Maski päässä syvään päätyyn – haastattelussa Julma H ja OG Ulla-Maija

Jos artistit räppäisivät vain kivoista asioista, olisimme kaikki pian taskulämpimiä Ned Flanderseja. Toisen suunnan urilleen ovat valinneet JULMA H ja OG ULLA-MAIJA.

12.04.2018

Kaksi spoileria heti alkuun. Tämä ei ole kovin iloinen artikkeli. Toisekseen tässä ei kerrota kenenkään oikeaa nimeä, eikä ole tarkoituskaan.

Sohvalla vierekkäin istuu vähän epätavallinen kombinaatio: ensi kertaa toisensa tapaavat räppärit Julma H ja OG Ulla-Maija, jotka ovat molemmat valinneet esiintyä julkisuudessa artistinimillään. Ja juuri siitä olemme saapuneet puhumaan: artistihahmoista.

Miksi räpätä maski päässä eikä omilla kasvoillaan? Miksi keksiä artistiminälle nimi eikä käyttää ajokortissa olevaa nimeään?

Sekä OG Ulla-Maijalle että Julma H:lle päätös artistinimen käytöstä on liittynyt siihen havaintoon, ettei halua olla ihminen, joka esittelee sukkalaatikkoaan iltapäivälehdessä, vaan haluaa keskittyä musiikin tekemiseen.

”Aloin räpätä artistinimen kanssa, jotta tämä kaikki härdelli pysyisi mahdollisimman kaukana yksityiselämästäni”, OG Ulla-Maija sanoo.

”Jotta saisin olla ihan rauhassa, tavallaan suojellakseni itseäni. Vähän huonolla menestyksellä se on kyllä toiminut, koska heti kun rupesin ilman kommandopipoa touhuamaan, niin ihmiset ovat ruvenneet tunnistamaan kadulla.”

Julma H:ta ei kiinnosta juurikaan keskustella päätöksensä taustoista. Selittely ärsyttää.

”Se mitä julkaisen artistina on se mitä haluan sanoa ja julkaista. En artistina keskustele yksityiselämästäni. En jaksa tai halua osallistua sellaiseen”, Julma H muotoilee.

Mutta sen hän myöntää, että Julma H ei ole hahmona mikään överiksi vedetty fantasiahahmo. Artisti ei koe, että hänen artistiminänsä olisi itse asiassa kovinkaan kaukana hänen tosielämän minästään. Se on vain eri tavalla rajattu. Ja hän itse päättää, mitä paloja milloinkin haluaa itsestään yleisölle jakaa.

OG Ulla-Maija räppää hänkin omasta elämästään, mutta valikoi artistinimen kautta mistä kertoo ja millä tavalla.

”Minun on pakko päästä toteuttamaan itseäni jotenkin, ja musiikki on paras kanava siihen. Teen biisejä omasta elämästäni, mutta musiikissa saa mielestäni myös liioitella. Jotkut asiat ovat övereitä, ja jotain jää kokonaan pois”, OG Ulla-Maija kuvaa.

Sosiaalinen media kannustaa artisteja jakamaan jatkuvasti maailmalle asioitaan, ei ainoastaan työstään vaan myös yksityiselämästään. Avautumisen kulttuuri on kaikkialla. OG Ulla-Maija myöntää, että jatkuva somettamisen paine ahdistaa.

”Tiedän, että se olisi tärkeää jos haluaa kasvattaa tätä musiikkihommaa, mutta vittu kun en jaksa joka päivä jotain kuvia laittaa. Se on sellaista väkisin vääntämistä. Siksi tulee postattua lähinnä vaan jotain keikkakuvia. Mieluummin niitä kuin jotain että ’tässä on vittu mun keittiö’.”

Julma H:n Instagram-tilillä on sielläkin pääasiassa keikkakuvia ja promopostauksia. Sukkalaatikot puuttuvat.

”Tai no kerran on ollut kuva pesukoneestani. Olin paskalla, niin otin siitä kuvan. En ota somea niin vakavasti, tai ota siitä paineita”, Julma H sanoo.

Julma H:n mielestä internet on kasvoton ja moraaliton paikka. Se ei suoranaisesti houkuttele keskustelemaan, kuuntelemaan ja jakamaan ajatuksiaan, vaan päinvastoin.

”Ihmiset ovat ihan vitun epäkunnioittavia netissä. Se on ihan villi länsi. Et saa ketään sieltä kiinni tai vastuuseen mistään. Sitten se kuitenkin on siinä, se ihmisten lokakaivo. Kaikki vastuu puuttuu”, Julma H sanoo.

OG Ulla-Maija tunnistaa tämän synkän kuvan internetissä käytävästä keskustelusta. Tai pikemminkin ”keskustelusta”.

”Netissä kun lukee ihmisten kommentteja, niin tulee aika nopeasti paska fiilis, ja sille ei voi mitään. Päin kasvoja kukaan ei sano mitään. Sen takia minulta jää kaikki kommentit nykyään lukematta”, OG Ulla-Maija sanoo.

