Teksti: Niko Toiskallio
En muista ikinä kuulleeni huonoa arviota Ameeban töistä, olivatpa ne sitten äänitteitä, keikkoja tai some-havainnointeja.
Ameeba on elämäntutkija/räppäri/tuottaja jonka ura on pitkä, mutta jonka tekemisistä niiden laadukkuudesta huolimatta (vaiko kenties juuri laadukkuuden vuoksi?) tietää edelleen vain suhteellisen pieni piiri. Ghettotyylit-merkin kautta julkaistu Kummituseläin-albumi sai vinyyli-olomuotonsa 2015, ja oli tuolle formaatille omistautuneessa genressä vasta ensimmäinen laatuaan Ameeban uralla. Taustalla kuuluu kasetin suhinaa.
“Hommat alkoivat kauan sitten Vammalassa, jossa oli räppäri nimeltä Copy. Se oli mulle vähän sellainen isovelihahmo, ja otti mut mukaan tuplaajaks jollekin koulukeikalle 1995. Pari vuotta myöhemmin aloittelin omillani ja kiinnostuin ite tekee biittejä Impulse Trackerillä. Hommattiin myös neliraituri, koska oltiin haipeissa kotikutosesta Westcoast UG -meiningistä.”
“Tuli tilailtua paljon sitä saundia jenkeistä, ja myös Plankton ja Iwere piti sellasta distroa ku Dusty Dreams. Se oli tosi kämästä ku ei tienny mistään mitään, mutta fiilis korvas virheet.”
“Ekat omat kassut tuli joskus ysärin lopulla. Tähän päivään mennessä julkaisuja on yhteensä yli 20. Mixtapeja, instruja ja niitä super lo-fi-neliraiturinauhoja. Piti tehdä kasetti pari kertaa viikossa kun tiesi että on lähössä Helsinkiin. Räpit ekalla sisään ruff, rugged and raw, ja läjä kassuja Funkiestiin, haha!”
“Noina vuosina tutustuin UDF:n Kasiin ja Drakeen (RIP), ja oli todella siistiä löytää tyyppejä jotka teki samantapaista juttua. Keikoilla tutustuin pikkuhiljaa myös Ceebrolistics/Murmurecordings-jäbiin, jotka oli vähän mua vanhempia.”
“Muistan kuinka oltiin tekee jotain biisiä ehkä 1999 Merihaassa Tommi Liikan ja Rudy Rääväsuun kanssa. Vaikka se oli mua nuorempi, niin se oli sillon tosi tietonen siitä että mä oon landelta ja ne on stadista, ja anto sen kyl kuulua, hah!”
“Tää nuori padawan kulki vaan sinnikkäästi oman polkuaan. Vuosina 2000-05 tehtiin Microben kanssa kolme Syvä Vesi -kassua/levyä ja oltiin kovassa haipissa.”
Menneiden vuosien kasetit ja cd:t ovat vuonna 2016 keräilykamaa, josta maksetaan paikoitellen koviakin summia. Nykyisin kulttihahmolla on mahdollisuus myös isompiin painoksiin.
“Kassuja ja cd:itä on matkan varrella liikkunu vaihtelevasti joku 50–400 kappaletta per julkaisu. Kahta viimeisintä sooloa sit tonnin painos, mut eihän noi cd:eet enää oikein myy. Itelle se on kyl ihan validi formaatti edelleen radioon ja autoon. Lisäks sitten omistan sen levyn oikeesti enkä hukkaa niitä filejä koneelle!”
Underground-kuviot olivat menneinä vuosikymmeninä melko lailla riippumattomia maitten rajoista, ja artistit viettivät nomadielämää kierrellen planeettaa. Ameeba on ollut pitkään mukana laajassa maanalaisessa verkostossa.
“2000-luvun alkupuolella oli jonkin verran kontakteja ulkomaille, en edes enää muista kaikkea. Jonkin verran tehtiin yhteistä musaa. Julkaisin viime vuonna In the Pulse of Yesterday -nimisen kokoelman jolla on mun tuottamia biisejä tolta ajalta. Mukana ovat muun muassa Joe Dub, Neila, Escape Artists, Ellay Khule ja muita Project Blowed -artisteja. Noi biisit on varmaan ainoot mitä tuli ikinä valmiiks, ja mitkä oli säästyny matkan varrella hajonneilta kovalevyiltä. Levyllä on myös mukana yks uudempi posse-biisi, jonka tuotin ja miksasin Riflemanin (alias Ellay Khulen) levylle. Se oli täysin sairas projekti; joku 50 raitaa räppejä ja 40 soundia biitissä.”
