Tämä asia jäi ihmetyttämään vuosi sitten Sonispheressäkin. Perkussionisti Shawn Crahan puhui aiheesta Spin-lehdelle.
Kuva: Nelly Tatti
Basso kuuluu, mutta miestä ei näy. Mitäs tämä tämmöinen on? Tällainen kysymys pyöri parikin kertaa mielessä viime kesän Sonispheressä, kun pääesiintyjä Slipknot paukutti menemään.
Vuonna 2010 menehtyneen basistin Paul Grayn traagisen kuoleman jälkeen kiertueelle lähtenyt metallijätti valitsi keikkabasistikseen alkuperäisen kitaristinsa Donnie Steelen. Edes perustajajäsenen rooli ei kuitenkaan ole taannut Steelelle paikkaa parrasvaloissa, sillä yhtye on pistänyt sessiomiehen tylysti soitamaan väliverhon takana yleisön katseiden tavoittamattomissa. Siellä se pomputteli Sonispheressäkin.
”What gives him the right to be onstage with us right now?” puuskahti Crahan eilen julkaistussa Spin-lehden haastattelussa.
”When we’re going through an experience like this with our fans, they need to concentrate on the eight members that are grieving, not on someone new. This isn’t a diss on Donnie. I love Donnie, but we chose to tour for just one reason — to share the tragedy, pain and grief of what happened to Paul with our fans instead of going through it alone.”
Joopa joo. Tämä on nyt vähän hankala paikka aukoa suuta, kun pitkäaikaisen jäsenen kuolema on varmasti ollut bändille kova pala, mutta tapauksen loputon puiminen ja korostaminen alkaa saada epämiellyttäviä piirteitä. Yksityiseen suremiseen tottunut suomalainen katselee ihmeissään, kun Slipknot ei ole tehnyt pariin vuoteen mitään, missä ei nostettaisi esille menehtynyttä basistia.
Kukin tavallaan ja silleen, mutta tuollainen yllä olevan kaltainen puhe, että fanien pitää keskittyä vuositolkulla kahdeksaan tuskaisaan jäseneen jonkun uuden pällistelemisen sijasta, saa huokaisemaan raskaasti. Väkisinkin mieleen tulee vertaus vaikka duunipaikkaan, jossa äkillisesti kuolleen työntekijän tilalle hommattu vuokratyyppi istutetaan kellariin töihin, ettei muulle porukalle tulisi paha mieli.
Verkkoherra kannattaa Donnie Steeleä! Donnie Steele esiin!