”Pitkään luin kaikki kommentit mitä tuli, mutta nykyään en. Tietty siellä on jotain rakentaviakin juttuja, mutta enemmän niitä perusvempuloita, minkä takia menee hermot. Ihmiset vaan purkavat mielipahaansa muihin netissä.”

Maskien ja artistinimien lisäksi OG Ulla-Maijaa ja Julma H:ta yhdistää tekemisen omaehtoisuus, indieksi määrittely. Julma H kritisoi nykysysteemiä, jossa radioiden soittolistojen portinvartijoina toimivat isot levy-yhtiöt ja soittolistapomot, ei suinkaan se mitä yleisö haluaa kuulla.

”Minulle on sanottu suoraan, että jotta pääsisin soittolistoille, niin pitäisi heittää ensinnäkin maski vittuun ja alkaa laulamaan enemmän. Sitten musan pitäisi olla iloista ja rallattelevaa. Jotain vihellys-hookkeja. Sillä tavalla, että siihen viereen sopisi joku rahka- tai automainos. Pitäisi olla hymyihminen”, Julma H sanoo.

Kieltämättä Julma H ei kuulosta biiseillään varsinaiselta hymyihmiseltä.

”Minulle on tarjottu Cheekin biittejä, ja olen ollut että ei helvetissä, tähän en voi lähteä. Sellaistahan on jo radiot ja koko Suomi täynnä. Se laiva lipui edestäni, enkä hypännyt siihen”, Julma H kuvailee.

OG Ulla-Maijaakin on neuvottu siivoamaan kirosanat biiseistään sen toivossa, että paikka radioiden soittolistoilta irtoaisi helpommin.

”Mutta olen päättänyt, että tämä pyörii tarpeeksi hyvin näinkin. En halua, että joku sanoo minulle kuinka usein pitäisi julkaista biisejä, vaan teen siihen tahtiin kuin itse haluan. Jos alkaisin vaihtaa biisieni aiheita, niin en tiedä, kiinnostaisiko se ketään enää vittuakaan. Eikä minua varmaan kiinnostaisi enää itseänikään”, OG Ulla-Maija miettii.

Taiteellisesta vapaudesta luopuminen tarkoittaisi artistien silmissä monia kompromisseja, joiden mielekkyys on hyvin kyseenalaista.

”Varmaan jossain vaiheessa, kun olet tehnyt tarpeeksi monta väkinäistä pop-biisiä ja olet tuolla jossain keikalla niin mietit, että puukottaisiko sitä vaan itseään silmään? Että tähän on tultu. Ei ole enää mitään – meikä on tällainen vessapaperimainosmies. Aika monella ilmaisun alalla on tämä ihan sama keissi. Haluaisit tehdä leffoja, mutta mainoksista saa rahaa. Taloudellinen huorausvaihtoehto on olemassa, ja siitä voisi saada rahaa, mutta sitä ei vaan halua tehdä”, Julma H maalailee.

Onko siis kyse tästä samasta vanhasta havainnosta, että siitä taiteesta jota taiteilija itse haluaisi tehdä ei kukaan maksa rahaa, kun taas se mitä ei itse halua tehdä on juuri sitä, mistä maksettaisiin?

”No sitähän me ei tässä monopolijärjestelmässä saada tietää, että maksaisivatko ihmiset siitä”, Julma H huomauttaa ja jatkaa:

”Me ei päästä testaamaan, että kuinka suosittu OG Ulla-Maija olisi, jos se soisi radiossa. Nythän se on helvetin suosittu, vaikka se ei soi radiossa, ja veikkaan että se olisi vielä suositumpi, jos se soisi radiossa. Siis se ihan sama musiikki. Mutta me ollaan indieartisteina siellä pimeässä kulmassa, johon ei tule se julkisuus, koska kukaan ei hyödy meistä.”

Sekä Julma H että OG Ulla-Maija ovat sitä mieltä, että taiteilija ei voi koskaan miellyttää kaikkia, eikä kannata yrittääkään.

”Jos kaikki miettisivät kaikkia, niin me oltaisiin räppääviä Simpsonien flanderseja ja sanottaisiin vaan ’himskatti’. Se olisi hirveää. Jos ajattelee liikaa kaikkia muita ihmisiä, niin ei auta kuin mennä levolle ja olla hiljaa. Kaikki ei ole tarkoitettu kaikille”, Julma H lataa.

OG Ulla-Maijalla on asiasta omakohtaista kokemusta. Viime syksynä YleX soitti artistin Makia-biisiä radiossa, mutta veti biisin pian pois soittolistalta sen lyriikoiden takia. OG Ulla-Maija itse näkee, että homma lähti nopeasti lapasesta.

”En kadu, että tein sen biisin. Minut leimattiin siinä keskustelussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja naisen raiskaamista ihannoivaksi artistiksi. Mitä en ole. Mutta olen sitä mieltä, että kaikkea saa sanoa taiteen nimissä. Toinen kysymys on tietysti, että kannattaako. Tämä kyseinen kohu kääntyi minun edukseni.”