“Belgiassa ja Saksassa oli myös jotain jengiä, ja ruotsalaisten Out of the Blue Crew’n jäsenten kanssa oli tiiviimpää yhteydenpitoa. Käytiin siellä ja Nadasdi hengaili täällä.”
“Vuonna 2004 Minä, Plankton, Mattip ja Indievidual oltiin mukana Orkon (Masters of the Universe, San Diego) Euroopan-kiertueella kun se oli julkaisemassa levyä Big Dada -labelilla. Viis viikkoa autolla ympäri Eurooppaa, siinä tuli törmättyä moniin siisteihin tyyppeihin ja erikoisiin tilanteisiin. Pariisissa muun muassa nukuin Company Flow’n Big Jusin hotellihuoneen lattialla, kun muut jäbät oli hukannu mut lähtiessään TTC:n Tekin kämpille. Berliinissä Matti vei mut myös sillon ekaa kertaa levykauppa Hardwaxiin, minkä kautta heräsin entistä enemmän teknolle.”
Ameeban tuotantoa kuunnellessa ei voi välttyä ajattelemasta miestä muusta maailmasta eristäytyneenä, pitkiä aikoja asioita yksin miettivänä hahmona. Pitääkö tämä mielikuva paikkansa?
“Mä olen sosiaalinen erakko. Ihminen tarvii ihmistä mut täytyy myös saada olla yksin että kuulee syvimmän ittensä. Lyriikoissa mennään monesti aika diippeihin tasoihin, ainakin niiden kelailuvaiheessa. Sitten monesti pettyy kun tajuaa ettei sanat taivu siihen mitä yrittää sanoo. Joskus saattaa pyöritellä yhtä lausetta monta viikkoo tai kuukautta. Välillä biisit tulee onneks myös tunnissa tai yheltä istumalta, niinku esimerkiksi Vanhasielu.”
“Tykkään myös kovasti tehä sessiobiisejä yhdessä jengin kanssa. Ne tulee tehtyä valmiiks siinä hetkessä, eikä niitä enää palata korjaileen. Viime vuonna julkaistu Tapanila Sessiot -neliraituri-kasettisarja on tästä hyvä esimerkki: Liikan Tommi järkkäs pari vuotta about joka torstai luomuräppisessiot, joissa välillä katottiin räppivideoita, ja välillä mumistiin raiturille. Biisejä oli varmaan yhteensä joku sata. Joka kerta ei edes ehtiny äänittää omaansa, kun ilta veny niin pitkäks et jengi alkoi tippuun.”
“Hi-fi-laatuisesta sessiobiisistä hyvä esimerkki Eurocrack-levyn Oleniinkuolet. Mennään tyhjin käsin RPK:n studiolle ja muutaman tunnin päästä ulos todella kovan stygen kanssa.”
“Musapuolella pyörittelen tosi paljon eri soundeja ja teen useita versioita. En haluu että mun biitit on vaan muiden kopioita, vaan että niissä on tietty ameebasoundi. Väittäisin että sen voi kuulla, vaikka biittien tyylit vaihteleekin. Osa tulee edelleen vanhasta melodisesta ug-räp-fiiliksestä, osa taas enemmänkin konemusa-estetiikasta. Omassa tuotannossa ei oo ikinä ollu tarve pysyä mukana siinä mikä soundi milloinkin poppaa jenkeissä, vaan enemmän tehdä siitä ajatonta. Suuri osa maailman parhaasta musasta on kuitenki tehty joskus 70-luvulla eikä se oo vanhentunu mihinkään. Siinä ollaan oltu jokseenkin olennaisen äärellä.”
“Toki fiilaan myös kovasti perus-ysäriräppiä mutta en oo nähny tarpeelliseks tuoda sitä esiin omassa musassa, kun joku on sen tehny jo niin hyvin etten pysty enää muuta kuin heikosti kopioimaan.”
Taiteilijamme ei ole alunperin helsinkiläinen. Miten pääkaupungin elämä vaikuttaa tekemisiin?
“Puolet mun juurista on Helsingistä, mutta muutin ite varsinaisesti tänne joskus 10 vuotta sitten. Olin välillä on/off viis vuotta Berliinissä, joka tuntui kyllä kaupunkina paljon mukavammalta monestakin kulmasta. Helsinki vaikuttaa paljon. Kaupunkina jokseenkin ankea, mut mun tyypit ja jutut on nyt täällä.”
