erilaista arkisto- ja kuvitusmateriaalia. Tyyliä ei ainakaan puutu, ja mikä olisikaan parempi tapa saada kuulija kiinnittämään huomiota sanoitukseen kuin tehdä siitä videon keskeisin asia.
Lyyriikkavideoiden juuret ovat kuitenkin lähes yhtä vanhat kuin musiikkivideoidenkin. Joskus ”maailman ensimmäiseksi musiikkivideoksi” tituleerattu Bob Dylanin Subterranean Homesick Blues -kohtaus vuoden 1967 dokkarileffasta Dont Look Back lienee kuuluisin esimerkki varhaisista sanoitusvideoista.
Legendaarisessa introkohtauksessa Dylan esittelee käsinkirjoitettuja tekstikylttejä, jotka tosin ovat vain poimintoja lyriikan sanoista ja ilmauksista. Lauletusta sanoituksesta irrallaan sanat muodostavat oman assosiatiivisen runonsa, jota voisi tulkita itsenäisenä kokonaisuutena. En tiedä onko tämä tarkoituksellista, mutta beat-runoilija Allen Ginsbergin cameo-rooli viittaisi itsetietoisuuteen runollisesta aspektista.
Lyriikkavideo on kekseliäs tapa saada yleisö kiinnittämään huomiota sanoitukseen, mutta parhaimmillaan se on myös uusi ilmaisullinen ulottuvuus. Vaikka lyriikkavideoita löytää vaikkapa YouTubesta paljon, eivät monetkaan niistä ole toteutukseltaan kovin innovatiivisia. Myös lyriikkavideo tarvitsee taitavan ohjaajan ja omaperäisen vision erottuakseen massaasta.
Huomion ohjaaminen sanoitukseen ei myöskään aina ole eduksi – nimittäin jos teksti on yksinkertainen, eikä riitä täyttämään katsojan huomiota. Jonkun mielestä vaikkapa Britney Spearsin lyriikkavideo Criminal -hittibiisistä on juuri tällainen tapaus.
Tässä vielä Serj Tankianin uusi lyriikkavideo. Tahatonta hupia syntyy kun mahdollisimman teknologisesti toteutetulla videolla haukutaan teknologiaa.
Toki myös suomalaiset osaavat lyriikkavideoiden taiteen, kuten Mokoman Sydänjuuret-videokin osoittaa. Ville Pirisen komeaa kansikuvitusta käytetään tyylikkäästi.