Molempia artisteja yhdistää näkemys siitä, että maailmassa on aika moni asia huonosti. Siksi tuntuisi falskilta räpätä vain siitä, miten on hyvät bileet, kiva meininki, kivoja ihmisiä ja kivoja ajatuksia, tasa-arvo ja hyvinvointi.

Ihmisissä on paljon vihaa ja pahuutta, ja taide on yksi kanava tuoda sitä ulos. Kuulija voi itse päättää, millaista musiikkia haluaa kuunnella ja missä omat rajat menevät, mutta sensurointia Julma H ja OG Ulla-Maija eivät kannata.

Julma H huomauttaa, että keskustelussa on myös paljon kaksinaismoralismia. Englanninkieliseltä musiikilta ei vaadita samoja asioita kuin suomenkieliseltä.

”Kuuntelin joskus vuosi sitten YleX:ää, ja siellä soi The Notorious B.I.G:n ja Ja Rulen biisi Old Thing Back. Siinä Notorious B.I.G. räppää kolme säkeistöä sen kyrvästä. Siitä millainen sen kyrpä on ja miten se panee sillä. Tämä biisi tuli keskellä päivää, soittolistalta. Mutta koska se oli englanniksi, niin ketään ei kiinnosta vittuakaan mitä siinä sanotaan. Mutta auta armias jos siellä olisi OG Ulla-Maija räppäämässä suomeksi kyrvästään.”

Julma H muistuttaa, että monesti ihminen kuuntelee biisin biittiä tai sanaa sieltä tai täältä, eivätkä kaikki mieti sen syvällisemmin kappaleen moraalia. Ihminen voi katsoa elokuvaa vaikka siinä tapahtuisi mitä kauheuksia – tosielämässä ja elokuvissa pahat ihmiset kun tappavat viattomia. Maailma on täynnä julmuutta ja olisi outoa, jos taide olisi puhdistettu kaikesta pahuudesta. Silloin taide edustaisi vain jotain outoa illuusiota täydellisestä haavemaailmasta, jossa ei ole epätasa-arvoa, rasismia tai vihaa.

Julma H:n mielestä taiteilijalla on ilmaisun vapaus, oli mielipide kuinka kuvottava tahansa. On kuuntelijan päätös, mitä haluaa kuunnella ja mitä ei. Artisteihin verrattuna vaikkapa presidentillä ei ole tätä vapautta.

Mutta miksi taiteilijalla on eri vapaus kuin muilla? Miksi ei olisi ok, jos Matti Vanhanen puhuisi tv-haastattelussa naisten sukupuolielimistä kuten OG Ulla-Maija biisissään?

”Se ei ole taidetta. Matti Vanhasen kohdalla se tarkoittaisi, että hän on tosissaan sen kanssa”, OG Ulla-Maija sanoo.

Julma H huomauttaa, että veronmaksajat maksavat poliitikkojen palkan ja heiltä on oikeus odottaa tiettyä korrektiutta julkisessa keskustelussa. Poliitikotkin saavat jutella mitä haluavat kaveriporukan saunaillassa.

”Ja varmaan jollekin Matti Vanhaselle tekee hyvää, jos se pääsee purkamaan pahoja fiiliksiään jossain ääneen. Ottaa sitten vähän uuniperunaa ja rauhoittuu”, Julma H sanoo.

Julma H uskoo, että jokainen rajoittaa itse omia sanomisiaan sopivaksi katsomallaan tavalla. Sen lisäksi rajoja asettaa lainsäädäntö ja moraalinen, ympäröivän yhteisön paine. Yksilön omat moraalin rajat eivät nekään harvemmin ole kiveen hakattuja, vaan muuttuvat ajan kanssa.

”50 Cent ja Ice Cube olivat alkutuotannossaan tyyliin tappamassa ihmisiä ja nyt molemmat ovat sellaisia tv-showmiehiä. Ja itse asiassa molempien urat ovat myöhemmin menneetkin päin vittua, kun niillä ei ole enää kriisejä. Ihmisiä kiinnostavat kaikki live-onnettomuustilanteet. Sitten kun räppärillä on tasaista, niin ketään ei enää kiinnosta”, Julma H sanoo.

Onko tällainen kehitys siis väistämätöntä? Laimeneeko kaikki ennen pitkää?

”Eihän kaikki selviä ongelmistaan tai pääse köyhyydestä”, Julma H muistuttaa.

Jos Julma H ja OG Ulla-Maija ennustavat omaa tulevaisuuttaan, miltä siellä näyttää? Mitä parin kymmenen vuoden kuluttua tapahtuu? Pysyvätkö he synkissä aiheissaan ja radioiden karsastamassa kiroilussa, vai laimenevatko he artisteiksi, joiden musiikki soi rahkamainoksissa?

Painostava hiljaisuus laskeutuu, kunnes Julma H avaa suunsa. Vastaus on lyhyt ja synkkä.

”Mä en näe niin kauas.”

OG Ulla-Maija nyökkää.

”Joo, sama. En osaa kyllä yhtään sanoa.”

Lisää luettavaa