“Pitäs kyllä päästä piakkoin muuttaa johonki sivummalle missä mun sudet voi ulvoo ja juosta vapaana. Lappikin kiinnostais, siellä tuntuu aina hyvältä. Mut en ehkä viel oo valmis sinne muuttaan. Metsä4life kuitenkin!”
Hiljattain Ameeba huuteli somessa keikkojen perään sanoen, että olis kiva päästä pois sossun jonosta. Tilanne on tuttu myös monen mertentakaisen underground-legendan taholla. Vastauksia huutoon ei kuulemma juurikaan ole tätä kirjoitettaessa tullut. Eläminen musiikilla, tai ainakin sen ehdoilla on silti edelleen selkeä prioriteetti.
“Oishan se optimaalista että sais elantonsa musasta, kun siihen käyttää suurimman osan ajastaan. En vaan tiedä miten se on mahdollista jos ei tee kompromissejä, purista matskuansa siihen samaan kapeaan putkiloon, mistä radiot soittaa. Keikkapaikat ottaa ymmärrettävästi mieluummin varmanpäälle.”
“Tosin kyllä tässä selkeesti eletään jonkinlaista murrosvaihetta. Ne kelas että mä oon hidas, mut ehkä mun onkin vaan tarvinnu venaa että maailma ois valmis mun musalle!”
“Toisaalta räppäreillä on nyt Suomessa suhteellisen hyvä tilanne kun vertaa vaikka jazzmuusikoihin ja niiden käyttämiin harjotustunteihin.”
“Sä voit räpätä pari vuotta ja tehä silti hyvän tilin. Ennen sun piti käydä läpi vuosien initiaatioriitti ennen ku sut ‘hyväksyttiin skeneen’. Piirit oli pienemmät, mut jokseenkin myös vaativammat. Se on helpompi huijata ovelalla markkinoinnilla massaa sun taakse kun ansaita rehellinen katutason kunnioitus.”
“Paperi T sai Emman, se oli hyvä juttu. Sen tapasta matskua on tehty pitkään, mutta sitä ei oo aikasemmin oikein myyty sinne isolle kentälle. Esimerkiksi RPK ja monet muut ei oo koskaan saanu varsinaista palkkaa pioneeritöistään.”
“En mä kerkeis käymään päivätöissä. Työstän jossain muodossa musaa 24/7. En voi luvata jatkavani aina, mut en myöskään nää että tekisin jotain muuta. Mieluummin silti menisin ajamaan taksia ku tekisin rahan takia sellasta musaa jonka takana en vois seistä. Jos musalla voi vaikuttaa ihmisiin ja maailmaan, niin miks tekis vaan taustamusaa?”
“Räppibiiseissä on lyriikat, mutta nyt eletään sitä trendiä ettei niissä tarvi sanoo mitään. En mä sano että se on väärin, mutta tuun ite sieltä missä lyyrikoilla oli joku merkitys. Samaan aikaan tyypit miettii et maailma on tosi fucked up, mutta silti vaan ylläpitää musallaan sitä samaa. Harmi että suuri osa uudesta räpistä soundaa niin hyvältä että se menee läpi ihan vaan sen soundin valepuvussa.”
“Meitä oli Suomessa vielä 10 vuotta sitten vaan pieni porukka, jotka hallitsi hitaat biitit tai erikoisemmat flowt. Niitä kuuli lähinnä vaan spessuissa ug-bileissä. Nyt kaikilla on se sama flow – ja samalla ei flowta ollenkaan, kun siitä on tullu geneeristä kopiointia.”
“Jos sanoilla ei o väliä niin mielummin kuuntelen joikua ku paskaa räppiä. Rehelliset vibat on mulle tärkeetä musassa. Se paistaa läpi oli se mitä musaa hyvänsä. Lämmintä tai kylmää.”
Jatkoa on siis luvassa, ja tulevaisuus tulossa?
“Tulevaisuus on luultavasti ihan hyvä. Tai vaikka se ois huonokin niin kai se on silti ihan hyvä jos se kerran antaa vielä mahdollisuuden!”
“Nyt miksauspöydällä on Kummituseläin 2 -levy työnimellä Apocalypto. Tässä paketissa on vähän edellistä synkempiä, kylmempiä ja graimimpia biisejä. Kaiken artsuilun sivussa on pitäny tehdä biisejä, joissa on lomalla päivätöistä. Niistä julkasen myös jossain kohtaa levyn, jolla räpätään enimmäkseen ihan vaan räppäämisestä.”